o"Meidän Pelissä" tullaan mielestäni siihen avainkysymykseen, että pitääkö pelitapa suhteuttaa A) omaan materiaaliin b) vastustajaan vai ei. Kiekkokontrollissahan ajatus on siinä, että jos peliväline on Suomella, niin se on vähemmän Ovechkinilla ja Malkinilla - ihan järkeenkäypä ajatus. "Meidän Pelissä" ei ole tarkoitus jatkuvasti peruutella, vaan parantaa hyökkäyspelin laatua siten, että jos ei yli- tai tasavoimaiseen hyökkäykseen ole saumaa, niin palautetaan takaisin ja lähdetään uudestaan. Täten vähennetään hyökkäyspelin kiekonmenetyksiä (ja siten vastaiskuja) ja parannetaan omaa hyökkäyspeliä. Ihan järkeenkäypää tämäkin.
Sitten tulee se iso MUTTA. Leijonien pakiston rungossa pelasivat Väänänen-Järvinen, Jaakola-Kukkonen yli puolet turnauksesta. Pakiston kiekollisesta osaamisesta taas vastasivat Hietanen-Mäenpää, Niskala-Salmela. Taaksepäin syöttely, eli palauttaminen ja hidastaminen, vaativat pakeilta pelisilmää, hyvää syöttötaitoa ja riittävää liikettä. Onko realistista odottaa, että tämä pakisto pystyy hallitsemaan tilanteen, kun karvauspaine tulee Euroopan ja osin myös maailman parhailta pelaajilta? Tulisiko vastustajan ylivertainen materiaali tunnustaa ja vetäytyä perinteisempään trappiin, purkukiekkoihin ja vastaiskuihin?
Urheilulehden U-studio syväanalyysivideot olivat kisojen aikana kerrassaan loistavaa teoriaa "Meidän Pelistä" ja suosittelenkin kaikkia niitä opiskelemaan. Yksi iso kritiikinaihe oli Suomen puolustuspeli, jossa pelattiin mies vs. mies peliä, sen sijaan että olisi puolustettu aluetta. Suomelle tehtiin useita maaleja tilanteissa jossa 1v1 tilanne hävitään, jonka jälkeen merkkauspeli petti (koska kaikki olivat omassa miehessään, eivätkä puolustaneet aluetta). Tämä johti pahimmillaan kaaoksiin Suomen maalilla jossa kaikki pelajaat olivat 2m säteellä toisistaan, pari jätkää perseellään ja vastustajan mailat silti vapaana. Sihvosen ja OP Yrjänheikin mukaan mikään toinen huippujääkiekkojoukkue ei nykyisellä sääntötulkintalinjalla pelaa miespuolustusta, vaan aluepeliä. Paitsi Leijonat.
Ja se pitää vielä mainita, että itse olen vanhan koulukunnan kannattaja pakkiparien muodostuksessa: Kiekollinen-Puolustava. Jalonen ja Matikainen (pakkien peluuttaja) kuitenkin laittoivat Väänäsen ja Järvisen samaan pariin (fyysisimmät, jalalla hitaimmat), Jaakolan-Kukkosen pariksi (kiekollisesti epävarmat), Niskalan-Salmelan (potentiaalisesti luovat hyökkäyspelaajat) ja ylivoiman kruununjalokiviparin Hietanen-Mäenpää (fyysisesti puutteeliset, kiekollisesti keskinkertaiset). En ymmärrä mikä järki tässä peluutuksessa on?
Suomella on myös melkoinen materiaaliongelma, sillä A-luokan isokokoisia "all-round" tai edes puolustavia puolustajia ei yksinkertaisesti ole. NHL:ssä ollaan ilmeisesti jälleen palaamassa vanhaan totuuteen ja arvostamaan jälleen isokokoisia pelaajia (veikkaajan jutun mukaan). Lähtökohdat Ovechkinin tai Malkinin puolustamiseen ovat helvetin huonot 178cm/80kg puolustajalla, ellei kyseessä ole aivan poikkeuksellinen lahjakkuus.
Ja palatakseni vielä Suomen ns. kiekollisten pakkien peliin YV-viivassa - se oli läpi turnauksen ihan paskaa. Äijät seisoivat paikallaan ja ainoa ratkaisu oli rannevippi maalille, toivoen että Jokinen osuu metrin korkeudelta kiekkoon. Viivassa seisottiin samoilla sijoilla, ilman että tehtiin paikanvaihtoja tai nousuja lähemmäs maalia. Lyöntilaukaus oli lähestulkoon kielletty. Finaalissa Chara teki kaksi maalia - toinen lämärillä (muutti kaiketi suuntaa) ja toinen nousemalla viivasta maalin edustalle. Näitä ei Suomelta nähty käytännössä ollenkaan - Niskala lämmäsi kerran ja taisi mennä maaliin alkupeleissä ja sama Mäenpään kohdalla.