Kiitos osittaisestakin vastauksesta. En huomannutkaan, että tätä aihetta on käsitelty jo toisella osastolla, ja vastauksetkin sieltä löytyivät.

http://tappara.info/index.php/topic,587.0.html

Tuottaa kyllä uskomattoman kovia vaikeuksia sietää tota turkulaista selostajaa.

Kyllä. On sivistyneitä ja ei-sivistyneitä paikallisselostajia. Erikoista narista tulostietojen puutteesta, kun Turussa niitä vilahtaa pienellä kirjasintyypillä samealla videotaululla kerran-pari erässä, jos sitäkään. Ja totta, Tampereella kuuluttaja Kääriäisen puheesta saa selvää, onhan se tietysti ärsyttävää kun on Turusta eikä ymmärrä selostaa korvatulpat päässä.

Näin vuorokausi ilotulituksen jälkeen toimittaja Petri Niinisalon reportaashi tuntuu melko totuudenmukaiselta. Viileyttähän siinä on vähintään kylliksi, eikä C3-katsomon hurmostila välity, mutta toimittajathan eivät tee juttuja seisaaltaan, fanipaita päällä eivätkä yleensä myöskään humalassa. Jos itse olisi pitänyt laatia raportti heti pelin jälkeen, siihen ei olisi saanut aikaiseksi edes omaa nimeään, sen verran euforisen tilan tuo käsittämättömän upea peli sai aikaiseksi.

Taistelijat!

Sikaarinsauhussa mieli on vieläkin hurmion tilassa ja Hakametsän jäähalli 27. päivänä tätä vuotta näyttäytyy yhä tulivuorena, jossa valtava purkaus tärisytti näyttämöämme esittäen niin paljon rakastamamme lajin estettisimmät puolet. Häikäisevällä virtuositeetilla loihti isäntäorkesteri sellaisen konserton, että se elähdyttää mieltämme vielä uuden aamun koittaessa, siivittää suuriin odotuksiin kohti tulevaa ja antaa uskoa siihen, että Uusi Uraman Aika on koittanut, syösten sivuun harmaan Rautakauden, palauttaen kirveemme kahvaa terävämmäksi aseeksi, nuotistoksi jolla soitamme tappion alhoon jatkossa vaikeimmatkin vastukset.

Tapparan orkesterista sukeutui suuri sotamies Svejk, ovela nokkela nopea soturi kuin viikari Viinanen piruetteineen, ryhmä taitureita, jotka itseensä luottaen kiihottivat toinen toisiaan yhä uljaampiin sooloihin räjäyttäen lopulta kolmannessa näytöksessä permannot ja lehterit kolmesti vapauttavaan hurraa-huutoon. Sielu syöksi taivaisiin, yleisön massa muuttui kirjavaksi riemun mereksi kotiorkesterin valloittavassa pauhussa. Kuin Sigmund Freud voi nyt ajatella: jääkiekko on esileikkiä: uneksija ei analysoi, mitä ottelu todella sanoo, uneksijalle ottelu antaa vain sysäyksen ja vie hänet omien toiveidensa äärelle.

Huikeaa, Tappara!

Yhä vaikuttuneena
Pee, ihminen jo syntyessään
TFC alajaosto Helsinki

Luotto on silti todella kova Uramaan ja koko Tapparaan. Muutaman voittopeli ja kaikilla on taas toinen ääni kellossa, Tappara kuitenkin on pelillisesti hallitseva osapuoli lähes joka matsissa, ollut koko kauden.

Kyllä vois Urama kattoo mallia vaikka Jokereista joissa kolme huonoo peliä johti treenien pitämiseen kello kuusi aamulla. Tuntuu että Tapparan treeneissä vaan kehutaan ja syötetään lusikalla kermakakkua, niin kurittomalta peli näyttää, on näyttänyt jo monta peliä peräkkäin.

Syötöt kyllä kulkee kieltämättä hyvin, mutta pelin hallitseminen ei paljon lohduta jos maalinedustalla ei tapahdu yhtään mitään ja vastustaja tekee virheistä tarvittavat maalit. Ja päälle vielä joka pelissä muutama älytön jäähy, niin ei tarvi ihmetellä miks yksikin piste alkaa olla hyvä saavutus.

Tämäniltaisen viimeistään pitäsi kertoa että kaikki ei ole kohdallaan kun niin kehnolla suorituksella kuin HPK pelasi otetaan voitto. Ei tällä pelillä pleijarit jatku kovin pitkään.