Kirjoittaja Aihe: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu  (Luettu 121012 kertaa)

Poissa Vilttitossu

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1716
    • Profiili
Vs: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
« Vastaus #315 : Helmikuu 17, 2014, 15:02:59 »
Sihvosesta, tai hänen mielipiteistään en juurikaan välitä, mutta kai hänellä sen verran tietotaitoa on, että osaa erilaiset pelitaktiikat lukea ja nimetä. Ja siitä tulikin mieleen, onko Sihvonen tällä kaudella U-Studioo tehny ensinkään, tai muuta vastaavaa?
Sen verran tuosta Tapparan pelitavasta haluisin tähän vielä nostaa esille, että sillon kun sitä moitin, ni niistä se on hieman muuttunutkin. Ehkä omissa ei pelata niin kliinisesti, mutta hyökkäyspelaaminen on viime aikoina tuntunu "raikkaammalta" ja pelit olleet hieman viihdyttävämpiä. Joku muu saa analysoida mistä johtuu, mutta tällainenkin pieni muutos oli ihan tervetullut :)
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 17, 2014, 15:17:46 kirjoittanut Vilttitossu »
"Varo ettei talos pala!"

Poissa Screamager

  • Global Moderator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1636
    • Profiili
Vs: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
« Vastaus #316 : Maaliskuu 02, 2014, 17:31:14 »
Jos on kiinnostunut jääkiekon teoreettisesta puolesta huipputasolla, kannattaa perehtyä P. Sihvosen syväluotaavaan pohdiskeluun Meidän Pelin eri tulkintatavoista: Pohdiskeleva lätkäessee: westerlundilaisuus versus jaloslaisuus.

Sihvonen lähestyy pelin rytmittymiseen vaikuttavaa tematiikkaa pontimenaan Erkka Westerlundin YLEn Sotshi-kisastudiossa antama lausunto: ”Yksi painopisteistä oli pelin päättäminen. Hyökkäysten päätös rytmittää peliä enemmän kuin oman hyökkäyksen rytmittäminen.” Lähtökohta Sihvosen pohdintaan on siis se, että kummalla on tärkeämpi rooli oman joukkueen puolustusvalmiuden ja puolustuspelinopeuden kannalta: hyökkäyksen rytmittämisellä vai hyökkäyksen päättämisellä.

Sihvosen teksti on erittäin teoreettista, mutta se avaa hyvin näkökulmia vaikka Tapparaankin peilattavaksi. Tapparan puolustuspeliä keskialueella on kehuttu monelta suunnalta ja on usein myös kritisoitu, että Tapparassa hyökkäys jää puolustuksen varjoon. Kyse on mielestäni tuosta Sihvosenkin esiin nostamasta filosofisesta erosta (esimerkiksi Westerlundin ja J. Jalosen välillä maajoukkuetasolla) – itse muotoilisin filosofiaeron niin, että hyökkääkö joukkue jälleen puolustaakseen vai puolustaako joukkue jälleen hyökätäkseen. Tarkoitan tällä sanallisella muotoilulla sitä, että mihin ja missä suhteessa joukkue luottaa voiton tavoittelussa, eli valmistaudutaanko yksittäiseen otteluun millä hyökkäys- ja puolustuspelaamisen välisellä painotuksella.

Puolustamisen pitää totta kai olla kunnossa huipputasolla pärjätäkseen ja heikommin puolustavat joukkueet erottuvat joukosta. Tarkempana ja ottelukohtaisempana määrittelykysymyksenä esiin nousee se, että kuinka paljon puolustukselta annetaan ”ajatuspotentiaalia” hyökkäyspelin käyttöön vastassa olevan vastustajan puolustuspelaaminen huomioiden. Pelaajien hyvät hyökkäyspelaamista tukevat pelitaidot ja -kyvyt (fysiikka kokonaisuudessaan, luistelunopeus, syöttäminen, laukominen, kiekonkäsittely, peliäly ym.) yhdessä periaatteiltaan toimivan hyökkäyspelitavan kanssa tuottaa pelitavan sinnikkään jauhamisen myötä suurella todennäköisyydellä jossain vaiheessa tulosta, joko puhtaasti oman joukkueen oma-aloitteisen kiekollisen toiminnan tai vastustajan virheestä avautuvan tilanteen myötä. Edellä esitetty määrittelykysymys voidaan siis muotoilla myös niin, että lähteekö joukkue lähestymään hyökkäyspeliä oma-aloitteisuuteen vai vastaiskupelaamiseen enemmän luottaen, puolustuspelivalmiuden säilyessä riittävällä tasolla.

Yksinkertaistuksena nämä edellä esitetyt filosofiat voisi muotoilla seuraavasti: Joukkue, joka hyökkää jälleen puolustaakseen, ajattelee hoitavansa hyökkäämisen alta pois, jotta pääsee pelaamaan mahdollisimman laadukasta puolustuspeliä, eli estämään mahdollisimman tehokkaasti väistämättömästi jossain vaiheessa tulevat vastustajan hyökkäykset kiekon menetyksien jälkeen. Joukkue, joka puolustaa jälleen hyökätäkseen, ajattelee hoitavansa puolustuksen alta pois (jos nyt tällainen muotoilu sallitaan), jotta pääsee pelaamaan mahdollisimman laadukasta hyökkäyspeliä, eli rakentamaan hallitusti ja teoreettisesti mahdollisimman suurella onnistumisprosentilla hyökkäyksiä omalta puolustusalueelta vastustajan päätyyn asti.

***

Tappara kuuluu tällä kaudella enemmän tuohon kategoriaan, joka hyökkää jälleen puolustaakseen, eli peliä ajatellaan puolustuksen kautta. Tapparan pelissä on toki vivahteita ”puolustaa jälleen hyökätäkseen”-asenteesta, mutta se tuntuu rajoittuvan joidenkin pelien hyökkäyksiin lähtöihin. Tämän kauden sisällä on ollut nähtävissä eräänlainen oppimisprosessi aina syksyn ensimmäisistä ylinopean ja yhden hyökkäysrytmin peleistä Kärppiä vastaan nähtyihin kiekottelulla ja palauttelullakin käynnistettyihin hyökkäyksiin. Peliin on haettu pitkällä aikajänteellä tarkasteltuna variaatioita, esimerkiksi pelaamalla alkukaudella ”itsepäisen tyhmästi” oppimisen aikaansaamiseksi ja tammikuun puskeminenkin voidaan nähdä oppimisprosessiin kuuluvaksi.  Kantavana ajatuksena Tapparan pelissä on kuitenkin ollut läpi kauden nähtävissä kamppailupelaamisen harjoittelu käytännössä ja pelaajamateriaalia on kauden edetessä vahvistettukin tältä osin. Tunnetta on pyritty hakemaan pelaamisen kautta eikä vain ns. katsomotunteen hakemisen (taklaukset ym.) kautta. Tapparan peliä on joissain yhteyksissä jopa moitittu siitä, ettei se viihdytä katsojia, mikä tosin lienee väistämätöntä, kun tuollainen prosessimainen pelitavan sisäänajo on käytössä.

Vastaiskupelaaminen on Tapparan pelissä kehittynyt loistavalle tasolle paljolti vahvan keskialueen ohjauspelin myötä. Peliä onnistutaan kääntämään keskialueen riistoista nopeasti ja vaarallisestikin vastustajan päätyä kohti, hyvin kiekkoa pienessä tilassa käsittelevien ja luisteluvoimaisten pelaajien avittamana. Ydinkysymys tässä trap-puolustukseen ja vastaiskuihin luottavassa ajattelutavassa on kuitenkin se, että riittääkö se loppuun asti? Tapparan hyökkäyspelaamisessa on toki ollut tällä kaudella variaatioita pystysuunnan puskemisesta kiekkokontrollin suuntaan, mutta ei se pelaaminen missään vaiheessa ole vain kliiniseen kiekotteluun perustunut. Tilan voittaminen on Tapparan pelissä kokonaisuudessaan noussut tilan tekemisen edelle ja pelaamisen varioiminen pelin sisällä on useassa pelissä ollut pois käytöstä.

Keskialueen hyökkäyspelissä on ollut kokonaisuudessaan vähemmän variaatioita ja siinä on luotettu luisteluvoimaisiin laitureihin sekä päätykiekkoihin. Hyökkäysalueelle päästyä pitkien hyökkäysten rakentelu on paikoin jäänyt heikoksi, jolloin maalitilanteiden rakentaminen on tullut raskaammaksi taisteluksi ja uudelleen yrittämiseksi. Paine pitkissä hyökkäyksissä on usein jäänyt vain näennäiseksi, osaltaanhan pitkien hyökkäysten tavoite toki on vain se paineen aikaansaaminen, jolloin vastustajan pelaajia pakotetaan pitkiin vaihtoihin ja energiaa kuluttavaan puolustamiseen. Pitkän hyökkäyksen jälkeisen kiekon menetyksen jälkeen vastustajan saadessa kiekon se ei ilman pelaajien vaihtamista lähde mielellään vastaiskuun, jolloin pelin virtaus seisahtuu hetkeksi ja oma joukkue pääsee teoriassa vastaanottamaan tulevan hyökkäyksen paremmalla valmiudella.

Tarkemmin pelaajiin yksilöiden, Josh Green on jälleen Erkinjuntin ja Kuuselan väliin päästyään osoittanut vahvuutensa vastustajan maalin edessä saaden EJ:stä ja Kuuselasta tehoja tasakentällisin irti kulmapelin jälkeen. Tämä kylmän viileä, ja ajatuksenkin tasolla nopea, maalin edustalla jämptien ratkaisujen tekeminen olisi pitkien hyökkäysten onnistuneen päättämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Poissa Corkscrew

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 575
    • Profiili
Vs: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
« Vastaus #317 : Maaliskuu 02, 2014, 19:31:26 »
Syvällisempiin analyyseihin en osaa tässä vaiheessa kautta lähteä, mutta yksi asia on ollut silmiinpistävää tämän kauden Tapparassa; monelle uudelle pelaajalle pelisysteemin sisäistäminen on kestänyt pitkään. Voutilainen ja Kauppinen puhuivat molemmat KalPasta saavuttuaan kuinka systeemi on niin erilainen, että sen oppiminen vie aikansa. Valmennuskin on tämän varmasti huomannut, ja se ehkä selittää osittain miksi Johan Larssonia ajetaan edelleen sinnikkäästi sisään pelaavaan pakkikuusikkoon vaikka mies on joissain peleissä tehnyt yksin räikeitä virheitä enemmän kuin muut viisi pakkia yhteensä.

Toisaalta taas esim. mainittu Green oli lähes heti sisällä sentterin roolissa, vaikka toki hänelläkin meni n. 10 kierrosta ennen kuin alkoi tapahtua (ja alkoi todella kun maaleja on nyt 20 keskiarvolla 0,5 per peli!).

Pettymyksistä pitää puhua varovasti koska joukkue on kakkosena huikealla pistemäärällä ja veskareilla on yhteensä kauden peleistä n. 15 nollapeliä. Joukkuepeli on on siis ollut suorastaan jäätävää, ja vain Kärppien vielä maagisempi kausi on aiheuttanut sen että Tappara saa lentää hieman tutkan ulkopuolella mestarisuosikkia nimettäessä.

Mutta yksi pelaaja jolta voi ja pitää odottaa vielä parannusta on Pekka Jormakka. Jos verrataan maajoukkueen EHT-peleihin, niin Tapparassa miehen meno on vain yksittäisissä peleissä ollut verrattavissa siihen salamannopeaan ja taitavaan laituriin joka on pyöritellyt vastustajia ja tehnyt tehoja kahdessa tämän kauden maajoukkueturnauksessa. Todennäköisesti Tapparan pelityyli aiheuttaa sen, että Jormakan parhaita ominaisuuksia ei saada täysimittaisesti käyttöön kuin silloin tällöin. Tapparahan pelaa paljon keskialueen träppiä ja joka jätkän pitää pysyä visusti pelin alla lähes kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Harvassa ovat olleet tilanteet joissa Jormakka on päässyt karkaamaan laidalta huonosti valmistautunutta puolustusta vastaan läpiajoon tai ylivoimahyökkäykseen. Varastamista ja lievää kärkkymistä jolla Jormakan nopeus voisi olla vastustajan kannalta tuhoisaa, ei taida Rautakorpi hyväksyä?Toki niitä nopeita vastaiskutilanteita on ollut joitakin, mutta niitä voisi olla vielä enemmän. Jos verrataan esim. siihen Jormakkaan joka nöyryytti Tappara-puolustusta kevään 2013 viimeisessä runkosarjakohtaamisessa Pelicans-paidassa, niin eroa on.

Pari kysymystä kanssakeskustelijoille. Mikä tekee Tapparan pelitavasta sellaisen, että siihen on vaikea sopeutua kesken kauden ulkopuolelta tulevan pelaajan? Ja miten Pekka Jormakasta saataisiin Tappara-paidassa irti sama potentiaali kuin Leijonissa?

Poissa Screamager

  • Global Moderator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1636
    • Profiili
Vs: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
« Vastaus #318 : Maaliskuu 03, 2014, 13:35:04 »
Pari kysymystä kanssakeskustelijoille. Mikä tekee Tapparan pelitavasta sellaisen, että siihen on vaikea sopeutua kesken kauden ulkopuolelta tulevan pelaajan? Ja miten Pekka Jormakasta saataisiin Tappara-paidassa irti sama potentiaali kuin Leijonissa?

Se on muuten hyvä huomio tuo Jormakan pelillinen vaisuus. Jormakka on tehnyt "vain" 11 ns. pelitilannemaalia ja niiden päälle kaksi rankkarimaalia varsinaisella peliajalla. Palolalla on toki ollut tuosta kentällisestä päämaalintekovastuu, kun tasakentällisin Opa on onnistunut maalinteossa 18 kertaa ja ylivoimalla seitsemän kertaa, Järvisen onnistuessa neljästi sekä tasakentällisin että ylivoimalla. Nuo Jormakan pelitilannemaalit jakautuvat niin, että neljä on tehty tasakentällisin, kuusi ylivoimalla ja yksi alivoimalla. Tapparan vahvan vastaiskupelaamisen voisi myös olettaa sopivan Jormakan vahvalle kiihdytykselle ja luistelunopeudelle. Toisaalta nuo vastaiskut ovat pelissä koko kuuttakymmentä minuuttia tarkastellessa kuitenkin vain sivuosassa puhtaan sattuman ja juuri oikeaan aikaan nopeasti tapahtuvan reagoinnin lisätessä tilanteen vaativuutta.

Näkisin eron Tappara-Jormakan ja EHT-Jormakan välillä juontuvan melko pitkälle ihan pelitavallisen prosessin vaativuudesta. Seurajoukkue eli Tappara keskittää toimintaansa paljon pidemmälle aikavälille kuin seurajoukkuepelaajista vain määräajoin kokoonsaatettava EHT-maajoukkue. Seurajoukkue keskittyy suhteessa eri asioihin ja painottaa kokonaisuuden muodostavia tekijöitä eri tavalla kuin muutaman päivän kerrallaan koossa oleva EHT-maajoukkue. Tämä painottaminen näkyy myös pelitavassa, kun seurajoukkueella on enemmän aikaa paneutua siihen, miten pelataan, kun taas EHT-maajoukkue pyrkii luomaan kentällä tapahtuvalle toiminnalle ”vain” jonkinlaiset yhteiset raamit ja loppu on enemmän pelaajien ja parhaassa tapauksessa seurajoukkueuralta keskenään tuttujen pelaajien ja parivaljakoiden ym. vastuulla kuin vahvan kollektiivin muodostavassa seurajoukkueessa.

Tappara painottaa vahvaa puolustuspeliä sekä puolustusvalmiutta läpi kentän ja tämä jokaisen jätkän puolustamisvelvollisuus rajoittaa varmasti joitakin pelaajia ja uskon Jormakan olevan yksi ”kärsijä”. En ole Jormakan peliä sillä silmällä nyt loukkaantumisen jälkeen seurannut, mutta nopea tilastokatsaus kertoo, että Jormakan loukkaantumiselta paluun jälkeisissä seitsemässä pelissä on Jormakalle itselleen syntynyt tehot 1+2=3, Järviselle samat ja Palolalle 1+1. Myös koko ketjun laukausmäärät ovat nyt laskeneet hieman pysyvämmin tasolle, jolla ne eivät ole olleet koko ketjun koossaoloaikana muuta kuin yksittäisiä ja satunnaisia pelejä tarkastellessa. ”Parhaimpina” hetkinään juuri ennen Jormakan loukkaantumista ketjulta Jormakka-Järvinen-Palola tuli pelistä toiseen yhteensä lähes 14 laukausta per peli maksiminaan pariin kertaan yhteensä 20 laukausta per peli, kun nyt se on laskenut tasolle yhteensä 8 laukausta per peli.

Tästä laukomisen vähentymisestä ei tietenkään suoria johtopäätöksiä voi vetää, koska lukemasta ei ole eroteltu yv-laukauksia tai ylipäätään laukomisen laatua ei voi jälkikäteen ilman videonauhoja selvittää Liigan puutteellisen tilastoinnin johdosta. Määrällisesti laukominen on kyseisellä ketjulla kuitenkin vähentynyt eikä pisteitäkään ole tullut kauden ensimmäisen puoliskon tahtiin. Vastaavasti muut ketjut ovat ottaneet laukomisvastuuta enemmän. Loukkaantuminenkin tuli Jormakalle siinä mielessä pahaan saumaan, että Järvisestä ja Palolasta oli juuri löytynyt hyvät kaverit vierelle. Nyt ketjun sisäinen kehittyminen pelitapaan sisään on hieman vaikeutunut Jormakan ikään kuin jäätyä polkemaan paikalleen pari aukeamaa taaksepäin Järvisen ja Palolan päästessä pelaamaan ja kehittämään yhteispeliä.

Kukaan pelaaja ei tietenkään ikinä ole yksin vaan aina yksilön tekeminen suhtautuu ja ottaa vaikutteita muilta kollektiivin jäseniltä. Jormakka ei mielestäni kuitenkaan vielä ole sillä tasolla, että omaisi henkistä tai pelillistä kykyä selvitä ”ilman oireita” vaikeista jaksoista. Henkistä kykyä on kyllä siinä mielessä, että huumoria löytyy ja ei todennäköisesti ota jokaista estettä ylitsepääsemättömän vaikeana ja murehtimisen aiheena, mutta sellainen kylmän viileä pelin yksinkertaistaminen on ehkä sellainen ominaisuus, joka olisi hyvä olla tulevaa uraa varten. Pohjalla vaikuttavaa luonnettaan ei tietenkään voi muuttaa eikä kannata alkaa olemaan jotakin, mitä ei voi kokea pitemmällä tähtäimellä olevansa.

Tapparan pelitapa ei välttämättä kuitenkaan anna niin paljoa vapauksia varsinkaan hyökkäyspäähän kuin Jormakan tapainen puhtaasti pelistä nauttiva taituri vaikeina hetkinä tarvitsisi ja tässä olisi vielä mielestäni hänellä kehityskohdetta suurempia areenoita silmällä pitäen. EHT-maajoukkueessa yksittäisen pelaajan yksittäiset ratkaisut eivät ole niin kahlittuja kuin seurajoukkueessa ja mielestäni ero Tappara-Jormakan ja EHT-Jormakan välillä selittyy eräänlaisilla seurajoukkuekahleilla, joita ei maajoukkuetasolla vastaavissa määrin ole ja esimerkiksi Sotshin EHT-turnauksessa kun vielä pääsi pelaamaan ketjukaveri Palolan kanssa, niin mikäs siinä kahdella luonnonlapsella pelistä nauttiessa. Lennokkuus ja pelirohkeus olivat maajoukkueessa helpommin kaivettavissa esiin, kun tiesi, että nyt on kolme peliä aikaa näyttää mitä osaa kaverin kanssa.

Seurajoukkueessa pieniä nyansseja on pelitavan sisällä enemmän ja näiden nyanssien, kaistojen käyttö ja luistelulinjojen tarkka hakeminen ynnä muut eivät kaikkien pääkoppaan sisäisty yhtä nopeasti, vaan oppimisprosessi tietämisestä soveltamiseen kestää joillakin enemmän. Se on kyllä totta, että yksilön pelirohkeutta ei pidä kahlita systeemin vuoksi liikaa, mutta väistämättä se kurinalaisuus ja toimintamallien rajaus joihinkin pelaajatyyppeihin vaikuttaa enemmän kuin toisiin, Jormakkaa pidän yhtenä näistä, joihin se vaikuttaa enemmän. Jormakan kohdalla olisi hyvä löytää sellainen selkärankapelaamisen ja pelitavan välinen kompromissi, koska potentiaalia esimerkiksi yksilövoimaiseen maalintekoon Jormakalla ilmiselvästi on. Kysymys olisi siis tarkemmin siitä, että missä suhteessa yksilölle annetaan oikeutta pelata sydämestään. Kukaan pelaaja ei kuitenkaan joukkuehenkeä mietittäessä saa kohota itse joukkuetta suuremmaksi, vaan pelaajan kannalta sopeutuminen on arvokas taito ja joukkueen kannalta pelaajan oikea roolitus vahvuuksien maksimoimiseksi (joukkuepeli huomioiden) on tärkeä juttu.

Mitä sitten tulee tuohon kysymykseen kesken kauden tulleiden haasteista, uskon sopeutumishitauden syynä olevan tämä taktisuus ja nyanssien suuri määrä sekä pelitavan haaste niin pelillisesti kuin pelitavan kutsuman mentaliteetinkin puolesta. Jokaisella pelaajalla on luonnostaan joku oppimistahti ja oppimispotentiaali, esimerkiksi uskon, että valmennusjohto näkee Larssonissa potentiaalia varmempaankin kiekolliseen peliin, mutta sitä tosipaikan varmuutta ei saavuteta vain omissa harjoituksissa. Kurinalaisuus pelitavan mukaisiin ratkaisuihin kehittyy pelaamalla ja Tapparalla on toisaalta varaakin antaa oppimiselle aikaa, kun kollektiivi paikkaa yksilöiden virheitä todella hyvin.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 03, 2014, 13:48:03 kirjoittanut Screamager »

Poissa peterra

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1211
    • Profiili
Vs: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
« Vastaus #319 : Maaliskuu 03, 2014, 14:10:04 »
Omat mutut ihan lyhyesti:

Kakkosketjun peli on ollut hukassa jo useamman pelin ja mun mielestä yksi syy siihen on Jan-Mikael Järvinen. Sentterin pitää rytmittää ketjunsa peliä ja Jan-Mikael Järvinen on viime aikoina antanut todella huonoja avaavia syöttöjä ketjukavereilleen. En tarkoita sitä, että olisi yksin Järvisen vika, että ketjulla on ongelmia, mutta osasyy hän tähän on. Jan-Mikael Järviseltä on nähty myös YV:llä poikkeuksellisen paljon sellaisia heikkoja ratkaisuja, jotka ovat johtaneet siihen, että jo siniviivalla menetetään hyökkäys, kun vastustaja lukee avaavan syötön pois. Ero Josh Greeniin on siinä, että Green pystyy tarvittaessa tekemään sen nöyremmänkin ratkaisun eli jos ei löydy syöttöpaikkaa niin Green iskee vähintää lätyn päätyyn. Greenin pelissä ei ehkä ole niin paljoa hienouksia, mutta kyllä mies lähes aina pystyy jonkin järkevän ratkaisun tekemään eli siinä mielessä Green tekee kyllä hirvittävän paljon pisteitä suhteessa siihen, että koko ketjun peli voi olla vaikeaa koko pelin ja sieltä yhdestä paikasta kiekko sitten maaliin saadaan. Tässä tulee ero tuohon kakkosketjuun, että Järviseltäkin kaivataan välillä niitä nöyrempiä ratkaisuja, kun ei ole parempaa tarjolla. Eihän Järvinen ainoa ketjussaan ole, joka tähän syyllistyy, mutta ei hän ole viime aikoina pystynyt laittamaan laitureitaan täyteen vauhtiin juuri ollenkaan. Sitähän mieheltä odotetaan, kun laiturit on tuollaisia menijöitä kuin Palola ja Jormakka, että yhdellä hyvällä avauksella saadaan todella sarmikas ja nopea hyökkäys aikaiseksi. Mallia voisi ottaa Greenistä, joka ei väkisin yritä saada syöttöjä laitureille, jos sellaista mahdollisuutta ei ole vaan pelaa kiekon tarvittaessa nöyrästi vaan päätyyn, josta EJ / Kuusela yleensä voittavat irtokiekkoja ja sen jälkeen Green painaa itse suoraan maalille. Sitä samaa voisi kokeilla Järvinen kanssa ja tulosta varmaan tulisi, koska Palola pystyy kyllä möyrimään kulmassa ja nopea Jormakka kyllä etsii paikkaa minkä ehtii. Järviselle riittäisi kun itse painaisi maalille, vaikka pienikokoisena sinne pääseminen on huomattavasti vaikeampaa.

Tää oli vaan omaa mutua sit enkä esitä sitä faktana, mutta omasta mielestä erityisesti Järvisen avauksissa viivalla on toivomisen varaa, jotta laitureista saadaan parhaat irti.

Poissa Axe Boobs

  • Sr. Member
  • ****
  • Viestejä: 488
    • Profiili
Vs: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
« Vastaus #320 : Maaliskuu 08, 2014, 15:56:14 »
Petteri Sihvonen on tänään Nelosen / ruutu.fin HPK-Tappara -ottelulähetyksen kommentaattorina. Eiköhän sieltä tule asiaa pureskeltavaksi tähän ketjuun.

Poissa Ljpp

  • Administrator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 2748
    • Profiili
Vs: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
« Vastaus #321 : Huhtikuu 18, 2014, 20:11:54 »
Tapparan pelitapa on playoffien myötä käynyt kristallin kirkkaaksi ja samalla ovat Rautakorven motiivit runkosarjan aikana paljastuneet. Osa tätä osasi jo aavistellakkin, mutta sanotaan se nyt vielä - Tappara on Liigan eniten pelitapaansa varioiva joukkue.

Jo viime kaudelal Tapparalle oli silmiinpistävää, kuinka joukkue saattoi vaihtaa suht passiivisen 1-2-2 trapin ja hitaat kiekkokontrollihyökkäykset aktiiviseen karvausprässiin vauhdikkaaseen kulmapeliin. Tällä kaudella pelitavan variointiin on tullut vielä pari pykälää lisää ja joukkue onkin todellinen kameleontti, mitä pelitaktiikkaan tulee.

Kiekottomia hyökkäys ja keskialueen puolustuspelitapoja on kolme:

- Aktiivinen, mutta ei yltiöpäinen vastutajan pakkien paineistaminen. Kuvaava termi olisi ehkä kolmioprässi, traktori-JYPin huippuvuosilta, mutta Tappara ei satsaa yhtä voimakkaaseen taklauspelaamiseen. Vastustajia karvataan, takakarvataan ja pyritään pakottamaan heikkolaatuisiin syöttöihin. Paineistetaan molempia pakkeja levityssyöttöjen vaikeuttamiseksi. Pakit pyrkivät reagoimaan rännikiekkoihin ja kiekonriistoihin, ja ovat lähellä hyökkäyssiniviivaa

- Korkea 1-2-2 trap, jossa kärki on vastustajan maalivahdin nenän edessä. Tätä käytettiin erityisesti Pelicans pelissä. Vastustajalta pyritään sulkemaan lyhyet syöttölinjat ylhäältä pois ja pakottamaan vastustaja vaikeampiin pitkiin syöttöihin. Pakit varjostavat vastustajan kärkiä ja pyrkivät katkaisemaan pitkät syötöt.

- Passiivinen 1-2-2 trap, josta on käytetty myös nimitystä 0-5 trap. Muodostelma on syvyyssuunnassa hyvin tiivis, niin että yksikään pelaaja ei ole hyökkäyssiniviivan yläpuolella. Vastustajalta pyritään saamaan kiinni kaikki peliä edistävät syöttölinjat ja vain pakki-pakki mahdollisuus jää vapaaksi. Tässä tilanteessa Tapparalla on keskialueella miesylivoima 5 vs 3, tai 4 jos vastustaja nostaa toisen pakin. Paras esimerkki runkosarjan viimeinen Jokerit peli, jossa peli pysähtyi pitkäksi toviksi.

Hyökkäyspelin organisoinnissa on niin ikään ainakin 3 variaatiota:

- Nopea vastaisku laitaa pitkin, jossa laitahyökkääjä pyrkii ylittämään keskialueen jalalla, tukimiesten noustessa omia kaistojaan. Vastustajan hyökkäyslinja pyritään ohittamaan nopealla avauksella ja saamaan 3-2 hyökkäystilanteita. Näissä Tapparalla on ollut lieviä vaikeuksia ajoitusten kanssa (runsaat paitsiot), sekä viimeisen maalipaikan luovan syötön tai laukauksen ampumisessa.

- Nyt jo perinteinen hidas kiekottelulähtö, jossa alueelle pyritään pitkällä syöttöketjulla, sisältäen mahdollista alaspäin pelaamista (ns. palauttaminen). Viime vuonna hallitseva pelitapa, mutta tällä kaudella pienemmässä roolissa. Moni tuntee tämän "Meidän Pelinä", vaikka se on osin väärä ja rajallinen tulkinta. Tämä pelityyli kärsii hieman senttereiden ominaisuuksista, koska tarjolla on vähän klassista pelintekotaitoa. Järvinen käyttää mielellään pitkää luistelua ja Green on aavistuksen puukätinen tähän hommaan.

- Vanhanaikainen pystysuunnan jääkiekko, eli punaviivan jälkeen kiekko päätyyn. Tässä variaatiossa pakit hivuttautuvat ylöspäin pakki-pakki-pakki syöttelyllä (Finaalien 1. pelin ratkaiseva maali omiin) ja toimittavat kiekon päätyyn, tai vaihehtoisesti yksi lyhyt syöttö hyökkääjälle ja välitön jatko päätyyn.

Pelitapaa on vaihdeltu erätauolla, mutta myös erien sisällä. Ominaista on kevään matseissa ollut ~10min yhdellä tyylillä ja ~10min toisella, pelin tilanteesta riippuen.

Konemainen ylivalmennettu Tappara

Rautakorpea on syytetty ylivalmentamisesta ja pelaajien rajoittamisesta, mutta kuitenkin kevään isoissa peleissä on nähty taklausvaihtoja, pakkien nousuja hyökkäyksen kärkeen yms. "kuritonta" tai "luovaa", näkökannasta riippuen. Rautakorpi on itse sanonut haastatteluissa, että "meillä on tietyt perusasiat joista on pidettävä kiinni".

Itse olen tulkinnut niin, että kentällä saa olla luova ja reagoiva, mutta puolustusvalmiuden jatkuvan ylläpidon suhteen Jukka Rautakorpi on ehdoton. Tämä on rajoittanut taklauspelaamista, koska siihen hyvin usein sisältyy riski viisikon etäisyyksien kasvamisesta - taklaava pelaaja ajaa itsenä ulos puolustustilanteesta. Esimerkiksi vielä viime kaudella Kankaaperä haki ajoittain keskialueen taklauksia, mutta tänä vuonna niitä on tainnut tulla tasan nolla kappaletta (näkemissäni peleissä). Tässä saattaa piillä myös Niemisen huilaamisen ydin, ellei taustalla ollut fysiologiset syyt. Jos joukkueen kapteeni lipsuu tärkeimmästä perusteesistä, niin jotainhan siinä on tehtävä. Penkityksen syy saattoi myös toki olla, se että Rautakorpi ei ollut tyytyväinen joukkueen luisteluvoimaan ja haki kentälle luistimilla nopeimman mahdollisen kokoonpanon.

Tapparan playoff-sarjoissa Lukkoa ja Kärppiä vastaan on noteerattu myös Tapparan vaikeudet voittaa tila maalin edustalla  ns. ykkös sektorissa. Siinä missä Lukko runnoi useamman maalin niin, että kaikki 3 hyökkääjää ajoivat maalin edustalle, Tappara erittäin harvoin tekee näin. Maalin edustalla voi olla 1 maskimies ja lisäksi voidaan tehdä sinne nopeita pistoja, mutta sitä ei ylimiehitetä puolustusvalmiuden nimissä. Tapparan hallinta onkin useamman kerran jäänyt näennäiseksi, kulmissa ja laidoissa pyörimiseksi. Kulmapeleistä ja pitkistä hyökkäyksistä maalipaikkaan murtautuminen on playffien vapaapainisäännöillä vaikeaa, koska puolustava joukkue saa rikkoa kiekollista ja kiekotonta vailla pelkoa jäähyistä. Pelaajilta vaaditaankin äärimmäistä sietokykyä ja luonteen lujuutta, jotta kulmapeli saadaan voitettua maalintekotilanteeksi.

Luulen, että Rautakorpi kuitenkin jättää pelaajille itselleen vastuuta hyökkäyspään reagoinnin ja puolustusvalmiuden tasapainon suhteen, mutta tämä on kenties vasta hiljalleen löytymässä. Pelaajien yksilöinä pitää osata ottaa hallittuja riskejä ja nähdä milloin tilaisuus on otollinen syvään ajamiselle tai maalipaikan haistamiselle. Ajoituksien pitää osua aivan nappiiin, jotta syöttö ja tarjonta osuvat samalle hetkelle ja tämä on ollut haasteellista. Kun syöttöpaikka olisi, ei maalin edessä ole miestä kelle syöttää, kun olisi paikka vetää, niin syötetäänkin vielä koska joku toinen on paremmassa tilanteessa. Uskon että tässä on kyse nimenomaan pelaajien selkäydinratkaisuista, eikä Rautakorven pelaajien pakottamisesta tiettyy muottiin. Omaa peliä jauhetaan, mutta jauhamisen tuloksena syntyy se tekopaikka jolloin on aika reagoida intuitiolla.

Mitä mieltä - meneekö metsään vai näettekö samoin?

P.S. Pienenä jälkikirjoituksena on pakko purkaa tuo 2. pelin ratkaissut YV-pelin kuvio, joka on erittäin monimutkainen, vaatii koko viisikon yhteispelin,  mutta ajoituksien osuessa sekunnin kymmenyksien tarkkuudella on jälki puhdasta kiekkotaidetta.

1) Kiekko saadaan alueelle, ja tilanne rauhoitettua Järviselle oikealle puolelle. Ehkä muutama oikean pakin ja Järvisen välinen syöttö, kun miehet asettuvat paikoilleen. Nieminen parkkeeraa maskiin.
2) Hetkellisesti ylös noussut puolustaja Bailen palaa siniviivalle, luoden viivalaukauksen uhan joka avaa tilaa neliön keskustaan, alivoiman oikean kärjen seuratessa Bailenia.
3) Jormakka tekee kiekottomalta puolelta kaarron ja piston neliön keskelle, keräten hetkeksi vastustajan neliön kärkien huomion ja luo uhan keskustaan.
4) Näiden siirtojen seurauksena kiekottomalla puolella B-takakaarella päivystänyt Palola jää noin puolen sekunnin ajaksi syötettäväksi. Kapeassa välissä on luultavasti mailaviidakkoakin, joten Järvinen antaa korkean lättysyötön palolalle.
5) Nieminen on maskissa siirtynyt Palolan laukaisulinjalle ja tykki puhuu suoraan syötöstä. Maalivahti on pakotettu sivuttaisliikkeeseen ja ajautuu osittain Niemisen maskin taakse. Palolan laukaus suuntautuu yleensä oikeaan yläkulmaan, eli siihen reunaan josta maalivahti on tulossa.
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 18, 2014, 20:34:13 kirjoittanut Ljpp »
Tappara.co - osallistu yhteisöprojektiin!

Poissa Kankaantaan profeetta

  • Global Moderator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1312
    • Profiili
Vs: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
« Vastaus #322 : Huhtikuu 22, 2014, 11:53:46 »
Ketjun nimen mukaisesti kirjoitan muutaman tiivistetyn rivin Tapparan peliravasta sen perusteella, mitä olen nyt finaaleissa nähnyt.

Näin minä meidän pelitapamme näen:

Se perustuu koko joukkueen tinkimättömään työhön, jossa kukaan ei voi olla vapaamatkustaja. Se perustuu tehokkuuteen kentän tärkeimmillä alueilla, molempien maalien edessä. Se perustuu suomalaisille joukkueurheilijoille poikkeukselliseen rohkeuteen, virheiden pelkäämättömyyteen.

Me olemme tämän liigan Kanada. Se joukkue, joka on parhaimmillaan joskus kauan runkosarjan jälkeen, kun sen täytyy. Se, joka ajaa tahdonvoimansa avulla tarvittaessa väkisin maalille ja ratkaisee säälimättömästi pelin. Se, jota vastustaja vihaa mutta omat rakastavat.

Aika levollinen mieli tuosta joukkueesta.

Nyt päätyyn ja siitä läpi.

TAP-PA-RA!!!

Poissa Vilttitossu

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1716
    • Profiili
Vs: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
« Vastaus #323 : Lokakuu 07, 2015, 12:20:18 »
"Varo ettei talos pala!"

Poissa Vilttitossu

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1716
    • Profiili
Vs: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
« Vastaus #324 : Joulukuu 09, 2015, 17:35:33 »
www.savonsanomat.fi/urheilu/jaakiekko/kalpa-haluaa-kiekkokriitikot-keskustelemaan-pelityylista/2144704#cxrecs_s

Hyvinkin suurella mielenkiinnolla jään tätä keskustelua odottamaan.

Varsinaisesti ei yllätä, ettei Vesa Rantasessa ja Ilkka Palomäessä ollu miestä vastata haasteeseen. Nyt se oiskin jo aika hankalaa, kun Kalpa on noussu 14. sijalta viidenneksi.
Nää on aika kovia poikia aina tarttumaan näihin kriiseihin, mutta tilanteiden muututtua, menneet unohdetaan, eikä varsinkaan voida myöntää, että ois oltu väärässä :D
Tosin odotan vieläkin, että edes koittaisivat haastaa Pekka Virran, vois olla huvittavaa  ;D
"Varo ettei talos pala!"

Poissa tappawafanfoeva

  • Sr. Member
  • ****
  • Viestejä: 280
    • Profiili
Vs: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
« Vastaus #325 : Joulukuu 09, 2015, 17:57:56 »
www.savonsanomat.fi/urheilu/jaakiekko/kalpa-haluaa-kiekkokriitikot-keskustelemaan-pelityylista/2144704#cxrecs_s

Hyvinkin suurella mielenkiinnolla jään tätä keskustelua odottamaan.

Varsinaisesti ei yllätä, ettei Vesa Rantasessa ja Ilkka Palomäessä ollu miestä vastata haasteeseen. Nyt se oiskin jo aika hankalaa, kun Kalpa on noussu 14. sijalta viidenneksi.
Nää on aika kovia poikia aina tarttumaan näihin kriiseihin, mutta tilanteiden muututtua, menneet unohdetaan, eikä varsinkaan voida myöntää, että ois oltu väärässä :D
Tosin odotan vieläkin, että edes koittaisivat haastaa Pekka Virran, vois olla huvittavaa  ;D
Palomäkihän jatkuvasti puolustaa kalpan pelityyliä. Puolusti jo alkukauden "kriisin" aikana että en tiedä mihin pyrit tällä viestilläsi? Kostamaan kun Ilkka meni mollaan Nummisen Teppoa?
Palomäki on parhaasta päästä suomen kiekkotoimittajista.

Urheilulehden kalpajutut:
http://www.urheilulehti.fi/joukkueet/kalpa

urheilulehden kausiennakko kalpasta:
http://www.urheilulehti.fi/joukkueet/kalpa

Kriisiajan video:
http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/liiga/taystyrmays-sm-liigaan-pesiytyneelle-nollatason-hopottelylle-kasittamaton-kierre
"– Tiesin, että olen aika nopea. Kaverit jäi kuin täit tervaan, Kankaanperä sanaili."

"-Parantamisen varaa jäi paljon. En kai mä - saatana - ala kertoa teille, mitä muutetaan. Katsokaa lauantaina, Kankaanperä tuumi"

Poissa Vilttitossu

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1716
    • Profiili
Vs: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
« Vastaus #326 : Joulukuu 09, 2015, 18:54:42 »
www.savonsanomat.fi/urheilu/jaakiekko/kalpa-haluaa-kiekkokriitikot-keskustelemaan-pelityylista/2144704#cxrecs_s

Hyvinkin suurella mielenkiinnolla jään tätä keskustelua odottamaan.

Varsinaisesti ei yllätä, ettei Vesa Rantasessa ja Ilkka Palomäessä ollu miestä vastata haasteeseen. Nyt se oiskin jo aika hankalaa, kun Kalpa on noussu 14. sijalta viidenneksi.
Nää on aika kovia poikia aina tarttumaan näihin kriiseihin, mutta tilanteiden muututtua, menneet unohdetaan, eikä varsinkaan voida myöntää, että ois oltu väärässä :D
Tosin odotan vieläkin, että edes koittaisivat haastaa Pekka Virran, vois olla huvittavaa  ;D
Palomäkihän jatkuvasti puolustaa kalpan pelityyliä. Puolusti jo alkukauden "kriisin" aikana että en tiedä mihin pyrit tällä viestilläsi? Kostamaan kun Ilkka meni mollaan Nummisen Teppoa?
Palomäki on parhaasta päästä suomen kiekkotoimittajista.

Urheilulehden kalpajutut:
http://www.urheilulehti.fi/joukkueet/kalpa

urheilulehden kausiennakko kalpasta:
http://www.urheilulehti.fi/joukkueet/kalpa

Kriisiajan video:
http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/liiga/taystyrmays-sm-liigaan-pesiytyneelle-nollatason-hopottelylle-kasittamaton-kierre

En oo nähny Teppo Nummisen haastattelua, mistä kohu on noussu, enkä näiden herrojen kommentointia siitä. Tuskin siis oon kovin kummosella kostoretkelläkään  ;D
Jos nyt luet tarkkaan, ni haluisin herrojen nähdä vastaamassa Pekka Virralle kritiikistään, kun Virta ja Kalpa pyysi  :)
"Varo ettei talos pala!"

Poissa Vilttitossu

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1716
    • Profiili
Vs: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
« Vastaus #327 : Joulukuu 09, 2015, 19:02:41 »
www.savonsanomat.fi/urheilu/jaakiekko/kalpa-haluaa-kiekkokriitikot-keskustelemaan-pelityylista/2144704#cxrecs_s

Hyvinkin suurella mielenkiinnolla jään tätä keskustelua odottamaan.

Varsinaisesti ei yllätä, ettei Vesa Rantasessa ja Ilkka Palomäessä ollu miestä vastata haasteeseen. Nyt se oiskin jo aika hankalaa, kun Kalpa on noussu 14. sijalta viidenneksi.
Nää on aika kovia poikia aina tarttumaan näihin kriiseihin, mutta tilanteiden muututtua, menneet unohdetaan, eikä varsinkaan voida myöntää, että ois oltu väärässä :D
Tosin odotan vieläkin, että edes koittaisivat haastaa Pekka Virran, vois olla huvittavaa  ;D
Palomäkihän jatkuvasti puolustaa kalpan pelityyliä. Puolusti jo alkukauden "kriisin" aikana että en tiedä mihin pyrit tällä viestilläsi? Kostamaan kun Ilkka meni mollaan Nummisen Teppoa?
Palomäki on parhaasta päästä suomen kiekkotoimittajista.

Urheilulehden kalpajutut:
http://www.urheilulehti.fi/joukkueet/kalpa

urheilulehden kausiennakko kalpasta:
http://www.urheilulehti.fi/joukkueet/kalpa

Kriisiajan video:
http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/liiga/taystyrmays-sm-liigaan-pesiytyneelle-nollatason-hopottelylle-kasittamaton-kierre

En oo nähny Teppo Nummisen haastattelua, mistä kohu on noussu, enkä näiden herrojen kommentointia siitä. Tuskin siis oon kovin kummosella kostoretkelläkään  ;D
Jos nyt luet tarkkaan, ni haluisin herrojen nähdä vastaamassa Pekka Virralle kritiikistään, kun Virta ja Kalpa pyysi  :)

Edit: Voi kyllä olla ihan mahdollista, että palomäen kohdalla olin väärässä.
"Varo ettei talos pala!"

Poissa Screamager

  • Global Moderator
  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1636
    • Profiili
Vs: Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu
« Vastaus #328 : Joulukuu 09, 2015, 22:02:53 »
Palomäki puhui KalPan puolesta ja Rantanen ynnä "Sanoman Pojat" ovat kategorisesti kiekkokontrollipelitapaa vastaan. Selkeimmin tämä jälkimmäinen näkyy Urheilusanomien tämän kauden Liigaennakossa, jossa annetaan fläppitaululle moottorisahaa eli teemana tulevalle kaudelle oli heidän mukaansa "nyt sahataan fläppitaulut ja aletaan pelata miesten lätkää!!!" Tuohan ei itse asiassa kerro mitään tuollaisenaan ja oli pelkkä myyntikikka + propagandapuhe, koska jokainen joka Liigaa seuraa edes toinen silmä auki pystyy tiedostamaan sen, että Sanoma-kirotut viivelähdöt ja kiekottelu on olennainen osa suomalaisen jääkiekon peli-identiteettiä.

Playoff-tuomaroinnillahan tuo KalPan pelitapa saadaan viime kausien valossa nujerrettua, mutta olisi mielenkiintoista saada Rantanen, Palomäki ja mahdollisesi päävalmentaja Virta saman pöydän ääreen keskustelemaan KalPan pelistä. Saattaisi Rantaselle tulla hikka äkkiä.