Onhan se tietysti niin että Mäntylän ja Guollan tasoisten miesten puuttuminen näkyy peliesityksissä, mutta ei se missään nimessä saisi näkyä näin paljon kuin nyt, kun kolmen pisteen voitot ovat muisto vain. Tuntuu että nämä kaksi pelaajaa ovat vahvoja henkisiä johtajia vaihtoaitiossa, ja kun miehet puuttuvat rosterista muuttuu koko Tapparan joukkueen peli-ilme tyystin erilaiseksi, häviäväksi. Se on huono merkki joukkueen tilasta noin muuten, pisteistä pitäisi pystyä taistelemaan silloinkin kun 1-2 runkomiestä puuttuu ryhmästä.
Saarinen on tehnyt hyvää työtä ja tammikuun voittoputken aikana mies vaikutti lähes nerolta, mutta pakko muistuttaa parista asiasta. Viime kaudella kun joukkue rämpi, täälläkin sanottiin että joukkue vahvistuu jo pelkästään sillä että päästään eroon muutamasta surkeasta pakista kuten Grönvall ja Kangasniemi. No, mestaripakit pistettiin (oikeutetusti) ulos ja tilalle hankittiin kaksi nuorempaa mestaripakkia, tätä myötä joukkue vahvistui paperilla olennaisesti. Tämän lisäksi Harri Säteri on noussut tällä kaudella liigan eliittiin, nuori mies on todellinen talentti ja kenties jopa tulevaisuuden NHL-maalivahti. Kun tähän lisätään Lehterän maaginen ykkösketju ja Guollalla vahvistettu hyökkäys niin ei voida mitenkään enää sanoa ettei Saarinen olisi saanut hyviä palikoita käyttöönsä menestyksen mahdollistamiseksi. Tosiasia kuitenkin on, että valmentajia arvioidaan usein myös sen mukaan mitä he saavat irti käytössä olevasta materiaalista. Tässä hetkessä Saarisella on edessään yksi koetinkivistä, joukkueen pitää alkaa kerätä pisteitä paremmalla tahdilla vaikka Guolla parantelee nivustaan ja Mäntylä nenäänsä. Myötätuulessa Mikko on osoittanut olevansa liigatason koutsi, toivottavasti sama toteutuu nyt kun Tapparaa on alkanut koetella vastainen puhuri.