Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Tapparan nykytila - Mitä me oikeasti halutaan?

<< < (89/220) > >>

janneojanenonjumala:

--- Lainaus käyttäjältä: jallu_tane - Maaliskuu 01, 2011, 11:43:54 ---Mutta pelaajathan tekevät kuitenkin töitä itselleen ja joukkueelle, ei mielestäni niinkään valmentajalle. Sinänsä outoa jos pelaajat kusevat ns. omaan pakkiinsa.

--- Lainaus päättyy ---
No JyP KalPa taitavat juurikin pelata vihkoon eli valmentajan pelikirjaan. Lukuunottamatta molempien joukkueiden viime kausien kärkipelaajia, melko keskinkertaisilla rostereilla on paukuteltu henskeleitä sarjan kärkipäässä. Eli jos ja kun Hirvonen saa ensi kaudella palikat ja ne myös ojennukseen pitäs joukkueen kärjen olla erinäköinen.
Nieminen
Saravo-Leimu
Mäntylä-Halme
Elorinne-Turkulainen
Strömberg-Kangasniemi-Lucenius
Peltola-Vänttinen-Virpiö
Pekkala-Koskinen-Karjalainen

Siinä paketin perusta ensi kaudeksi eli sopimuspelaajat.

Toinen mv tarvitaan, kun itsella ainakin luotto riittäis Niemiseen jopa ykkösenä. Pakkeihin ei tarvita kuin täytettä omista junnuista, ei yhtään Honkasta Korhosta tai Syväsalmea. Sen sijaan junnuja hyökkäyksen täytteeksi+ se YKKÖSKETJU. Eli laadukkaita pelaajia ihan mistä vaan ja mun mielestä Doell-Toporowski ei täytä lähellekkään sitä kriteeriä, vaikka tän kauden sohjossa ovatkin nikkareita olleet. Jos ko. pelaajiin ei ole rahaa tai niitä ei muka löydy, niin sitten vaan tohon rosteriin 2 ketjua junnuja ja sellanen kesätreeni päälle, että luistelevat joka sakin sekaisin. Noista sopimuksen omaavasta 9 hyökkääjästä suurin osa on väh. samaa tasoa kuin JyP/KalPa 2-4 ketjulaiset kuhan se ykkönen vaan olisi edes lähellekään samaa tasoa. Kuten joku aiemmin toisessa ketjussa sanoi, Toporowski on tasonsa näyttänyt eli joukkueen pärjääminen kontra Topo ykköskentässä= ei hjyvä.
Tosin jos ei äijiä tai rahaa löydy, on vika jossain toimiston suunnalla...

jallu_tane:

--- Lainaus käyttäjältä: janneojanenonjumala - Maaliskuu 01, 2011, 19:25:06 ---
--- Lainaus käyttäjältä: jallu_tane - Maaliskuu 01, 2011, 11:43:54 ---Mutta pelaajathan tekevät kuitenkin töitä itselleen ja joukkueelle, ei mielestäni niinkään valmentajalle. Sinänsä outoa jos pelaajat kusevat ns. omaan pakkiinsa.

--- Lainaus päättyy ---
No JyP KalPa taitavat juurikin pelata vihkoon eli valmentajan pelikirjaan.

--- Lainaus päättyy ---

Viittasin tuolla lähinnä kesäharjoitteluun, joka ei varsinaisesti liity pelikirjaan, vaan omaan fyysiseen kuntoon.

MansenMies:
Yksi kausi on seurojen strategioissa hyvin pieni ajanjakso, eikä yksi metsään mennyt kausi hetkauta pitkän tähtäimen suunnitelmia. Fanille kuitenkin etenkin huonosti menneet kaudet ovat pitkiä. Omat fiilikset ovat aaltoilleet todella paljon viimeisen vuoden aikana: playoffien taisteleva ilme viime vuonna sai aikaan positiiviset fiilikset, sitä huomasi, ettei se menestys vaan se, että joukkue taistelee - se riittää. Sitten tuli kesä ja kauden harjoitusottelutkin alkoivat.

-"No, ne on vaan harjoitusotteluita."
-"No, tää ei oo mikään tähtipelaajista koostuva joukkue, mutta ainakin jokainen taistelee loppuun asti."
-"No, ei olla ehkä ennakkosuosikkeja, mutta mahdollisuudet on mestaruuteen, jos joukkue taistelee."

Näitä sokean uskollisia ajatuksia toistin itselleni harjoituskauden mennessä päin persettä. Sitten tuli uutinen, että Mattila eroaa ja heti perään, että joukkueen sen hetken kovin vahvistus lähtee toiseen SM-liigajoukkueeseen. Silloin iski todellisuus.


--- Lainaus käyttäjältä: MansenMies - Syyskuu 01, 2010, 14:22:57 ---Koko joukkue tässä on perseillyt. Nyt menetettiin potentiaalinen maalintekijä, joita ei Suomessa liikaa ole, eikä etenkään Tapparassa. Aina olen ollut lojaali Tappara-fani, kunhan olen tuntenut, että joukkueeseen on panostettu. Nyt en tunne enkä näe tätä panostusta, ja ennen kuin näin on, en ala itsekään panostamaan joukkueeseen ostamalla lipun lippua peleihin. Kyllä näin on.

Jos Tappara-imago vedetään lokaan halvoilla joukkueilla, joilla ei ole edes tähtäimessä mestaruus, niin en halua olla missään tekemisessä kyseisen joukkueen kanssa. Jos ei enää edes itse uskota, että Suomen kovin joukkue tulee Tampereelta ja alkaa T:llä, niin ihan hyvin voidaan pistää pillit pussiin. Tosifani on mukana niin ylä- kuin alamäissä, mutta ei se tarkoita, että ihan lampaita tarvii olla.

Katsellaan myöhemmin, jos vaikka joukkue saisi päävalmentajan ja vahvistuksia.

--- Lainaus päättyy ---

No joukkuehan sai päävalmentajan ja vahvistuksia. Niillä saatiin hämättyä suurinta osaa faneista, tai no... ainakin minua. Menin kauden ekoihin otteluihin ja sain vastinetta rahalle: Tappara taisteli. Pari tappiota tuli, mutta kaikissa taisteltiin ja voittoja tuli mukavasti. Sitten alkoi tulla matseja, joissa joukkue fleguili.

-"No, ehkä joukkue on vaan väsyny kovasta treenistä. Keväämmällä olla parhaassa vedossa niin kuin pitääkin."
-"Playoffeissa sitten."

Tappioputket kasvoivat. Aloin tottumaan ajatukseen siitä, että kunhan säälipleijareihin päästään niin hyvä on. Kunhan Ilves pysyy takana. Toisinsanoen aloin tyytymään vähään. Joku voi sanoa, että aloin ajattelemaan realistisesti ja että se on hyvä. Minusta itsestäni kuitenkin on erittäin huolestuttavaa, jos joukkueen fanit alkavat ajattelemaan realistisesti. Fanien pitäisi saada uskoa ja unelmoida, mutta tällä hetkellä Tappara ei anna siihen minkäänlaista mahdollisuutta. Se on pettänyt minut tällä kaudella, vaikka olisin tyytynyt niin vähään.

Nyt, kun Tappara ja joukkueen playoff-mahdollisuudet saavat kyytiä Lukolta, aloin miettiä, miksi tyydyin vähään. Miksi seurajohto ja pelaajat tyytyvät vähään? No tottakai he saavat tyytyä, jos kerta fanitkin tyytyvät. Faneista se intohimo lähtee. Meidän kuuluu vaatia parempaa. Meidän kuuluu pitää kiinni meille annetuista lupauksista. Meille luvattiin kultaa kymmenen vuoden sisällä ja muita mitaleja. Meille luvattiin pitkäntähtäimen suunnitelma. Onko tämä osa sitä strategiaa? Miten hommat hoidetaan niin, että palataan luvatulle ladulle? Onko näitä asioita kysytty seurajohdolta?

Fanien ja heistä johtuen myös seurajohdon ja joukkueen pitäisi aina lähteä kauteen mestaruus silmällä pitäen. En tarkoita kallista joukkuetta, mutta joukkuetta, jonka takana seistään. Itse tunsin alkukaudesta, että seurajohto ei uskonut tämän joukkueen mahdollisuuksiin ja tämä varmistui, kun Tappara ei hankkinut kunnon vahvistuksia siirtoajan lopulla. Silloin ajattelin, etten minäkään seiso, mutta aina kuitenkin rakkaus Tapparaan on ajanut minut takaisin seuraamaan ja jännäämään... valitettavasti tällä hetkellä sitä, että pääseekö Tappara säälipleijareihin vai ei.

Pelkään vain, että pian tuo rakkaus ei enää riitä. Että koko jääkiekon seuraaminen kärsii. Kyllähän sitä hiihtoa ja formuloita tuli katsottua silloin, kun suomalaiset taistelivat voitosta. Tänöään, kun katselin suomalaismieshiihtäjän ottavan kultaa, tunsin lajin kiinnostavaksi ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Ajattelin, että olenko gloryhunter, kun en jaksa muuten lajia katsella, mutta ei. Olen ihminen, elän tunteella ja urheilun kuuluu tarjota suuria tunteita. Tätä Tappara ei tarjoa, ellei tietynlaista kroonista haikeaa surua ja matseja katsellessa akuuttia ärtymystä lasketa lukuun.

Haluan kannattaa ja seurata Tapparan matseja, ja tuntea joukkueesta ylpeyttä. En koe itseäni suerajohtoa fiksummaksi, siksi en ala heitä työssään neuvomaan. Tyydyn vain pyytämään, että faneille annetaan mahdollisuus tuntea ylpeyttä joukkueesta ja että jokainen kausi otetaan joukkueen ja seurajohdon toimesta tosissaan - mestaruuden täytyy olla aina tavoite. Realististeja ei saa olla urheilussa. Tämä ei ole järjen ja objektiivisuuden asia, vaan tunteen ja subjektiivisuuden asia!

En tarkoita, että velkaa otettaisiin ja otetaan riskejä joka kausi, vaan että tehdään sellainen joukkue vuosittaisen pelaajabudjetin rajoissa, jolla on mahdollisuus mestaruuteen. Ja että tuohon joukkueeseen uskotaan ja sitä tuetaan viimeiseen asti niin fanien kuin seurajohdonkin toimesta. Se tarkoittaa matseissa käymistä fanien osalta. Se tarkoittaa joukkueen vahvistamista tammikuun lopulla seurajohdon toimesta, jotta näytetään faneille ja joukkueelle, että mestaruuteen uskotaan. Ja mestaruuteen uskoen joukkue taistelee kentällä jokaisessa matsissa kuin olisi mestaruus katkolla. Näyttäen joka ottelussa uskonsa omiin kykyihinsä niin itselleen kuin faneille katsomossa ja seurajohdolle toimistossa. Intohimoa ja uskoa Tapparaan, ei muuta tarvita!

janneojanenonjumala:
Aivan loistava kirjoitus Mansenmieheltä ! :) Ite olen kuiteskin seurannut 70-luvulta lähes liigan alkuajoista asti Tapparaa ja nimenomaan Tapparaa. Muiden tekemiset ei yleensä ole juurikaan kiinnostanut, ainoastaan omien. Mulla on toisesta lajista, elikäs siitä kuningaspelistä jonkinverran valkkukokemusta ja todeta voin, että heikommallakin materiaalilla on mahdollisuus menestyä, ainakin jotenkin, kun tietyt asiat tehdään oikein ja materiaalin armoilla. Tolla siis tarkoitin juurikin Jyp-KalPa ja myös HPK monena vuonna voidaan siihen osastoon liittää. Nykyään tietysti jo noi seurat alkaa olemaan taloudellisesti suurseuroja, kun menestystä on osattu käyttää oikeisiin asioihin, kuitenkin maltillisesti->eli ei siis niinkuin esim. pari seuraa etelämpää ja yksi pohjoisemmasta.
2003 oli suuri näytös hyvän ja sopivan materiaalin potentiaalista oikeissa käsissä, projektin päätteeksi. Eipä silloinkaan joka ketjussa ollut maajoukkuetason huippujätkiä loistavine ulkomaalaisineen. Itselläni vaan alkaa mennä usko tähän suossa tarpomiseen. Vaikka tämä kausi meni pilalle jo kesällä valmennussekoilujen aikaan, ja johto yritti pelastaa kaiken tarjoamalla jopa ihan kohtuullisia pelimanneja, joita siihen aikaan oli vielä saatavissa.
Summa summarum-itselleni ei kuitenkaan riitä pelkkä taisteluilme, kova tsemppi ym. fraasit. Tappara on perinteinen ja menestynyt seura, ja ite olen tottunut siihen monta kertaa vuosien aikana. Ainoa mihin olen koskaan ollut tyytyväinen on minimissään loppuottelupaikka, edes pronssi ei juuri lämmitä. Finaalin voi hävitä, jos vastustaja vaan on niin hyvä.
Jos valmennukseen ei löydy sellaisia tyyppejä, joilla on taitoa, tietoa ja auktoriteettiä on ihan turhaa haaveilla minkäänlaisesta menestyksestä. Sitten taas kun ryhmä menee liian "taitavaksi" seuraukset ovat myäs huonot, kuten monesta liigajengistä näkee.
Itse haluan tulevaisuudessa nähdä pitkäjänteisyyden lisäksi osaavaa valmennusta ja ketjullisen huippumiehiä, joiden jatkoksi nykyisenkin rosterin kaikki pelaajat sopisivat, kunhan ovat 100% hommassa mukana. Jos ei muu auta, pitänee hakea kaikki entiset AHL-goonit Brittien sarjasta, niillä ei varmasti yritys lopu ja hintalappukin lienee kohdillaan...

Ljpp:

--- Lainaus käyttäjältä: hockey - Maaliskuu 01, 2011, 08:50:06 ---Muutamassa viime ottelussa kentällä on nähty fyysisesti erittäin heikko Tappara, jonka runkopelaajat kirjaimellisesti kävelevät kentällä. Miettikääpä Tapparan tämän hetken pelinopeutta!
--- Lainaus päättyy ---

Paljon asiaa. Kesä ei varmasti ole mennyt nappiin ja myös pelitapa näyttää ajoittain todella hitaalta. Ongelma voi osittain olla myös pelaajamateriaalissa, vaikka hyvä harjoittelu ja pelkirja voivatkin korjata paljon.

Jos arvioidaan Tapparan rosteria pelaaja pelaajalta, ja mietitään yksilötasolla onko pelaaja luonnehdittavissa hyväksi tai nopeaksi luistelijaksi, on lopputuloksena todella lyhyt lista:

Pakistossa keskimääräistä parempaa liikettä voi odottaa vain Tuukka Mäntylältä. Suorastaan hitaita pelaajia, erityisesti takaperin luistelussa onkin useita: Honkanen, Pentikäinen, Turkulainen, Leimu. Saravo oli huipussaan väsymätön puurtaja, mutta nykyään ajoittain varsin kankean ja hitaan oloinen. Ilvonen on kärsinyt loukkaantumisista, eikä Halmekkan ole räjähtävyydestään tunnettu.

Hyökkääjistössä tilanne ei ole yhtään sen parempi: Vahinta liikettä edustavat Doell, Peltola, Karjalainen, ehkä Kangasniemi...ketä muita? Toporowski ja Vänttinen ovat varsinaisia betonijalkoja ja Strömbergin luistelua voisi luonnehtia lähinnä sanalla "erikoista". Oma lukunsa ovat pienet mutta hitaahkot pelaajat, kuten Koskela, Koskinen, Virpiö. Lucenius painelee erikoisella tyylillä ja pystyy kääntyilemään olemattomassa tilassa, mutta ei ole mitenkään vahva suorassa luistelussa.

Materiaalin tasapaksuus ja vahvuuksien puute vain korostuu jos samalla periaatteella listataan:
- Vahvat kamppailupelaajat ja/tai taklaajat?
- Hyvät laukojat?

Toki Ässät tai viime kauden TPS ovat hienoja esimerkkejä siitä, että kun homma toimii niin joukkue on PALJON parempi kuin osiensa summa. Itseäni on kuitenkin yhä enemmän alkanut huolestuttamaan tuo joukkueen perusrunko ja sen potentiaali, tai sen puute. Onko vika yksilöissä vai viimeisen 3 kauden tekemisissä on tietysti se iso kysymys, kun lähdetään miettimään miten syöksykierre olisi käännettävissä. Riittääkö harjoittelun ja valmennuksen parantaminen, vai tarvitaanko joukkueen rungon suurremontti? Ilves teki rohkean ja jälkikäteen oikean ratkaisun nuorennusleikkaamalla joukkueen rungon.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu