Vaikea tässä on vieläkään pukea mitään sanoiksi. Se kuuluisa v-alkuinen sana ei ole päässä, vaan ennemminkin on henkisesti ihan rikki. Tämä oli jotenkin niin hemmetin kova kevät, varsinkin jos verrataan viime kauteen. Jotenkin Tapparan seuraaminen runkosarjan lopusta tähän viimeiseen finaalin kulutti ja vaati hemmetin paljon. Oikeastaan olen helpottunut siitä että pääse hengähtämään.
Loppupeleissä Tappara kaatui toisen kerran perättäin samoihin asioihin. Puolustuksessa on liian virheherkkiä pelaajia, joiden taso on liian heittelevä. Kärpissä tälläisiä hasardipommeja a'la Larsson ja Aalto ei ollut, vaikka mm. Mashur ja Niemelä heikompia olivatkin. Kuitenkin siellä oli se tarpeeliinen perustaso. Ja totuuden nimissä Kärpillä oli terävämmät yksilöt, mielestäni Ivan Huml oli ihan timanttinen. Aina pelotti kun sillä oli kiekko. Tapparalla ei KOKO JOUKKUE YHDESSÄ onnistunut oikeastaan missään pelissä. Aina oli "tulosyksikön" kentistä jompi kumpi ihan sekaisin. Ja kun Tapparalle ei alemmissa kentissä ollut tulosuhkaa, niin peli oli liian puolustuvoittoista ja energiaa vievää. Sanotaan nyt näin että liian moni tulosvastuun pelaajista kuitenkin petti.
Jälkeenpäin kun tässä miettii niin aika merkillistä kuitenkin että oltiiin näin lähellä mestaruutta. Tavallaan peli asettui uomiinsa mutta sitten kumminkaan se ei asettunut, sen verran tuskainen kevät oli pelillisesti. Mielestäni Kärpät tyrkyttämällä tarjosi kannua Tapparalle. Miettikää nyt oikeasti millä tavalla Tappara kusi kaksi Oulun peliä. Ensimmäisessä ottelussa Saravo kämmää heikolla passilla syöttämällä Aallon jalkoihin. Ja taas 5.peli kaatui Larssonin heittämään omaan maaliin. Siihen nähden suhteutettuna on omituista, että noin lähellä se oli.
Valmennuksella ei myöskään tainnut olla ihan palikat kasassa. Runkosarja vedettiin stabiileilla kentillä ja play-offeissa aloitettiin ralli. Sawada pelasi koko ajan runkosarjassa vaikka esitykset oli todella heikkoja, sitten heti kovissa peleissä villaan. Ei mennyt valmennuksella ajatukset jengin pelistä niinkuin piti.
Jotain tapahtui koko sarjassa Plihalin ja 1-3 johdon jälkeen. Hullua sanoa, mutta meni ihan maku finaaleihin tuon jälkeen. Se median itkemisen määrä Tapparaa ja tuomareita kohtaan oli ihan järkyttävää, unohtamatta "tuulipukuja". Ei sellaista jaksa, varsinkin kun se alkoi viime vuoden finaaleissa. Mielestäni tuomarit oli ollut hemmetin hyviä tähän asti sarjassa, tietenkin Plihalin maali oli kyseenalainen, mutta mielestäni se oli hieno rottailu Plihalilta, toki iso maali mutta ei ihminen kaikkea voi nähdä. Lisäksi tuomari joutui typerän säännön uhriksi. Noh, alkoi itkut liaaneista, kahvasta ja Tukka-Jukan jääkiekosta. Media oikein rummuttamalla rummutti näitä.
Mielestäni Tappara ei osannut käsitellä tuota kohua oikein. Ihmettelin jo Niemisen anteeksi pyyteleviä kommentteja siitä maalista. Yritti vain pehmittää kohua ja tulevaa tuomarointia? Mielestäni oli väärä lähestyminen Nemolta. Joukkue alkoi varovaiseksi ja Kärpät lisäsi HUOMATTAVAN paljon likaisia elementtejä peliinsä, väitän heidän harrastaneen "liianikiekkoa" huomattavasti enemmän kuin Tappara tuon 1-3 johdon jälkeisissä peleissä. Tapparan maalineduspelihän hajosi ihan käsiin.
Suurimmaksi osaksi sarja ratkesi kuitenkin ihan pelaajamateriaaliin. Tapparalla oli enemmän heikompia lenkkejä. Metsolakin pelasi sarjan "tärkeimmässä" pelissä heikomman pelinsä.
Eipä tässä sepustuksessa mitään järkeä ollut...
