Olipa mukava katsella taas mielikuvituksetonta jääkiekkoa jossa valmennusjohto ei pelin sisällä paneutunut mihinkään ongelmakohtiin.
Pentikäisen Atte sai rauhassa heitellä lapasyöttöjä turkulaisille ilman mitään seuraamuksia, Enlund sai rauhassa kikkailla ja menettää kiekkoa niin paljon kun vain kerkesi. Jotenkin oli kuvaavaa että lopussa kun maalivahti otettiin pois niin TPS:n toisen maalin avitti Rete viivalla konttaamalla. Tuli Déjavu Jutin viimeisestä vuodesta, vaikka näin ei varmaan saisi sanoa...
Positiiviselta puolelta pitää todeta että Jori Lehterä halusi tosissaan voittaa pelin ja laukoi todella paljon. Ja muutenkin joukkue ampui, mutta karoille ei mennyt kukaan. Sinne ei oikeastaan edes haluttu sinne maalin eteen. Muutenkin tuli sellainen olo että se kiekko oli varmaan karannut helvetistä kun se poltti melkein jokaisen lavassa niin pirusti. Sitähän se tietysti on tappioputkessa, mutta eipä sieltä putkesta noustakaan tällä pelillä.
Ketjukoostumuksetkin olivat onneksi taas muuttuneet niin mitään vakiintumista ei ollut päässyt käymään. Saviano tosin vastasi huutoon Lehterän laidalla ja pelasi ihan hyvin yhteen. Palkkioksi tästä sai sitten kolmannessa erässä siirtyä Nemon ja Enlundin tieltä pois.
Kyllä nyt on pelin punaiset langat niin hukassa aitiossa ja kentällä, että niitä ei löydä edes Sherlock Holmes...
Äänestys