Vaikka tässä hyvin meneekin niin täytyy mainita sellainen tattia otsaan kasvattava detalji, että miksi peluutus vetää sikeitä tärkeissä aloituksissa. Kuudennessa pelissä tokassa erässä ajassa 39.43 ja 39.53 av:lla oman pään aloitukset, Maliselle molemmissa turpaan, ekasta avopaikka, tokassa kello pelasti. Sama juttu pelin viimeisessä aloituksessa, kuin myös viidennessä pelissä kymmenkunta sekuntia toisen erän lopusta.
Eikö sen pitäisi olla täysi no-brainer laittaa Green, tai Dixonkin ennen Malista, kaapimaan nuo? En jaksa muistaa, oliko kahdessa viimeksi mainitussa pitkää alla, mutta av:lla nyt ei ainakaan ollut.
Malisen aloitusprosentti 43, kun Greenillä 65 % – Dixonillakin 53 %. Toisaalta Malinen on aloittanut reilusti enemmän kuin kaksi verrokkia. Malisella poffeissa 266 aloitusta, kun esim. Greenillä 156.
Lukko-sarjassa Green on ollut hyvä aloitusympyrässä, voittoprosentti on laskujeni mukaan melkein 70, Malisella vajaa 42. Hassua, että Lukko-sarjassa Malinen on voittanut 60/144 aloitusta, Green 64/92. Teoriassa siis, jos Green olisi ottanut yhtä monta aloitusta kuin Malinen, hän olisi vienyt 100 aloitusta Malisen 60 vastaan. On siinä jonkinlainen ero.
Puolustusalueella Greeniä on silti käytetty vähiten näistä kolmesta. Malista eniten. 124 kertaa 266:sta aloituksesta on tapahtunut puolustusalueella. Green on ollut tasaisen vahva koko kentällä. Malinen ja muut parhaimmillaan hyökkäyspäässä. Miksi hyökkäyspään aloitukset on helpompia? Onko tässä jotain mitä en ymmärrä?
Liigan sivuilta voi tarkastella Tapparan tähänastisia aloitustilastoja poffeissa.
Mutta kai tässä ajatuksena on se, mitä (hävityn) aloituksen jälkeen tapahtuu. Malinen on aika hyvä puolustavan sentterin roolissaan. Greenkin on ihan ok, muttei kuitenkaan niin kingi kuin Jake the Snake.
