Ilman yhtäkään olutta meinasi tulla tippa silmään katsellessani tuota Ojasen uraa piste pisteeltä. Aivan käsittämättömän hieno kappale suomalaista ja ennen kaikkea tapparalaista kiekkohistoriaa muistui mieleen. Nimet Numminen, Lehtonen, Pohja, Mikkolainen, Heikkinen, Susi, Järvinen, Jutila, Krykov, Kucera, Toivola, Fleury, Ruotsalainen, Mayer, Kulmala, Laksola, Barkov, Boumedienne, Löfström, Vertala, Hassinen, Tarvainen, Viitakoski, Peltola, Pirjetä, Lydman eivät varmaan jätä ketään kylmäksi.
Lista on upea, ja tässä oli pelkät Tapparan runkosarjamatsit, tähän mennessä. Mitä kaikkea löytyykään, kun luetaan mukaan sekä vastustajat että harjoitus- , play offs- ja maaottelutilastot.
Suden kanssa aloitin Tapparalaisuuteni ja Ojanen tuli mukaan ennen Timin lopettamista. Janne on pelannut, ennen kaikkea Tapparassa, koko mun aikuisikäni. Mää täytin 18, kun Ojanen oli mukana tuomassa olympiahopeaa Calgarystä ja muun muassa 25-vuotislahjaksi Olli "antoi" mulle voiton Kalpasta, saalistaen - Jutilan kolmesti passaamana - kypärätempun ja syöttöpinnan.
Maailma muuttunut, asuinkaupungit vaihtuneet ja ihmissuhteet unohtuneet, mutta yksi suuri mulla on säilynyt, Tappara ja sen myötä #8.
Yksinkertaisesti, Janne on mulle yhtä kuin Tappara. Jos mulla kesti lähes puoli kautta ymmärtää, että Barkov todellakin lopetti uransa ja ettei se #16 enää yht'äkkiä ponkaise esiin ja anna namupassia, niin mitä helkkaria mää teen kun Olli joskus lopettaa?
Halliin tultuani kaarrankin vasemmalle ja istun pelin ajan Wanhassa mestarissa tuoppi kourassa, nessupaketti nenän edessä muistellen menneitä? Seuraavalla kaudella päässen jo hallin puolelle katsomaan kuinka Clarke, Öhman, Mäntylä, Nurmi ja kumppanit "valmistelevat" meitä Viimeisten Suurten Tapparalaisten - Nemon ja Konnan - NHL:stä paluuseen. Ojanen se nekin kouli.
Mutta vielä Janne jatkaa. Onneksi. Kais sää ny yhe Haakmannin kiini otat?