Rosteri tuntuu tällä hetkellä hieman kuin liukuvalta palapeliltä, jossa kuva saadaan valmiiksi siirtämällä palat rotaation avulla oikeille kohdilleen. Se lopullinen kuva ei aivan ole tullut valmiiksi. Umi ei käynyt kakkosen laitaan, mutta kolmoseen sopii tällä otannalla vallan mainiosti. Tuo vaarallisuutta trioon – se on jotain, mitä tällä kaudella kolmoskenttä ei ole vielä tarjonnut. Lucenius on monella tapaa ovela kettu, joten ehkä hän ja Umi on se uusi parivaljakko.
Ennen ja jälkeen Malisen siirron kolmosen keskelle, pohdin jatkaako mies yhtä kovalla tasolla, mitä nelosessa pelistä toiseen veti. Vaikuttaa siltä, ettei Malinen ole enää niin näkyvä, mitä nelosessa oli. Tähän voimme vain arvailla syitä. Ehkä syy on lisääntynyt peliaika, joka vaatii aina enemmän panosta, tai se on ketjukaverit tai rooli. Nelosessa rooli on etupäässä puolustaminen, kolmosessa hieman hyökkäävämpi. Tietenkin Malinen teki ensimmäisessä pelissään kolmossentterinä maalin.
Samoin taisi tehdä myös Palola, joka noustuaan kakkoskenttään rankaisi heti Ilvestä. Palola ei kuitenkaan ole tuonut kakkoskenttään niin paljon sisältöä, mitä täällä etukäteen povailtiin. Ainakaan vielä. Pelejä on alla vasta kolme. Luisteluvoima ja kiekon ylöstuonti tuntuu kyseisen kentän roolituksessa kuulua Nemolle, mutta näkisin tätä mielelläni myös Palolalta. Ja enemmän laukauksia, niitä on tullut kolmessa pelissä vasta 4. Barkovilla sama luku on 10, Nemolla 9. Peliajat on suhteellisen tasan, jos otetaan huomioon, ettei Palola pelaa alivoimaa.
Kakkoskenttä on monella tavalla ollut todella vaikea rakentaa lopulliseen muottiinsa sen jälkeen, kun Haapalan alamäki alkoi. Siinä on kokeiltu niin Ahtolaa, Lucea ja Peltolaa kuin Ulmeriakin, mutta mikään ei tunnu olevan lopullista. Säilyttäisin sen kuitenkin tuossa koostumuksessaan, mitä se nyt on: Nemo, Barkov ja Palola.
Näkisin, että nyt on ne viimeiset hetket kokeilla ketjumuutoksia, jos valmennuksella mitään halua on. Play-offseissa uusia kuvioita kannattaa kokeilla vasta, jos ollaan selkä seinää vasten.