Niin, se on tietysti arvotuskysymys, että mihin järjestykseen pelaajan avut peliä kohtaan asettelee, mutta kyllä mää näen Erkinjuntin kyvyn hallita yksilönä pelin virtausta aika kovana juttuna, kiekonsuojaajana hyökkäyspään pyörityksissä Tapparan parhaimmistoa yhdessä Niemisen ja Palolan kanssa. Maalisarakkeesta on helppo todeta pelaajan hyödyttömyys ja kärjistää koko kentällisen suorittaminen riippuvaksi yhdestä pelaajasta, mutta kyllähän Kärpät-pelissä se oli nimenomaan Erkinjuntti, joka omassa yv-kentällisessään niitä tilanteita järjesti ja juurikin pelintekijän paikalta. Hyviä syöttöjä ja se hyvä onetimeri, josta yllä mainittiinkin.
Olen tämän sanonut hurumykke monta kertaa aiemminkin, ei Erkinjuntti ole koskaan, ei koskaan, ollut maalintekijä luonteeltaan. Epäonnistumisten kasautuessa tämäntyyppisen pelaajan suorittaminen tuppaa menemään liiankin suorituskeskeiseksi, eikä tilannetta ollenkaan helpota suht jatkuvat ketjumuutokset. Alkukaudesta vierellä on mennyt Malista, Kallelaa, Kuuselaa, Greeniä ja Niemistä eikä laitapuolikaan ole ollut vakio, välillä Erkinjuntti on ollut lapa laitaan päin ja välillä peliin päin, kuten nyt viime peleissä ja viime kaudella oli.
Maalinteko vain on joillakin enemmän kuin vain pelkkää laukomista maalia kohti. Onhan joukkueen piirissä kuitenkin mainostettu näitä laukausklinikoita, niin Saravolla kuin Palolan mummullakin kuuluu semmoiset olevan - sinne täsmävierailu, niin johan alkaa Erkinjuntinkin maila laulamaan muutakin kuin itkuvirttä.
