Kyllä siitä oravanpyörästä voi irtautua muutenkin kuin ihmisen älyä aliarvioivaa TV-formaattia tuijottamalla, joka on vielä TV-pamppujen viimeistä piirtoa myöten suunnittelema. Ihan vaikka alkaa karsimaan sitä työtaakkaa ja käyttää vapautuvan ajan johonkin oikeasti tärkeään, sitä mammonaa kun ei ole tietääkseni kukaan tuonpuoleiseen mukaansa saanut. Turha tässä on alkaa poikasen antamaan elämänohjeita kokeneemmalle, mutta niitä katsantokantoja on vaan monia. Toiset arvostaa elämässä eri asioita kun toiset. Mulle henk.koht. riittää vähempikin ansio (no tällä hetkellä kirjaimellisesti, kun olen taas työtön) kunhan saan tehdä itselle tärkeitä asioita ja seurata kahden pienen tyttäreni kasvua. Elämä on elämistä varten ja käyttämättömästä elämästä ei saa rahojaan takaisin.
Palatakseni aisaan... Reality oli aluks ihan jees uutena ohjelmamuotona, mutta nykyään kun sitä pursuaa jo aivan kaikkialta ja joka muodossa nii en viitsi tuhlata aikaani siihen. No onneks mun ei tarvikkaan kapulasta kun löytyy muitakin numeroita ja sitten vielä se off-nappi.
Ensinnäkin hömppäviihteelle on aina tilausta. Eikä siinä loppujen lopuksi ihmisen älyä aliarvioida, sillä valtaosa (fiksuista) ihmisistä tietää kyllä, mitä sieltä tulee ja katsoo sitä just siksi. Ei tyhmyyttään vaan silkasta perusnautinnosta ja uteliaisuudesta. Ymmärtämättömät taikka suppeakatseiset elämän selättämät ernopaasilinnat heittävät sitten enemmänkin ilmaan niitä "en katso, vaikka maksettais" -sloganeita.
Hömpän ja hömpästä nauttivien kritisoiminen on vaan just noin perushelppoa. Siihen ekaan heittoosi saitkin ajl:lta hyvän vastineen. Tämä vastineen vastineesi meni sitten jo hieman ohi itse aiheesta.
Niin eihän siis kukaan kyseenalaista sitä, että elämässä on paljon tärkeämpiäkin ja järkevämpiäkin asioita kuin televisio noin yleensäkin. Aiheena on nyt silti tosi-tv eikä esim. perhe tai työ.
Ja tosi-tv ei muutes kyllä ole tv-pamppujen viimeistä piirtoa myöten suunnittelema. Sehän just perustuu siihen, että kukaan ei voi tietää, mitä minäkin päivänä oikeastikin tapahtuu. On vain ne annetut raamit, joihin nämä rohkeat kadun picassot maalaavat sitten niitä arkikuvia laidasta laitaan.
Joillekin on vaan jotenkin vaikea ymmärtää se, että kaiken ei todellakaan tarvitse olla sitä jokahetkistä aivoja stimuloivaa rubikinkuutiota tahika elämäntarkoitusta, vaan välillä on vaan perin terveellistä olla aidosti nolla ja löhötä siellä sohvan pohjalla naureskellen jollekin Pertun suusammakolle (taikka just sille ajl:n mainitsemalle karvaselle perseelle) telkun kautta.
Mutta se on kyllä totta, että nämä tosi-tv:t ovat jo ajat sitten karanneet käsistä ja erilaisia formaatteja on ihan liikaa ja uusia pukkaa vaan koko ajan lisää, mutta toisaalta näinhän se menee, sitä tehdään mikä myy, ja sitä kautta jokaiselle jotakin. Aikoinaan oli vain yksi saippuasarja ja sitä seurasi paljon kopioita, samalla tavalla kävi lakimiessarjojen kanssa kuten myös poliisisarjojen kanssa.
Mä en esim. jaksa sitä ylipullistelevan näköistä Shield-kaljua katsella, vaikka tällaisen kuulin kaverin pitäisikin olla just niin in. Onhan se siis kova, koska se lyö kuulemani mukaan jatkuvasti ihmisiä turpaan ja nostaa penkistäkin ties kuinka monta sataa kiloa. Mutta hyvä silti, että sillekin tv-pamppujen viimeistä piirtoja myöten suunnittelemalle tv-sarjalle löytyy paljonkin tarvetta.
Joskus jouluaikoina on kiva katsella telkusta jopa papin saarnaakin ja silti mun on hyvin vaikea uskoa Jumalaan.
Viime aikoina olen innostunut katsomaan ihan erkkinä jotain tylsää pokeria, vaikka vihaan korttipelejä.
Menikö jo ihan liirumlaarumiksi?
