Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen jättää tehtävänsä ensi kevään Ruotsin-Suomen MM-kisojen jälkeen. Tämä ilmoitettiin elokuussa ja siitä lähtien on spekuloitu ja kartoitettu uutta valmennusjohtoa (ainakin päävalmentajaa) kohti Sotshin 2014 talviolympialaisia. Vahvimmaksi kandidaatiksi on monen mielessä piirtynyt KHL:ssä valmentava Kari Jalonen, mutta tänään alettiin huhuilemaan Erkka Westerlundin olympiaprojektista:
SK: Westerlund nousemassa Leijonien päävalmentajaksi. Protokollan mukaan Kummola tämän meni heti kieltämään tuttuun tyyliin
"me ei olla kenenkään kanssa tehty mitään sopimuksia". Kuka lieneekään äkännyt, että K. Jalosellahan on parin vuoden kontrahti KHL-seuraansa eikä täten olekaan käytettävissä kesken sopimuskautensa.
Onko Westerlund vielä tätä päivää? Maajoukkueestahan Erkalla on kokemusta 2005-07, mutta pestin juuri päätyttyä häneltä kuultiin kitkeriä kommentteja maajoukkueen valmentamisesta luonnehdinnalla "Muppet show'sta". Yleisesti jo maajoukkuevalmennuksen päätyttyä 2007 luultiin Erkan siirtyvän "ylempiin tehtäviin" Vierumäelle/Liiton hommiin. Sinnehän hän siirtyikin, mutta 2010 tie vei kuitenkin Jokereihin Jortikan saatua potkut ja vajaat pari kautta vierähti siellä. Valmennusuran piti olla ohi viimeistään Jokeri-pestin päätyttyä, ainakin SM-liigassa. Palasi tällä kaudella hetkeksi aikaa Ilveksen jonkisortin neuvonantajaksi, mutta taisi se projekti loppua ennen kuin ehti alkamaankaan. Nyt kuitenkin Kummola olisi saanut puhuttua Westerlundin ympäri lyhytaikaiseen yhden vuoden projektiin mukaan, päätavoitteensa Sotshin talviolympialaiset ja MM-kisat vielä myöhemmin keväällä. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Kertooko tämä Westerlundin venkslaus ja juupaseipäs-valmennanpasvielä-tyyppinen seilaus kuitenkin (pinnan alla kytevästä) motivaatiosta, jota puheiden mukaan ei pitänyt kuitenkaan enää olla? Lyhytaikaisesta ja tärkeästä yhden vuoden mittaisesta projektista on hankala tehdä menestyksekästä, jos ei löydy halua menestykseen, motivaatiota tekemiseen ja yhteisen hyvän saavuttamiseen. Kokemusta Erkalta jos joltakin löytyy ja tietotaito valmennuksesta on Suomen parhaimmistoa. Olisiko tässä kuitenkin riittävät eväät lyhyen aikajänteen menestykseen, jos se motivaatiokin sieltä vielä jollain ilveellä löytyi?
************************
Muita vahvoja kandidaatteja maajoukkueen päävalmentajaksi on tarjolla vaikka ja kuinka. Nimenomaan sellaisia, jotka voisivat aloittaa heti 2013 pidemmällä sopimuksella. Syyskuun alkupuolella huhuttiin sisäpiiritietojen perusteella liiton harkitsemien vaihtoehtojen olevan K. Jalonen, Suikkanen ja Rautakorpi, näiden lisäksi "omina spekulaatioina" vielä tulevaisuuden valmentajanimistä Bluesin Marjamäki, Jokerien Lämsä, vanhemmasta kaartista Heikkilä, Rautakallio ynnä muita. Nimiä toki riittää, mutta realistisesti ajatellen varteenotettavat kandidaatit tässä vaiheessa ovat kolme ensinnä mainittua. Rautakorven valintaan kukaan tapparalainen ei halua uskoa ja yllättävältä se muutenkin tuntuisi tähän mennessä Tapparan organisaatiossa nähdyn ja koetun perusteella. Puheet ovat olleet kovaa luokkaa useaan otteeseen, mutta ammattiurheilussa lähes kaikki on mahdollista. Jos Jukka kokee maajoukkueen olevan häntä varten, mitä vahvasti epäilen, niin olkoon niin. Lisäksi on opettanut valmentajille valmentamista liiton pestissä ja täten olisi selvä pelitavallinen jatkumo. Mielestäni Rautakorpi ja maajoukkue ei ole kuitenkaan relevantti asia tällä hetkellä.
Suikkanen olisi erittäin mielenkiintoinen vaihtoehto itsessään, mutta onko kokemus loppuviimeksi riittävää maajoukkuevalmennukseen? Meriitit paperilla ovat kovia, mutta ammattilaisten valmennus (=liigavalmennus) on muihin ehdokkaisiin ajallisesti verrattuna vielä vähäistä. Tällä kaudella ollut huomattavasti edellisliigakausia vaikeampaa eikä toistaiseksi ole nähty samaa, mitä ennen. Kaikki Pelicansin suorittamisesta ei tietenkään Suikkasen aiheuttamaa ole, mutta aikaisempi valmentaminen SM-liigassa huomioiden meneillään on heikoin kausi. Lieneekö persoona ja suoruus oikea valinta kansainväliselle valmentajalle, joka joutuu/pääsee näkemään kauden aikana useita eri kulttuureja ja kohtaamaan tilanteita, joihin koto-Suomessa ei ajaudu. Tällä en tarkoita, ettei Kaitsu osaisi käyttäytyä, mutta kun tarpeeksi monta kertaa koettaa, niin..
K. Jalonen olisi nykyisen sopimuksen päätyttyä varmasti hyvä ja menestykseen tähtäävä valinta. Kokemusta seurajoukkuevalmentamisesta on niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Olisi nykyisen Jalosen tapaan maajoukkuevalmentajana aloittaessaan menestynyt seurajoukkuevalmentajana, sillä erotuksella, että K. Jalosella on takanaan vieläkin menestyksekkäämpi ja mestaruuskylläisempi valmennusura 2000-luvulla kolmesta eri joukkueesta SM-liigasta.
Marjamäki olisi hyvin samantyylinen valmentaja, mitä Suomella on tähänkin asti ollut. Rauhallinen ja analyyttinen kaveri, jolla on hiljaista karismaa. Rakentanut auktoriteettiaan pitkäjänteisellä omalla työllä ja on selvät päämäärät. Plussana "nuoruuden into" yhdistettynä jo verrattain paljon kertyneeseen kokemukseen ja harjoittamansa pelitapa olisi lähellä sitä, mitä koko liiton tasolla on koitettu ajaa sisään. Olisiko hyvä ratkaisu ottaa kuin aikanaan J. Jalonen apuvalmennukseen kehittymään? K. Jalonen toisaalta vaatii todennäköisesti pidemmän sopimuksen, jolloin Marjamäki voisi jäädä "nalkkiin" pitemmäksi aikaa apuvalmentajaksi, mikä ei välttämättä vastaa Marjamäen uratavoitteita kunnianhimoisena kaverina.
Aihe: Maajoukkueen valmennus - kohti Sotshia 2014 ja siitä eteenpäin (Luettu 4555 kertaa)