Pari kommenttia paikan päällä nähtynä:
Pelin eka minuutti oli sellaista Tappara-vyörytystä että parempaa ei ole nähty aikoihin. Ei ollut maali kaukana heti ekasta hyökkäyksestä! Oli se Saarinen selvästi teroittanut pelaajille että pitää olla hereillä heti pelin alusta ettei anneta jo ekassa erässä vastustajalle etumatkaa, jota sitten ei voida kuroa kiinni.
Tuon hurjan ekan minuutin jälkeen ote meni IFK:lle ja pysyikin IFK:lla tokan erän loppuun asti. Tapparan peli oli tahmeaa. IFK tuntui pääsevän estämään kaikki hyökkäykseenlähdöt ja pitämään paineen Tapparan päässä, mikä kylläkin johtui enemmän Tapparan luistinten hitaudesta kuin HIFK:n energiasta. IFK tosin tuntui jotenkin vähän jo löysäävän kolmannen maalinsa jälkeen, mistä osoituksena loppulukemiksi jäänyt Tappara-kavennus. Se oli käytännössä IFK-pelaajien moka ja nukahdus, taisivat olla ajatukset jo erätauossa.
Kolmannessa erässä Tappara tuli taas vahvasti ja peliä painettiin jatkuvasti HIFK:n päähän. Mutta todella vaarallisia vetoja ei kovin montaa kuitenkaan tullut, valtaosa tuntui menevän suoraan päin Lundellia.
Ainoa tapparalainen, joka tuntui koko pelissä olevan oikeasti vaarallinen kiekon kanssa oli Lehterä. No olihan se Ojanenkin, mutta vähän eri merkityksessä. IFK kiitti ja kumarsi voittomaalin muodossa.
Sanotaan että nykyliigassa ei pärjää, jos on vain yksi ratkaisuihin kykenevä ketju. Tapparalla ei näytä olevan edes sitä: on vain yksi ratkaisuihin kykenevä pelaaja. HIFK näytti tietävän tämän hyvin ja Lehterää pommitettiin ja painostettiin tehokkaasti koko ottelun ajan. Jos Lehterän maila pelattiin irti kiekosta juuri kriittisellä hetkellä, Lundellin maali varjeltui - tämä näytelmä toistui tuskallisen monta kertaa kolmannessa erässä.
Myös Saarinen näytti ymmärtävän Lehterän tärkeyden joukkueelle. Jori oli kentällä varmaan joka toisessa vaihdossa. Mutta Saarinen, haloo - mitä järkeä rasittaa Joria pistämällä hänet kentälle johonkin 5-3-av:hen huhkimaan?
Muista pelaajista:
Guolla: toisin kuin joihinkin edellisiin postaajiin, minuun teki hyvin positiivisen vaikutuksen. Pelituntuma oli selvästi hieman hukassa ja väsyi loppua kohti, mutta tuossa ekan minuutin pyörityksessä Guollan pelisilmällä ja mailankäsittelyllä oli iso rooli. Jahka kunto ja pelituntuma rupeavat löytymään, voi olla hyvinkin arvokas palanen tämän kauden palapelissä.
Ojanen: minä ja monet muutkin odottivat että olisi tullut pikaali jakoon toisen erän lopulla, kun hätäisimmät katsojat olivat jo lähteneet kaljajonoon. Mutta olikin siis oma maali eikä syöttäjiä. Ok, ihan hyvä näin - olisi tullut jossiteltavaa, mikäli ennätyspiste olisikin ollut kakkossyöttöpiste.
Heikko ottelu Jannelta. Ei ole entisessä (loukkaantumista edeltäneessä) kunnossaan eivätkä askelmerkit tunnu sopivan yhteen Saarisen pelisysteemiä pelaavien kanssa. Ei tainnut yksikään tavaramerkiksi muodostuneista selän takaa syötöistä löytää Tappara-pelaajan lapaa? IFK:n Haatajan lapa löytyi kyllä, tunnetuin seurauksin. Muutenkin oli hidas (jopa Janneksi) ja puolustuspelaaminen onnistui ehkä hieman paremmin kuin pelinrakentelu - joskin kun Janne meni alivoimalla jäihin estääkseen HIFK:n matalat vedot maalia kohti, ei voinut puhua mistään heittäytymisestä. "Laskeutui hitaasti ja rauhallisesti pitkälleen" olisi tarkempi kuvaus. Hyvä silti, että joku nykyjoukkueessa viitsii sitä tehdä!
Kyllä Ojanen nykykuntoisenakin mahtuu joukkueeseen runkosentteriksi, edes puolustavaan rooliin (jollaisessa eilen peluutettiinkin), mikä kertookin jotain tämän kauden Tapparan sentteritilanteesta. Nykytilanteessa ehkä todellakin olisi perustellumpaa istuttaa Guollakin sentteriksi kuin laitaan.
Mäntylä: minusta hoiti haasteen miehekkäästi. Pisti päätä pidemmän stadin kingin aisoihin mutta ei alentunut nyrkkeilynäytökseen. Jos tuosta tulee penalttia, eipä ole Tuukan häpeä. Toisaalta kymppitili on nyt klaarattu eikä siitä tarvitse murehtia jatkopeleissä.
Enlund: yritystä oli, mutta mailankäsittely ei ihan sillä tasolla kuin yritetyt kikat olisivat edellyttäneet.
Saravo: jokunen ikävä moka omassa päässä, mutta muuten luki peliä selvästi paremmin kuin muut pakit.
Leimu: ei ollut ihan vielä valmis suuriin saappaisiin, jotka Mäntylältä sai loppuottelun ajaksi.
Säteri: taidot ovat huippuluokkaa, mutta ne hermot. Puristi mailaa niin näkyvästi, että itseäkin alkoi hirvittää. Tietysti onhan se tiukka paikka, kun joutuu Lehdon puuttuessa kantamaan koko torjuntavastuun. Toivottavasti pelikokemuksen lisääntyessä oppii myös kylmäpäisyyttä sen sijaan että vain menettäisi loputkin hermonsa.
Peltola: yritystä ja asennetta, josta muutkin olisivat voineet ottaa mallia!
Pentikäinen: sitä saa mitä tilaa. Atte pelasi juuri maineensa mukaisella "tasolla".
Ilvonen: lopun kyynärpäätaklaus oli nähdäkseni enemmänkin vahinko kuin tahallinen. ONNEKSI selässä ei lukenut "18 Mäntylä"!!!
Äänestys