Tämäkö on sitä Tapparalaista jatkumoa mitä pitää vaalia? Potkitaan ensi seuraikoni pihalle. Otetaan sitten noviisi pelikirjan nimeen vannova apuvalmentaja halvalla kopioimaan Rautakorpea. Valmentaja, jolla alla 0 kautta kokemusta miesten tasolla päävalmentajana toimimisesta. Seuraan joka kahden hopeakauden jälkeen olisi luullut olevan vain ja ainoastaan mestaruudesta kiinnostunut. Valmentaja jonka peli-ideologiaan kuuluu, että voiton edellytyksenä on se, että päästetään joko 0 tai max 1 maalia. Taklaukset, tunne, taistelu, kaikki on poissa. Väsynyttä touhua.
No, mitäpä näistä. Oikeastihan se Tapola on tosi kova tyyppi, johan sitä Rautakorpi ja Jukka Jalonen niin paljon kehuivat, vai mitä?
Kuka oikeasti uskoo mestaruuteen vielä Tapolan kanssa? Kuka on oikeastaan missään vaihessa uskonut siihen?
Jos edelleen uskot, niin taidat uskoa myös joulupukkiin ja pääsiäispupun olemassaoloon.
Tässä vaiheessa ei enää puhuta tämän kauden pelastamisesta, jo ensi kaudenkin menestys on vaarassa. Kuka oikeasti suostuu tulemaan Tapolan Tapparaan? Valmentajan vaihto on sekin riskikortti mutta toisaalta ei se vaihdos nyt enää tämän huonommaksi tilannetta voi viedä. Oikeasti kuka nauttii tuosta Tapparan pelaamisesta? Lokakuu oli tuloksellisesti ok, mutta kaikki perustui siihen että päästettiin se max 1 maalia per peli ja pelien viihdyttävyysarvo oli sitä samaa nollatasoa. Itseäni noi voitot eivät missään vaiheessa hämänneet, nyt vain se karu totuus alka sieltä hiljalleen paljastua. Synkkää on touhu, jotain pitäis tehdä. Dixon kuitenkaan ei varmaan niitä 3 maalia per peli pysty tekemään.
Eiköhän Tapolan aika ollut tässä ja uutta miestä tilalle.