Tähän on vielä pakko lisätä että koko playoff-sarja 2003 varsinkin Lasse Jämsenin jatkoaikamaali Espoossa 7. pelin jatkoajalla. Tuona keväänähän useammassikin pelissä otettiin voitto jatkoajalla. Ei varmasti monia noin jännittäviä playoffeja tule enää eläissään näkemään.
Itsellä on unohtumattomia ja ikimuistoisia kokemuksia Tapparasta. Parhaiten nyt heti aprikoimatta tulevat mieleen 1982 välieräsarja HIFK:ta vastaan, jossa HIFK oli yhden jatkoajan päässä finaaleista, mutta Kamppurin yliluonnoliset jatkoaikatorjunnat ja Lindgrenin täysi tsägäläpiajo ko. jatkoajalla Sevonin pitkänkiekon yrityksestä käänsivät sarjan lopulta Tapparalle. Kauden 1984-85 lähes totaali romahdus jolloin oltiin suoran putoajan paikalla huolestuttavan pitkään. Kauden 1987-88 välieräsarja (jälleen) HIFK:ta vastaan. Koko 90-luvun aneeminen taaperrus kautta 1995-96 lukuunottamatta. Lokakuussa 1999 ollut peli Narreja vastaan Ilmalassa, Tappara hävisi pelin, mutta VIHDOIN pelistä näkyi, että K-O-H-T-A mennään takaisin suomalaiseksi huippuseuraksi. Ja siitähän se voittoputki sitten taisi alkaakin.
Noh, tämän lainauksen otin tästä keväästä 2003 siksi, että menin katsomaan Blues-Tappara kolmatta puolivälierää vasta pelin ehdittyä jo vanheta tovin (työkiireiden takia tämä). Blueshan johti jo otteluvoitoissa 2-0 ja astuessani tuolloiseen LänsiAuto-areenaan taululla olivat Bluesin 2-0 johtonumerot. Ei hyvältä näyttänyt. Mutta laitoin toiden erän noin viidennen peliminuutin kohdalla muutamalle espoolaiselle tutulleni tekstarin jotenkin tyyliin, "Voi vttu tota Tapparan nuhjausta. Tossa pelissä on ihan hyvä systeemi, mutta VTTU ku ne sais edes hiukan tunnetta tohon, niin Tappara olis heittämällä finaalissa". Muistan, että Myllys oli Bluesin maalissa menossa kohti huippupeliä, mutta sitten Maruzakin huikea onnenkantamoinen 2-1:een Bluesin pelaajan selän kautta sekoitti Myllyksen pasmat. Sen verran kiukkuisesti Myllys ko. pelaajaa päin naamaa noitui maalin jälkeen. Pitkä ja tuskallinen tie jatkui, mutta on tosiaan jäänyt toi kevät 2003 mieleen hiukan liian jännittävinä playoffeina hiukan liian monine veitsikurkulla-tilanteineen.
Ja sitten jostain syystä mua ei toi 7-7 ei hetkauttanut mihinkään, vaikka asiasta pääkaupunkiseutulaisena paljon kuittailua kuulinkin. Kyseessähän oli vain syksyinen runkosarjapeli ja saattoi vain palvella ns. suurempaa kuvaa, jos Rautakorpi selkeässä johtoasemassa päätti kokeilla jotain poikkeavaa. Jos kyseessä olisi ollut playoff, niin toki olisi riipinyt tuollainen johtoaseman menetys.
