Aina ei oikein itsekään ymmärrä, että sitä on tosiaan vähän erikoinen fani, kun pelimatka on 180 kilometriä ja pelissä käyminen ei oo mikään parin tunnin käväisy.
Kun työt tapaa Töölössä loppua reilusti ennen neljää, siitä ehtii hyvin sekä Väinö Paunulla että VR:n epäluotettavilla vehkeillä Tampereelle arkenakin. Illalla joutuu odottelemaan 22 lähtevää junaa, jollei ehdi myöhässä kulkevaan yhdeksän junaan. Kyllähän se paluumatka voiton jälkeen on keskimäärin kivempi, mutta jotenkin tähän harrastukseen kuuluu sellainen fiilistely sillä pelissä käymisellä yleensäkin, ettei pelkkä lopputulos ratkase.
Tavallaan pieni väljyys aikataulussa vaan parantaa sitä retkeä, varsinkin ennen peliä voi vähän niinkuin asettua Tampereen henkeen ja katella Hämpillä kun ihmiset nousee Tappara-kaulaliinoissa onnikkaan. Sitten kun pääsee halliin sisään ja sieltä tulvahtaa semmonen Hakametsä-tuoksu ja kaikki se pitkä kiekkohistoria, niin sitä ajattelee että tietenkin tänne kannatti tulla.
