Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu

[tapsa34]

Sihvonen kirjoitti Urhelulehdessä jutun taas Tapparasta! Nyt oli jo Tapparalla pelikirja, mutta se oli edelleen puutteellinen! Hän haki siiihen enää hyökkäyspeliin pientä "nyanssia". Tappara ei tule hänen mukaan pärjäämään tosipeleissä Pelikaaneille eikä Jypille! Kun pelin tarkkuus, liikenopeus ja puolustuspelaaminen pitäisi parantua. Tapparan pakit eivät enää pysty avaamaan peliä tosipeleissä, kun meidän hyökkääjät eivät ole pelattavissa. Puuttuu helpot lyhyet syötöt? Hyökkääjät vaihtelevat sekavasti kaistaa ja kääntelevät selkänsä syötöille? Sihvosem mukaan kaadutaan periaatteessa ihan samaan juttuun kuin Bluussereita vastaan viime keväänä. Eli ei päästä edes punaisesta ohi, kun on jo kiekko vastustajalla ja kohta omissa soi? Olen kääntämässä nyt takkiani Sihvosen suhteen!!!! Hän nimenomaan halusi meille aikanaan Uraman valmentajaksi? Eräässä lehtijutussaan? Pyrkiikö hän neuvomaan Uramaa median kautta? No kyllä Urama ja valmennustiimi tietää itsekin mihin kaaduttiin viime keväänä! Sihvonen on oikeassa tässä viimeisimmässä jutussaan! Mutta pidän kaikkein tärkeimpänä juttuna Tapparalle LIIKETTÄ tai sanotusti sen hiipumista pitkissä sarjoissa!! Se on huomattu koko kauden mittaan aina tullessa kohti maaottelutaukoa tms. niin peli takkuaa paljon jos liike hiipuu! Sama oire oli liikkeen kanssa myös viime tosipeleissä. Mutta Sihvonenkaan ei ole ollut katsomassa Tapparan harkkoja!? Tappara harjoitteli erilaista hyökkäykseen lähtöä sekä siitä keskialueen ylitystä. Vähän samaan tyyliin kuin Sihvonen kolumnissaan haki. Kerroin siitä jossain viestissä aiemmin. Tapparalle on tosipeleissä avainsana LIIKE minun mielestäni. Toivon että Urama ja valmennustiimi viettää tauon sillä tavalla, että sen eteen on kaikki tehty. Eli lepoa ja lepoa ja hiukan terävää intervallia luulen?

Edit: Tämä keskustelu sai alkunsa Petteri Sihvosen Tapparaa käsittelevästä artikkelista, mutta eriytettiin omaksi ketjukseen. Sihvos-ketju löytyy täältä: http://tappara.info/index.php/topic,298.45.html

[Anssi]

Niin, Sihvonen puhui artikelissaan pelinopeudesta sekä hyökkäys- että puolustuspäässä. Pelinopeus on laajempi käsite kuin pelkkä liike, ja olen sitä mieltä että puhtaasti jalkojen liikkeellä ei voiteta yhtäkään playoffsarjaa. Avainasemassa varsinkin Tapparalla on kiekollisen pelin nopeus, pelin kääntäminen, hyökkäyksiinlähtö jne. Sihvonen on oikeassa siinä että Tapparalla se on ollut hidasta, varsinkin sentterihaku oli vielä ihan viime aikoina samanlainen syvältä kierto. Tämä tyyli ei toimi playoffeissa.

Tappara hävisi viime vuonna paljolti siksi, että sen pelitapa ei enää kestänyt kun aikaa ja tilaa oli merkittävästi vähemmän. Blues vastahyökkäsi Tapparan kumoon, ja toivottavasti tänä vuonna on keksitty käärmekeitot sitä varten. Keskialue on ylitettävä nopeasti ja mielummin niin että hyökkääjät pysyvät kaistoillaan ja syötöt lyhyinä. Tappara viljelee välillä pitkiä poikittaissyöttöjä, jotka ovat kyllä aika vaarallisia tosipeleissä. Samoin ajoittain puolustajat (etenkin Salmela) joutuvat kuskaamaan kiekon itse ylös asti ja tämäkin on asia joka tulee vaikeutumaan huomattavasti.

Ainoa asia mitä itse jäin miettimään tuossa jutussa, oli että Sihvosen mukaan viisikkopelaaminen pitää olla perustuksiltaan kunnossa jotta ylivoima saadaan toimimaan. Hyvä on. Mutta toisaalta Tappara on pelannut tehokasta ylivoimaa jo nyt, joten paljonko tätä teoriaa muuttaa jos joukkueella on noinkin loisteliaat kiekolliset pakit kuin Tapparalla?

[tapsa34]

Epäilisin, että Sihvonen tarkoitti ylivoiman suhteen sitä kiekon alueelle tuontia ja paineen pitämistä ja sitä kautta ylivoimapelin rauhoittamista ja niin edelleen sen maalintekopaikan luomista. Näihin asioihin vaikuttaa se luistelu ja pelinopeus, jne..

[axe]

Sen tarkemmin Sihvosen viimeisimpään turinointiin takertumatta, niin miehen suurin vika on se, että hän peilaa koko sitä analyysiään siihen yhteen ja ainoaan tapaan pelata jääkiekkoa, siihen omaan "pelikirjaansa". Jos pakkien kätisyys onkin erilainen kuin Sihvosen fantasiajääkiekossa tai sentteri koskee kiekkoon väärässä kohdassa kenttää kuin mikä Sihvosen mielestä on ideaalista, niin pelikirja on huono tai vähintäänkin puutteellinen.

Kuitenkin jääkiekkoa tai mitä tahansa pallopeliä voi pelata monella eri tavalla ja olla silti voitokas. Voi olla ihan mahdollista, että Sihvosen prinsiipeillä tulee sitä parasta ja tehokkainta pelaamista, mutta jos jollain toisella tyylillä pystyy eliminoimaan sen pelitavan täysin ja voittaa enemmän pelejä kuin häviää, niin ei kai siinä mitään väärää ole.

Ainahan voi sitten vielä sanoa, että olis toikin mestaruus tullut helpommin ja suuremmilla voittolukemilla, kun olisitte pelannu niinku pitäis.

[Anssi]

Epäilisin, että Sihvonen tarkoitti ylivoiman suhteen sitä kiekon alueelle tuontia ja paineen pitämistä ja sitä kautta ylivoimapelin rauhoittamista ja niin edelleen sen maalintekopaikan luomista. Näihin asioihin vaikuttaa se luistelu ja pelinopeus, jne..

Kyllä, kyllä. Mutta Sihvosen jutusta saa sen kuvan että Tapparan viisikkopelaaminen ei ole kuosissa. Se ei ole kuosissa nyt, ja se johtaa sitten ongelmiin jatkossa. Mietin sitä että mikäli se viisikkopelaaminen ei ole hyvää, niin miksi Tappara silti pelaa loistavaa ylivoimaa? Eli paljonko Tapparan poikkeuksellisen taitava pakisto muuttaa tätä asiaa?

Sihvonen itse vastasi allekirjoittaneelle Urheilulehden suorassa lähetyksessä, että joukkue voi voittaa myös ilman loistavaa pelikirjaa mikäli joukkueessa on erinomainen materiaali ja hyvä joukkuehenki. Tämä nyt sotii taas sitä vastaan että silti varsinkin Tappara-kritiikki perustuu hänen osaltaan pelkästään pelikirja-asioihin, ja kuten Axe mainitsi niin siihen yhteen sapluunaan jolla kiekkoa ilmeisesti pitäisi pelata. En sano että Sihvonen puhuu puutaheinää, koska en ole sitä mieltä. Täydellinen ei hänkään kuitenkaan ole, ja se on nänty tälläkin kaudella. Kysyin häneltä myös sitä, miksi hän jatkuvasti kritisoi rajusti Sheddeniä vaikka Jokerit/HIFK hyvin pärjäävätkin. Vastaus oli että hänen hommansa ei ole arvostella sitä miten Jokerit pelaa, vaan miten SEN KUULUISI pelata. Ja sen vuoksi kuulee fiasko-jääkiekkoa tms. termejä käytettävän.

En epäile yhtään sitä etteikö jutuissa piile aina myös totuuden siemen. Kyllä hän paljon asiaa puhuu, ja kuka sen suorilta lyttää on todennäköisesti itse kovin rajallisella kiekkotietämyksellä varustettu. Kuitenkaan kovin moni faneista ja muista kriitikoista ei ole pelannut SM-Liigaa ja 1.divisioonaa/Mestistä, ja päälle vielä valmentanut Suomessa huipputasolla. Eli varmasti teoriapuoli on hallussa. Jutut ovat välillä hyvinkin kärjistettyjä ja se tuntuu ärsyttävän monia, mutta on tässä saatu keskusteluakin aikaan, eikö?

Nyt koko ajan keskustellaan siitä missä määrin pelikirja ja sen toteutus vaikuttaa joukkueen lopulliseen menestykseen. Omalla tietämykselläni olen jakanut kärkinelikon siten, että Kärpät ja Blues pelaavat sitä "pelikirja-jääkiekkoa" ja vastaavasti Tappara ja Jokerit enemmän elävät loistavilla pelaajillaan. Tapparankin peli on selkeästi organisoidumpaa kuin Jokereiden vastaava mutta eroja taas vaikkapa Kärppiin löytyy paljon. Kyllä kynnyskysymyksiä on että ratkaiseeko playoff-sarjassa lopulta pelin rakenne, loistavat pelaajat vai näiden yhdistelmä? Tappara ei ainakaan pelaajien taitotasolla ja lahjakkuudella mitaten häviä kuin Kärpille ja Jokerelle. Kärpillä on paremmat kärkihyökkääjät, Jokereilla taas kauttaaltaan kovempi materiaali. Miettii vaikka Jokereitakin, niin voisiko sittenkin pelikirja-asioilla ja Jokereiden alisuorittamisella olla joku yhteys? Kriitikot, anyone?

Ja ennenkuin aletaan kuuntelemaan niitä perinteisiä vastaiskuja motivaation, itseluottamuksen, sattuman tms. asioiden vaikutuksesta, niin on muistettava että Sihvosen teoriassa monet näistä asioista ovat suoraa seurausta pelikirjan toimivuudesta. Eli pelaaja tavallaan huijataan uskomaan että hän tekee jatkuvasti loistavia ratkaisuja ja henk.koht. suorituksia, vaikka todellisuudessa jo pelitapa alistaa tekemään sen asian tietyllä tavalla. Tämä tapa tuottaa sen että huonommatkin pelaajat onnistuvat koska valintojen määrä pelitilanteessa on rajoitettu esim. kahteen, eli syötänkö paikkaan A vai B. Onnistumisten myötä heidän itseluottamuksensa kasvaa, jolloin edelleen heistä saadaan enemmän tehoja irti. Tämä on oikeastaan Jukka Jalosen koulukunnan näkemys, ja sitähän Sihvonenkin melko puhtaasti edustaa. Toinen puoli on sitten Alpo Suhosen-koalitio (onkohan sellaista edes?) joka puolestaan vannoo pelaajan luovuuden nimiin, ilman mitään orjuuttavaa pelikirjaa. Jalonen ja Sihvonen lähtevät siitä että nimenomaan se "orjuuttaminen" nostaa luovuuden määrää hurjasti. No voidaan taas miettiä ja vertailla Suhosen ja Jalosen joukkueiden menestystä SM-Liigassa.

Kyllähän jokaiselle kiekkoa pelanneelle on selvää miten paljon pelin rakenne vaikuttaa joukkueen pelaamiseen. Ja jokainen harrastesarjapelaajakin on joskus tuuletellut kuinka voitettiin taitavampi joukkue "organisoidummalla" pelillä. Tämä on kyllä hankala asia, kun löytyy niin paljon tekijöitä joiden kanssa voi vääntää ja kääntää pitkäänkin. Mutta pääasia että väännettään ja käännetään. Se lisää kaikkien tietoa.

[Väsyneet Kädet]

Mielestäni Blues on tällä hetkellä ehkä paras esimerkki toimivasta pelikirjasta. Muistaakseni on niin, että Bluesissa A-nuoretkin pelaavat samalla sapluunalla kuin liigajoukkue - ja tämähän on näkynyt siinä, että koko kauden ajan on kokoonpano vaihtunut alituiseen loukkaantumisten takia, mutta niin vain junnut pystyvät paikkaamaan aukot ja peli sujuu mallikkaasti. Epäilemättä tämä johtuu siitä, että hekin tietävät miten peliä halutaan pelattavan.

Mielestäni tuo onkin loistava malli, en tiedä kuinka laajalti moinen on käytössä muualla? Mutta se todella pienentää kynnystä pelaajien sopeutua liigajoukkueeseen, kun pelitapa on jo tiedossa ainakin pääpiirteittäin.

Jokereiden sekavuus johtuu mielestäni puhtaasti siitä, ettei siellä ole selvillä miten peliä pitäisi pelata - eri ketjutkin pelaavat eri tavoin! Ja tuossa tilanteessa puolustajilla on mahdoton urakka edessä, ellei sitten jatkuvasti pyöri täydet kolme tai neljä kentällistä.

[Rafael]

Nyt koko ajan keskustellaan siitä missä määrin pelikirja ja sen toteutus vaikuttaa joukkueen lopulliseen menestykseen. Omalla tietämykselläni olen jakanut kärkinelikon siten, että Kärpät ja Blues pelaavat sitä "pelikirja-jääkiekkoa" ja vastaavasti Tappara ja Jokerit enemmän elävät loistavilla pelaajillaan. Tapparankin peli on selkeästi organisoidumpaa kuin Jokereiden vastaava mutta eroja taas vaikkapa Kärppiin löytyy paljon. Kyllä kynnyskysymyksiä on että ratkaiseeko playoff-sarjassa lopulta pelin rakenne, loistavat pelaajat vai näiden yhdistelmä? Tappara ei ainakaan pelaajien taitotasolla ja lahjakkuudella mitaten häviä kuin Kärpille ja Jokerelle. Kärpillä on paremmat kärkihyökkääjät, Jokereilla taas kauttaaltaan kovempi materiaali. Miettii vaikka Jokereitakin, niin voisiko sittenkin pelikirja-asioilla ja Jokereiden alisuorittamisella olla joku yhteys? Kriitikot, anyone?

Mielestäni suuri kysymys on nyt siinä, että mikä kuuluu pelikirjaan? Mitkä asiat kentällä siihen kuuluvat? Kuuluuko siihen esim. se, että Uraman pelitavassa tietyissä tilanteissa jätetään pelaajan/pelaajien henkilökohtaisen luovuuden ja taidon varaan ratkaista tilanne? Kuten esim. Tapparalla monasti käy punaviivan jälkeen. Riippuu tietenkin hyökkäyksen luonteesta, mutta ymmärtääkseni Sihvonen puhui Tapparan hyökkääjien turhista kaistanvaihdoista. Monasti laituri saattaa kiekollisena kurvata keskelle tai puolestaan sentteri saattaa kiekollisena kurvata laidalle. Mielestäni nämä "pielessä olevat nyanssit" ovat Uraman puolelta täysin harkittuja. Pelaajille annetaan tietyissä tapauksissa mahdollisuus omaan luovuuteen, toimiessaan se eittämättä aiheuttaa sen, että vastustajan on erittäin vaikea lukea Tapparan hyökkäyspeliä etenkin hyökkäyspäässä. Mielestäni tästä johtuu mm. se, että Tappara tekee paljon maaleja vastustajan merkkausvirheistä. Jossain Jalosen pelikirjassahan turhat kaistanvaihdot ovat täysin poissuljettu vaihtoehto.  Laituri ei missään nimessä lähde keskelle kiekon kanssa, koska siellä kuuluu olla sentterin, jolla on oma tehtävä hyökkäyspäässä siinä vaiheessa kun kiekko hyökkäyspäähän toimitetaan. Jalosen pelikirjassa turhat kaistanvaihdot vievät välittömästi mahdollisuuden joko ylittää hyökkäyssiniviiva tai vastaavasti voittaa seuraava tilanne hyökkäyspäädyssä.

Jokereilla ongelmia aiheuttaa mielestäni puutteellinen pelitapa, täysin väärin roolitettu joukkue ja mielestäni tuohon roolitukseen liittyen tiettyjen pelaajien saama peliaika.

[Anssi]

Mielestäni suuri kysymys on nyt siinä, että mikä kuuluu pelikirjaan? Mitkä asiat kentällä siihen kuuluvat? Kuuluuko siihen esim. se, että Uraman pelitavassa tietyissä tilanteissa jätetään pelaajan/pelaajien henkilökohtaisen luovuuden ja taidon varaan ratkaista tilanne? Kuten esim. Tapparalla monasti käy punaviivan jälkeen. Riippuu tietenkin hyökkäyksen luonteesta, mutta ymmärtääkseni Sihvonen puhui Tapparan hyökkääjien turhista kaistanvaihdoista. Monasti laituri saattaa kiekollisena kurvata keskelle tai puolestaan sentteri saattaa kiekollisena kurvata laidalle. Mielestäni nämä "pielessä olevat nyanssit" ovat Uraman puolelta täysin harkittuja. Pelaajille annetaan tietyissä tapauksissa mahdollisuus omaan luovuuteen, toimiessaan se eittämättä aiheuttaa sen, että vastustajan on erittäin vaikea lukea Tapparan hyökkäyspeliä etenkin hyökkäyspäässä. Mielestäni tästä johtuu mm. se, että Tappara tekee paljon maaleja vastustajan merkkausvirheistä. Jossain Jalosen pelikirjassahan turhat kaistanvaihdot ovat täysin poissuljettu vaihtoehto.  Laituri ei missään nimessä lähde keskelle kiekon kanssa, koska siellä kuuluu olla sentterin, jolla on oma tehtävä hyökkäyspäässä siinä vaiheessa kun kiekko hyökkäyspäähän toimitetaan. Jalosen pelikirjassa turhat kaistanvaihdot vievät välittömästi mahdollisuuden joko ylittää hyökkäyssiniviiva tai vastaavasti voittaa seuraava tilanne hyökkäyspäädyssä.

Jokereilla ongelmia aiheuttaa mielestäni puutteellinen pelitapa, täysin väärin roolitettu joukkue ja mielestäni tuohon roolitukseen liittyen tiettyjen pelaajien saama peliaika.

Jos nyt puhutaan Sihvosen pelikirjakäsitteestä niin siihen tuntuu kuuluvan lähes kaikki maan ja taivaan väliltä. Sittenhän mies vielä erottelee pelisysteemin, pelitavan jne. omiksi kokonaiksuuksikseen. Toit kyllä helvetin hyvän pointin esiin tuosta nyanssista. Kun tuota asiaa miettii tarkemmin, niin siinähän todella samalla on kuitenkin suuri vaara pelin hidastumiseen. Tuollainen kaistanvaihto vaatii sen että myös toinen pelaaja lukee tilanteen juuri samoin, ja tällöin saadaan se etu tilanteessa. Kuitenkin jos puhutaan pelinopeuden säilyttämisestä niin kyllähän tuossa helposti käy niin, että yhtäkkiä peli pysähtyy kuin seinään jos kiekoton pelaaja ei tajua reagoida heti. Tähän varmaan Sihvonenkin kyntensä osittain iski. Ja Jalosen systeemissä nimenomaan pelinopeus pysyy koko ajan korkeana, kun peli etenee suoraan ja kaavamaisesti. Lisäksi silloin säilyy tämä paljon puhuttu puolustusvalmius, joka Tapparan mallissa voi olla niin ja näin.

Palaan edelleen siihen että kumpi on tehokkaampaa pelaamista, kun pelaajalla on yksi tai kaksi vaihtoehtoa esim. mihin toimittaa kiekko, tai kun niitä on vaikka neljä. No moni varmasti sanoo että tietysti neljä. Mutta siinä vaiheessa kun aletaan miettimään että mikä neljästä vaihtoehdosta on paras, on vastustaja melkein jo iholla. Sen sijaan kahden mallissa päätös on paitsi helpompi, niin myös nopeampi tehdä. Ja mielestäni sama asia pätee myös päätöksiin kiekottomana pelaajana. Siinä on luovuuden ja pelikirja-luovuuden ero.

Mielestäni Ville Leino on esimerkiksi pelaaja joka pystyisi pelaamaan loistavasti molemmilla pelityyleillä, mutta ajatelkaa nyt kuinka hyvä hän oikeasti olisi systeemissä joka pakottaa etsimään syöttöpaikkaa tietystä kohtaa tai sitten tekemään vaikka harhautuksen jos paikkaa ei löydy. Sanoisin että pitelemätön.

Sihvonen jätti pienen takaportin jutussaan, toteamalla lopussa että mikäli Tappara menestyy niin se sotii pelikirjalogiikkaa vastaan. On mielenkiintoista nähdä miten hän suhtautuu, jos Tappara tosiaan nappaa vaikka mitalin kyytiin. Että oliko Urama sittenkin nero joka näki jotain mitä kukaan muu ei nähnyt?

[Zanahoria]

Sen tarkemmin Sihvosen viimeisimpään turinointiin takertumatta, niin miehen suurin vika on se, että hän peilaa koko sitä analyysiään siihen yhteen ja ainoaan tapaan pelata jääkiekkoa, siihen omaan "pelikirjaansa". Jos pakkien kätisyys onkin erilainen kuin Sihvosen fantasiajääkiekossa tai sentteri koskee kiekkoon väärässä kohdassa kenttää kuin mikä Sihvosen mielestä on ideaalista, niin pelikirja on huono tai vähintäänkin puutteellinen.

Kuitenkin jääkiekkoa tai mitä tahansa pallopeliä voi pelata monella eri tavalla ja olla silti voitokas. Voi olla ihan mahdollista, että Sihvosen prinsiipeillä tulee sitä parasta ja tehokkainta pelaamista, mutta jos jollain toisella tyylillä pystyy eliminoimaan sen pelitavan täysin ja voittaa enemmän pelejä kuin häviää, niin ei kai siinä mitään väärää ole.

Olen samoilla linjoilla axen kanssa. Sihvosen ansioksi on laskettava se, mitä hän itsekin korostaa, eli keskustelun kohdistaminen itse peliin. En ole Urheilulehdessä olevia isompia analyysejä lukenut, joten en ole kovin hyvä sanomaan varmasti, mutta kyllähän tuollainen yhden "täydellisen" tavan pelata hehkuttaminen kuulostaa siltä että hänen omissa analysointitaidoissaan on kuitenkin vielä paljon petraamista.

Mielestäni jääkiekon analysoinnissa mielenkiintoista olisi esittää miten joukkue X pelaa, kenties jopa miettien mitkä kyseisen tyylin vahvuudet ja heikkoudet ovat, ja miten se sopii pelaajamateriaaliin, miten joukkueen eri kentälliset onnistuvat toteuttamaan sitä jne. Nyt Sihvonen etsii lähinnä eroavaisuuksia omaan fantasiajääkiekkoonsa (aika hauska termi axelta) ja toteaa että pelitapa on huono noilta osin.

Väitän, että ei ole olemassa universaalia täydellistä pelitapaa, mitä Sihvonen rummuttaa. Monet eri pelitavat toimivat, tärkeintä on kuitenkin että pelaajat tietävät miten pelataan, ja harjoittelulla on saavutettu riittävä varmuus sen toteuttamiseen käytännössä. Tärkeää on myös se, että pelaaminen ei ole liian tiukasti sidottu yhteen ainoaan tapaan, jotta ei altistuta sille tilanteelle, että jos vastustaja pelaakin jonkun elementin selkeästi pois esim. tiukalla prässillä, niin ei olla sormi suussa vaan voidaan muunnella omaa pelaamista dynaamisesti. Mielestäni tällainen pelitapa vs. pelitapa ja jopa niiden muutokset pelin sisällä loistavat poissaolollaan Sihvosen analysoinnista.

Esim. olisi todella mielenkiintoista analysoida mitkä pelilliset elementit edesauttoivat sitä, että Tappara oli tällä kaudella HIFKiä vastaan melko aseeton, vaikka muita vastaan peli rullasi. Sihvosen mielestä varmaan sattumalta, sillä Uraman ja Baxterin joukkueet pelaavat huonolla, epätäydellisellä pelikirjalla.

Ja kyllähän Tapparalla nähdäkseni oma, ilmeisesti Uraman käsialaa oleva uudenaikainen nollatoleranssiin sopiva "pelikirja" on. Ja monien matsien soljuvaa hyökkäyspeliä katsellessa voisin todeta että ihan hienosti näyttää toimivan, on jäänyt täydellisellä pelikirjalla pelaava Pelicanskin kotihallissaan täysin jalkoihin. Myöskin Kärpät on omalla lähes täydellisyyttä hipovalla pelitavallaan ja ylivertaisella pelaajamateriaalillaan ollut Tapparan keskinkertaisen pelikirjattoman joukkueen kanssa tiukoilla pelien ratketessa aina ihan loppuhetkillä.

Erityisesti jonkin aikaa sitten itsellenikin harmaita hiuksia aiheuttanut oman pään peli jossa kiekkoa ei roiskita vaan pelataan oikeastaan aina painottomalle pakille/muulle omalle pelaajalle hallitusti ja pidetään kiekko, on toiminut mielestäni todella sujuvan näköisesti. Luulisi siinäkin olevan analysoitavaa kerrakseen. Tuo lienee ainakin uudenlaista ajattelua kun pyritään kiekonhallintaan ylikorostetustikin ja säästetään energiaa sillä ettei aina luovuta pelivälineestä ja jouduta sitten juoksemaan vastustajan perässä.

Tulihan sekavaa tekstiä, mutta sopiipahan topikkiin...

[Väsyneet Kädet]

Onhan siinä selvä logiikka miksi nopea keskialueen/hyökkäyssinisen ylitys niin, että jokaisella kaistalla on pelaaja, on järkevää. Leveys; puolustukselle on huomattavasti vaikeampi pelata leveää rintamaa vastaan, koska väkisinkin syntyy välejä, joihin kiekon pystyy pelaamaan tai heittämään päätyyn. Nopeus; jokainen poikittaiskuljetus antaa puolustukselle enemmän aikaa ryhmittyä ja päästää takakarvauksen lähemmäksi. Jos kiekko heitetään päätyyn, pystytään kiekkoon pyrkimään tehokkaasti, kun joka kohdalta on mies tulossa vauhdilla - ja mikäli pakki ehtii ensin, on hänenkin tehtävä vaikea, koska periaatteessa sekä rännit että keskusta on kiinni, jolloin nopeaa avausta ei päästä tekemään. Tämä puolestaan antaa hyvän mahdollisuuden kiekon karvaamiseen pois.

Toisaalta taas hyökkäysalueella on luovuudelle sijaa, mutta silloinkin on hyvä pitää järki päässä liikkeissä - esimerkiksi juuri Anssin esilletuoman puolustusvalmiuden takia. Mikäli ylipelataan jokin alue, on suuri vaara, että siitä kääntyykin ylivoimahyökkäys omaan päähän.

Hyökkäyksiinlähtö keskustan kautta on myös varsin järkeenkäypää. Ihan looginen ajatus - missä on eniten ratkaisumahdollisuuksia? Keskustassa. Eikä kiekkoa tarvitse kuin käyttää siinä, niin avautuu useampia ratkaisumahdollisuuksia ja se ei anna puolustuksellekaan mahdollisuutta estää hyökkäystä niin tehokkaasti, kuin esimerkiksi laidan kautta pelatessa.
Eli vaikka Sihvonen orjallisesti näistä asioista jankkaakin, eikä varmaankaan yhtä suurta totuutta ole, niin kyllä noissakin asioissa järkevä peruste on.

[Ljpp]

Sihvonen itse vastasi allekirjoittaneelle Urheilulehden suorassa lähetyksessä, että joukkue voi voittaa myös ilman loistavaa pelikirjaa mikäli joukkueessa on erinomainen materiaali ja hyvä joukkuehenki.

Mielenkiintoista, sillä tuossa on selkeä takinkääntö Sihvosen osalta. Hän on aiemmin selvästi yli-painottanut pelikirjaa ja vastaavasti unohtanut materiaalin ja hengen vaikutuksen. Ja hän tekee sitä edelleen, mm. haukkuttuaan TV:stä lähetetyn umpisurkean paikallispelin jossa nähtiin kosolti heikkoa suorittamista - tältä pohjalta mies tyrmäsi joukkueiden pelikirjat.

Ratkaisiko HPK:n ja Ässien finaalin Jalosen parempi pelikirja, vai se että HPK:lla oli materiaali parempi ja Kerholla oli myös helkkarin kova tahtotaso joka kumpusi säkillisestä pronssimitaleja? Ja vaikka pelikirja olisi mikä, niin siinä on kuitenkin hemmetinmoinen ero pelaako sitä täydellistä pelikirjakiekkoa "Stapleton-Santala-Leino", vai "Saviano-Kiilholma-Venäläinen" - kyllä lyhytsyöttöpeliin vaikuttaa myös se millaiset kädet/jalat/pelisilmät sitä kiekkoa kentällä liikuttavat.

[Anssi]

Väitän, että ei ole olemassa universaalia täydellistä pelitapaa, mitä Sihvonen rummuttaa. Monet eri pelitavat toimivat, tärkeintä on kuitenkin että pelaajat tietävät miten pelataan, ja harjoittelulla on saavutettu riittävä varmuus sen toteuttamiseen käytännössä. Tärkeää on myös se, että pelaaminen ei ole liian tiukasti sidottu yhteen ainoaan tapaan, jotta ei altistuta sille tilanteelle, että jos vastustaja pelaakin jonkun elementin selkeästi pois esim. tiukalla prässillä, niin ei olla sormi suussa vaan voidaan muunnella omaa pelaamista dynaamisesti. Mielestäni tällainen pelitapa vs. pelitapa ja jopa niiden muutokset pelin sisällä loistavat poissaolollaan Sihvosen analysoinnista.

Ei ole puhunut oikeastaan universaalista pelitavasta, vaan ennemminkin universaaleista pallopelien periaatteista. Niihin kuuluu esim. keskustan kautta pelin tekeminen. Ei ole olemassa yhtä pelitapaa, vaan jokainen valmentaja näkee pelin omalla tavallaan. Silti ne universaalit periaatteet pitäisi olla siinä pelitavassa edustettuna, nyansseja sitten painotetaan eri tavalla. Ja nuo nyanssit nimenomaan liittyvät tuohon pelitavan muokkaamiseen pelitilannekohtaisesti.

Ratkaisiko HPK:n ja Ässien finaalin Jalosen parempi pelikirja, vai se että HPK:lla oli materiaali parempi ja Kerholla oli myös helkkarin kova tahtotaso joka kumpusi säkillisestä pronssimitaleja? Ja vaikka pelikirja olisi mikä, niin siinä on kuitenkin hemmetinmoinen ero pelaako sitä täydellistä pelikirjakiekkoa "Stapleton-Santala-Leino", vai "Saviano-Kiilholma-Venäläinen" - kyllä lyhytsyöttöpeliin vaikuttaa myös se millaiset kädet/jalat/pelisilmät sitä kiekkoa kentällä liikuttavat.

Ensimmäiseen kysymykseen sanoisin että kaksi ensimmäistä kohtaa. Tahtotasolla ei mielestäni ratkaista mitään playoff-sarjaa, koska se on varmasti molemmilla joukkueilla huipussaan.

Toiseen pointtiin sanon että: nimenomaan! Noista mainitsemistasi ketjuista toinen olisi aivan suvereeni loistavalla pelikirjalla. Pelikirjojen merkitys tulee mielestäni vastaan juuri siinä että Saviano-Kiilholma-Venäläinen pelaa huomattavasti korkeammalla tasolla kun käytössä on kunnollinen pelikirja, verrattuna siihen mitä he tekisivät puutteellisella pelikirjalla. Pelikirjoilla pystytään siis tasoittamaan huomattavasti em. tasoeroja.

[janneojanenonjumala]

Pelisysteemi ei ole pelkästään valmentajan haluttu tapa pelata tai sitten mennään metsään. Suuri merkitys on joukkueen materiaalilla, eli millaisia tyyppejä se pitää sisällään. Jos joukkueessa on Gretzky Crosby tai Koivu on sen ketjun osalta helppo laatia pelisysteemi, mutta ei se toimi jos muissa ei olekaan vastaavia pelimanneja.
Itse aikoinaan toimiessani futiksen parissa mm. B-junnuissa, jotka jo osaa pelata systemaattisesti-tarvittaessa-pistettiin kampoihin ja anastettiin pisteitä huomattavasti koviemmilta jengeiltä. Pitkässä juoksussa nämä asiat aina tasoittuvat kuten esim. playoff-sarjassa ellei sitten joukkueen tärkein osa-eli maalivahti-äidy tähtitaivaalliseen suoritustasoon(eli sen jota Lehto tulee esittämään loppukeväänä  ).
Jos Sihvonen pystyy universaalilla tyylillään voittamaan lähes millä nipulla tahansa niin eikö jonkun SM-liiga joukkueen kannattaisi ottaa pelkkä A-juniorinippu ja Petteri aitioon ja kannu kotiin. Tosin en oo kuullut edes yhdenkään Mestisporukan olevan kiinnostuneen ko. kolumnistin palveluksista.
Petteri tietää paljon jääkiekosta ja pukee sen propagandan omasesti omalla tyylillään kuullostamaan hienolta ja järkevänoloiselta, käytännössä herra puhuu samaa paskaa kuin Tami ja Ape.

[Ljpp]

Ensimmäiseen kysymykseen sanoisin että kaksi ensimmäistä kohtaa. Tahtotasolla ei mielestäni ratkaista mitään playoff-sarjaa, koska se on varmasti molemmilla joukkueilla huipussaan.

Mielestäni Ässien hopea on paras esimerkki siitä mihin hurja tahtotaso, hurmostila ja sitä kautta roima ylisuorittaminen voi johtaa. Eikö Ässät nimenomaan tiputtanut Tapparan ja Kärpät juurikin tahdolla, kun taas vastustajat sortuivat lievään virkamiesmäisyyteen. Eikä Tapparan viime kevään playoff-peleistäkään voi sanoa, että kaikilla pelaajilla olisi ollut se vaadittava 105-110% lasissa.

[Zanahoria]

Tahtotasolla ei mielestäni ratkaista mitään playoff-sarjaa, koska se on varmasti molemmilla joukkueilla huipussaan.

Mielestäni Ässien hopea on paras esimerkki siitä mihin hurja tahtotaso, hurmostila ja sitä kautta roima ylisuorittaminen voi johtaa. Eikö Ässät nimenomaan tiputtanut Tapparan ja Kärpät juurikin tahdolla, kun taas vastustajat sortuivat lievään virkamiesmäisyyteen.

Sihvonen on toisaalta todennut, että pelikirjan ansiosta Ässät sai sellaisen hurmosmaisen taklauspelin aikaan. Sihvonen kärjistää pelin mielestäni vähän liikaa pelikirja vs. pelikirja-ajatteluun: paremmalla pelikirjalla voittaa.

Mielestäni joukkueen pelisysteemi on se pohja, jonka päälle rakennetaan, sellainen perusperiaate. Tuon pohjan näkisin olevan kuitenkin enemmän on/off-tyylinen eli jonkinlainen systeemi (uskoisin että joka liigavalmentajalta löytyy) joko on ja pelaajat ovat sisäistäneet sen, sekä kykenevät sitä toteuttamaan, tai sitten ei. Eli jokin mättää yhteydessä systeemi, pelaajat, toteutus. Tavalla jolla tuo pohja on tehty, en kuitenkaan näe ratkaisevaa merkitystä esimerkiksi pudotuspelisarjan voiton kannalta. Enintään sillä saa pienen edun.

Jääkiekko on kuitenkin yksinkertainen laji, "viisaiden miesten yksinkertainen peli", kuten joku joskus tokaisi. Esimerkiksi pudotuspelisarjoissa maalit ovat todellakin kortilla, ja yksi maali, millainen tahansa, voi ratkaista pelin. Oli se kuinka kliseistä tahansa, niin kyllä ne Tamin kuluneet prinsiipit on niitä jotka synnyttävät mestareita.

Ässien hurmoksessa esimerkiksi maalivahtipeli oli huippuluokkaa. Ylivoima- ja alivoima toimivat muistini mukaan erinomaisesti eikä vähiten liekeissä olevan "huipputaitavan" Marko Kivenmäen takia. Lisäksi Ässät Tamin prinsiippien mukaan puolusti "sota-aluetta" erinomaisesti sekä "maksoi hinnan" vastaavasti hyökkäyspäässä: Maalineduspeli oli raudanlujaa. Ja kaiken tämän kruunasi se, että tahtotila, sekä kiistaton kotiyleisön merkitys loivat pohjan 100% keskittymiselle ja intensiteetille vastustajan tyytyessä siihen kuuluisaan "95% keskittyminen, 50% suoritus"-touhuun. Peesailen Ljpp:tä tässä tahtoasiassa.