Kaikki kliseet on paikallaan. Pienten marginaalien pelistä, pienistä virheistä, maalintekopelistä, erikoistilanteiden tärkeydestä, siitä kuinka jos et itse käytä paikkojasi niin jossain vaiheessa vastustaja käyttää omansa ym. ym. Huikeaa hommaa.
Huomenna sitten mitataan Tapparan kanttia kunnolla. Ensimmäistä kertaa tälle keväälle ollaan oikeasti pakkovoiton edessä. Ja siitäkin huolimatta pitää pystyä pelaamaan mailaa puristamatta sovituin kuvioin. Ei ole liian helppoa. Mutta tätä varten on treenattu, ja nyt on se näytön paikka!
Paljon tulee ratkeamaan siihen että kuinka hyvin kumpikin tahoillaan onnistuu eilisen käsittelemään ja nollaamaan. Tapparan on päästävä Porissa pelin päälle alusta alkaen, saatava Ässät takaa-ajajan asemaan ja kasvotusten todellisen uhan kanssa kotona häviämisestä. Periksi ei saa antaa piiruakaan, apinanraivoa pitää olla mukana, ja samalla lataus ei kuitenkaan saa mennä yli. Haastetta on riittävästi, mutta sehän tästä niin hienoa tekeekin! Usko on luja edelleen, kolmas kerta voi ihan hyvin sanoa toden Porissakin!
Kausi on ollut upea tähänkin asti, mutta vielä siihen ei saa, eikä voi tyytyä! Enemmän on tarjolla, mutta se ei tule pyytämällä, se pitää ottaa! Järjettömän jännittävää, pumppua puristaa ja hengästyttää, nyt taas muistaa miksi tätä kaikkea aina seuraa ja miksi tästä niin innostuu. Tää on kuulkaa kiakkoa parhaimmillaan, ja tää Tappara on meidän joukkue!