Sashaa saa, ja pitääkin kritisoida virheiden sattuessa ihan kuten kaikkia muitakin. Mutta sen että kaveri pelaa etenkin ikäänsä nähden aivan huikealla tasolla käsittämättömän suuren osan ajasta, niin taidollisesti kuin mentaalipuoltakin ajatellen, sen ei kuitenkaan pidä johtaa siihen että sitten virheen sattuessa ylireagoidaan ja korostetaan tapahtunutta kohtuuttomasti. Tottakai myös sattuvat virheet huomataan ehkä vielä herkemmin kuin muilla, koskapa poika on kaiken aikaa niin paljon tarkemman syynin alla, ja syystä! Onhan tuota kypsää otetta ja jo nyt huikeaa pelikäsitystä ja -silmää niin kertakaikkisen nautinnollista seurata.
Eilisen pelin lopputulos ei sinänsä ollut mikään suuri oikeusmurha. Jokerit ansaitsi pisteitä esityksensä perusteella ihan siinä missä Tapparakin, mutta tuo tapa jolla ratkaisu lopulta syntyi on häpeäksi koko liigalle. Lajin viehätys perustuu ainakin omalla kohdallani pitkälti paitsi vauhdikkuuteen ja upeiden onnistumisten antamiin hienoihin kokemuksiin, niin myös yksittäisten otteluiden yllätyksellisyyteen. Ennakkoasetelmista riippumatta päivän kunto ja vire saattaa siivittää kumman tahansa vastakkain asettuvista joukkueista voittoon, ja näin sen pitää ollakin! Voitto ja sitä kautta pisteet pitää pystyä ansaitsemaan peliesityksen myötä, toki puhtaalla onnellakin saa ja pitää olla oma osuutensa, mutta tuomaritoiminta ei saa olla ratkaisevassa roolissa, koskaan! Eilinen vastustajakin on kyllä saanut, ja tulee saamaan voittoja ja pisteitä aivan ansaitusti pelaamalla kiekkoa, eivätkä todellakaan tarvitse eilisen kaltaisia tuomariavustuksia.
Lyhyellä aikavälillä asiaan ei varmasti ole tulossa minkäänlaista parannusta. Mutta siinä toivossa ja niissä haaveissahan tässä täytyy elää että edes joskus päästäisiin eteenpäin. Itse liputan aivan ehdottomasti ammattituomareiden puolesta, sen vaatimuksena myös laadullisesti ja määrällisesti huomattavasti nykyistä paremman tuomarikoulutuksen puolesta. Uskoakseni näiden myötä myös koko tuomaritoiminnan arvostus olisi mahdollista saada nousemaan huomattavasti, ja tätä kautta myös tuomarit itse voisivat tuntea arvonsa eikä sitä arvostusta tarvitsisi hakea kulloisellekin kotiyleisölle kumartamalla vaan voisi keskittyä työhönsä tuntien ammattiylpeyttä osaamisestaan.
Ugh, olen puhunut.
