Hei,
Onpa mukava olla 25-vuotias. Ikimuistoinen ilta oli, ja täytyy sanoa, että vaikka aiemmin mainitsin, että ei tarvitse edes paketoida niin kyllähän jätkät sen aika lailla pakettiin pisti. Meinas tulla lonkero, höyrymakkara ja perunasalaatit puoliksi väärään kurkkuun ja puoliksi syliin, kun kuulin sen kuulutuksen ja näin taululla omat onnitteluni. Oli oma kihlattu sen järkännyt, ilmankos se olikin koko ottelun hieman hassun oloinen siihen saakka
Sitten asiaan:
Peli herätti minussa muutamia ajatuksia:
1) Ykköskentän peli. Parin pelin ajan omasta mielestäni sekaisin. ENKÄ tarkoita tässä nyt tehottomuutta, vaan sitä, että kaverit tulee vaihtoaitioon päätä puistellen ja hampaita kiristellen. Tätä en ole nähnyt ennen vaikka hiljaisia (=lue tehottomia) jaksoja joskus ollutkin. Mutta luotan siihen, että Janne kokoo omat rivinsä. Aivan varmasti.
Siellä ei aitiossa vaihdon jälkeen tunnu puhuvan toisilleen. (Uskoisin, että tällöin mietitään kuvioita ja muita linjoja, kuten kentät numero 2-3-4 näyttävät tekevän odottaessa omaa vuoroaan päästä pahnoille tallaamaan suun käydessä ja käsien viuhtoessa). On sanottava kyllä, että heillä on se kokemus mikä auttaa äärettömän paljon. Saa pienentää eleitä. Enlundillakin tietysti niin vähän aikaa vasta kulunut peruskoulusta, että liitutaulu auttaa paljon
2) Muut kohdat. Arsin parantunut peli laitaan siirtymisen jälkeen. Kaikki sen varmaan ovat huomanneet. Ei ole enää "Arse Piispanen". Varmasti kova helpotus kaverille itselleenkin. Pisteiden lisäksi siellä oli muistaakseni kakkoserässä ihan ilmiselvä KAKSINKAMPPAILUVOITTO. Hyvä jatkaa tästä.
3) Neloskentän jokainen mies ottelun tähdistössä. Sanokaa minulle, että onko näin koskaan ennen tapahtunut SM-liigaottelussa? Valtava ottelu. Valtava merkitys joukkueelle. Sai mutkin hymyileen.
4) Joukkueen henki. Sen vaan jotenkin aistii. Ehkä kuvittelen, mutta siltä tuntuu.
5) Olispa jo lauantai
Isot kiitokset kyllä velkaa Tapparalle aika hienosta synttäri-illasta.