Yleisesti meidän peli liitetään suoraan kiekkokontrolliin, mikä on tavallaan oikein, mutta tavallaan myös rajoittaa turhaan keskustelua, tässä olet Corkscrew oikeassa. Meidän pelissä on eri tilanteisiin erirytmisiä vaihtoehtoja eikä se sinällään ole vain yksi pelitapa, mutta mielestäni tämän kauden Tapparaa voi paremmin luonnehtia pystysuunnan joukkueeksi juuri joidenkin tärkeiden pelin monipuolisuuden elementtien ollessa kokonaan pois käytöstä joissakin peleissä. Pystysuunta on ollut Tapparalle leimallista läpi koko kauden, jossain vaiheessa syksyä oli kiekkokontrolliakin hieman enemmän mukana, mutta tässä joulutauon jälkeen on peli ollut hyvinkin leimallisesti pystysuuntaa.
Meidän peliin tupataan yhdistämään voimakkaasti työn teettäminen kiekolla, eli niin sanotusti kliininen peli - lyhytsyöttöpelaaminen, kiekkokontrolli ja tiivis viisikko - jotka ovat monessa Tapparan pelissä tällä kaudella olleet pimennossa. Oli hieman väärin sanoa alkuun, ettei Tapparan nykyinen pelitapa ole meidän peliä nähnytkään, on siellä niitä elementtejä muun muassa hyökkäyksiinlähdöissä, joskus lähdetään hidastaen tai palauttamalla, toisin sanoen reagoidaan vastassa olevaan puolustuspeliin oman edun mukaisesti. Kysymys onkin rakenteesta siitä ylöspäin, jolloin pystysuunta on nykyisellään Tapparalle hyvin leimaava tapa pelata. Meidän pelin yksi teoreettinen lähtökohta on olla aloitteellinen peliä kohtaan ja parhaiten aloitteellisuus onnistuu kiekkokontrollilla. Roiskiminen tai puskeminen ei ole aloitteellisuutta puhtaimmillaan.
Kiekkokontrollipelaaminen ei ole omiaan tuottamaan tunnetta ja tätä taustaa vasten kamppailupelaamiselle alttiimpaa pystysuunnan pelaamista on tälle kaudelle lisätty ja parhaiten tämä näkyy keskialueella, jolla kiekkokontrollin oppeihin tukeutuen ei olisi näkyvissä nykyistä puskemista ja pitkiä syöttöjä vastustajan siniselle.