Tiukkojen marginaalien sarja jatkuu, mutta nytkin ne marginaalit kääntyivät Tapparan eduksi. Se on merkki siitä, että asioita tehdään oikein ja pelataan sitä prosenttipelaamista niin kuin pitääkin, maksimoidaan myönteisen tuloksen todennäköisyys periaatteellisella tasolla ja tulos kiitää lopuksi. Tällä hetkellä Tapparalta löytyy riittävää yksilövirtuositeettia (Bailen, Metsola, Järvisen kenttä,..) tulostaululle asti, kun taas Kärppien vastaava hyökkäysvirtuositeetti (Aaltonen, Donskoi, Huml) ei ole Tapparan tasolla tuloksen suhteen. Aaltonen on saatu vaarattomaksi tiiviin puolustuksen keskellä ja muidenkin Kärppä-virtuoosien peli saadaan painettua kulmiin riittävän tehokkaasti Metsolan hoitaessa "loppuja". Kärppien puolustuksesta ei löydy vastusta Bailenille eikä Karhusesta tai Rynnäksestä ole tähän asti ollut Metsolan panokseen vastaamaan.
Ottelun alkuun Kärpät tuli aktiivisemmin ja painoi hyökkäyksiä Tapparan päätyyn. Tapparan peli meni puolustustaisteluksi eikä ykkössektorin paikkoja saatu luotua Kärppien päätyyn oikeastaan yhtään. Vastaavasti Kärpät pääsi Tapparan maalin eteen helpommin, huipennuksena Jormakan ja Puistolan yhteispelin petettyä Pirnes pääsi purjehtimaan keskelle ja yllättäen laukomaan vapaasti. Tapparan ylivoimakaan ei ensimmäisessä erässä lähtenyt pyörimään, kun Kärpät oli petrannut aktiivisuuttaan alivoimalla antaen välitöntä painetta kiekolliselle ja Tapparan yv-pelin rauhoittaminen meni roiskimiseksi.
Toiseen erään Tappara pääsi ylivoimalla, mutta se meni vielä itseään kerätessä eikä suurempaa painetta saatu luotua. Bailenin maali oli kuitenkin komea yksilösuoritus omalta alueelta asti, mutta menihän se Rynnäkselle turhan helposti, ehkä Hakametsän kuuma jää pakotti Rynnäksen pitämään patjansa hieman irti, ettei sula kiinni? Alun erikoistilanteen jälkeen molempien pelaaminen oli vaikeaa ja peli oli sekaista eikä Tapparakaan saanut heti hyödynnettyä Kärppien heikon hyökkäyspelin tuomaa mahdollisuutta ottaa ohjia käsiinsä.
Kunnes sitten pelin puoliväli lähestyi, sai Tappara pelinsä jylläämään ja Kärpät ajautui kerta toisensa jälkeen pitkiin kiekkoihin. Varsinkin Järvisen kenttä sai komeita kontrollihyökkäyksiä aikaiseksi hyökkäysalueella ja loppuerä oli Tapparalta todella vahvaa näytöstä huipentuen Masuhrin turhautuneeseen Niemisen mailasta kiinnipitämiseen ja Kärppien puolustuspelin häiriytymiseen, mikä lopulta hyödynnettiin nopealla vastaiskulla ja Greenin johtomaalilla. Tappara sai vasta toisessa erässä ykkössektorin vetopaikkoja suoralla linjalla Kärppien maalille, kun ne ensimmäisen erän vedot lähtivät sivusta tai kaukaa.
Kolmanteen erään Tappara oli ”tuloksensa tehnyt” ja keskialueen tiiviys Kärppien hitaiden kiekottelulähtöjen edessä oli ihailtavaa katsottavaa. Hyökkäysalueella Tapparan keskustan puolustus oli ensimmäistä erää huomattavasti parempaa. Tappara ei vienyt hyökkäyksiään hyökkäysalueella ehdoin tahdoin loppuun asti, niin kuin tuttua onkin ja vastaiskupaikoissa oltiin hanakkoja iskemään kiinni. Keskustan puolustus kuitenkin petti viimeisillä ja ratkaisevilla hetkillä, Tapparalla oli huono kentällistasapaino ja Donskoi pääsi iskemään vapaasti kulmalta.
Jatkoerässä kerrasta poikki, yksittäiset tilanteet nousevat suureen rooliin ja nyt esiin astui vilttiketjusta peliin tullut Tomas Plihal. Tappara oli siihenastisessa jatkoerässä tuon maalin verran parempi, Tapparan hyökkäyspeli toimi Kärppien vastaavaa paremmin muun muassa keskialueen ylityksen suhteen.
Paras seitsemästä-sarja kertoo aina totuuden. Totuus ei ole vielä tullut julki, mutta nyt se totuus olisi Tapparalla yhden voiton päässä. Tappara on päässyt horjuttamaan Kärppien kliinisempää peliä tiiviimmällä keskialueella ja viisaammalla puolustusalueen pelillä. Toistaiseksi Tapparalla on ollut myös parempi maalivahti ja parempi viimeistely (huom. vähemmillä paikoilla). Lopullisessa paremmuudessa tuomarien ratkaisuista jauhaminen on viimeistään suurta puppua ja turhaa ajanhukkaa, peli kertoo paremmuuden ja nyt Tappara johtaa voitoin 1-3.
