Mää pohdin jonkin verran ottelun jälkeen, milloin olin viimeksi tuossa kohtaa seisomakatsomoa. Ja se oli keväällä 2001 ja peli Tappara-Ilves 3.välierä. Tarvaisen "maailman ihanin maali" on jäänyt unohtumattomasti mieleen. Nyt tuli sarjaan uusi lehti. Pitäisköhän maanantaina mennä seisomaan ja jättää C3-istumapaikka käyttämättä?
Tuomareista on ollut tuttuun tapaan kovaa kiistelyä. En ole ikinä ollut mikään Tom Laaksonen -fani (en tuomarin enkä pelaajan), mutta nyt on turha tuomareista itkeä kummankaan puolen. Turhaa protestointia Hakametsässä esimerkiksi niistä Mäntylän ja Niemisen tilanteista. Ensin mainitussa nousi taas aivan selkeästi kädet ja Ville kävi valitettavasti ottamassa tyhmän huitomisjäähyn.
Kun tunne on mukana, objektiivisuus on tietysti vaikeaa, mutta kyllä näin selkeät tilanteet pitää osata nähdä. Samoin se koukku Luceniukseen oli selvä: kun osuu noin jalkoihin, niin sen on oltava aina 2 minuuttia. Sitten on jotain kiistanalaista, kuten Luceniuksen jäähy siitä Pihlmanin kanssa vääntämisestä yms., mutta kokonaisuutena hyvin linjakas tuomarisuoritus.
Nostetaan nyt sitten esille yksi pelaaja, kun on paljon hehkutettu jo esimerkiksi Umicevicia - ja täysin aiheesta toki. Eli Peltolan Jukka teki taas tärkeän osuman. Avausfinaalin osin onnenkantomoinenkin voittomaali ei todellakaan ole hänen ainoa aikaansaannoksensa vaan on pelannut erittäin vahvasti nämä pudotuspelit kaiken kaikkiaan ja noussut sille tasolla, mitä on jonkin aikaa odotettukin.
Nyt se avausmaali oli hemmetin tärkeä, tärkeää oli ennen kaikkea se, ettei Ässät saanut paineistettua Tapparan peliä alussa samalla tavalla kuin kahdessa aiemmassa finaalissa. Toki sitten 1-2 -tilanteessa (Ässien toinen maali meni Niemisen Villen ylihyökkäämisen piikkiin) Tapparan peli oli kiistatta tukossa, mutta tärkeä maali Aallolle, joka pelaa kliseisesti hänkin erittäin vahvaa kevättä.
Olen myös sitä mieltä, että tämä oli nimenomaan Tapparalle pakkovoitto. Tänään on saman edessä Ässät.