Hienoa Tappara! On mennyt tämä marras - joulukuun otteluputki melkeinpä nappiin. Kun vielä silloin joskus kirjoiteltiin Tapparan kriisistä, niin jo silloin näin (lue: toivoin) tämän tulevaisuuden edessämme. Nyt voidaan jo taputtaan Uramaa selkään tästä suorituksesta, mutta talkoothan on vielä kesken, se muistettakoon. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että tahti muuttuisi joulutauon jälkeenkään. Hyvä!
Eilen taisteltiin hieno voitto aina pahasta TPS:stä vieraissa. Kun viime vuonna puhuttiin voiton kiimasta, niin mikähän sana nyt kuvaisi joukkueen tahtotilaa? Heti ottelun alusta lähtien sellainen rumba päälle, että vastustaja ei loppukiristään huolimatta päässyt rinnalle. Tärkeät onnistumiset ekassa erässä ja pysyminen pois jäähyltä olivat ottelun ratkaisu. Nyt menee hyvin, kun liike riittää ja maalejakin tulee.
Kokonaisuutena Tappara taisi pelata loistavan pelin. Löytyi ratkaisijoita, onistumisia tuli, joskin Hurme teki kai aika monta ratkaisuyritystä turhiksi. Ja lopun puolustustaistelu onnistui erinomaisesti, viimeisenä lukkona Nikkilä.
Taitaa muuten Nikkilällä olla se voitonkiima-taso menossa, kun menee yrittämään tyhjiin pakkien läpi. Ei noin saa tehdä, mieluummin varma purku keskialueelle. Taisi mies olla tyytyväinen iltaansa jo pikkuisen liian aikaisin, kun tuolla tavalla riskeerasi voiton. No, loppu hyvin kaikki hyvin. Ja taas hymyilyttää tuo tähdistö, jossa hävinneen joukkueen maalivahti saa kaksi tähteä, vaikka torjuu vähemmän kuin virkaveli toisessa päädyssä! Ei kuulunut tuo märkä rätti naamalle Nikkilää haittaavan, voitontanssikin kun lähti pelin jäkeen tuttuun tyyliin!