Omituista "ranteet auki"-meininkiä. Game 7! Tämähän on parasta jääkiekossa ja näiden takia koko tasapaksun runkosarjan jaksaa. Äärimmäiset panokset, voitto tai tappio, vastustaja läpensä tuttu kuuden harjoituspelin jäljiltä.
Tänään on aivan sama vaikka siellä olisi kentällä Susi, Leppänen ja Jutila. Avain löytyy korvien välissä. Moni uskoo Lukon henkiseen etulyöntiasemaan, mutta se ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu. Vai näyttikö Tappara henkisesti ylivertaisen vahvalta kahdessa edellisessä pelissä, kun finaalipaikan saattoi melkein jo maistaa? Nyt on painetta niin positiivisesti ja samalla ollaan selkä seinää vasten. Lukon pahin virhe olisi luulla, että se on saavuttanut jo jotain, tai että vastustaja on nyt köysissä.
Paljon on puhuttu Tapparan kovasta harjoittelusta. Jos siinä on yhtään perää, niin nyt sen pitäisi sitten kantaa hedelmää. Vastaavasti Lukko on lehtitietojen perusteella antanut joukkueelleen Liigan eniten vapaapäiviä. Terveystilanne on mysteeri - flunssaa on, lievästi loukkaantuneita on. Lukolla Nummelin ja Virtanen ilmoitettuna pakistoon - ensin mainittu on huilannut pelejä ja eilen Virtanen tippui kesken ottelun (TV-tietojen mukaan polvi).
Edelleen lähtisin siitä, että Lukon pakit on pistettävä töihin. Nyt saattaisi olla paikka pelata "tyhmää" pystysuunnan kiekkoa, roiskia päätyyn, ajaa maalille ja luottaa, että Lukko pakisto piiputtaa ennen kevytrakenteisempaa Tappara-hyökkäystä.
Mutta ennen kaikkea, tämä on hienointa jääkiekko aikaa! Ja jos tappio tulee, niin "tää on vaan jääkiekkoo", kuten Jortsu sanoisi. Nauttikaa!
