Jääkiekkokeskustelu > Yleinen kiekkokeskustelu

Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu

<< < (61/66) > >>

Ljpp:
Jotenkin alkaa hahmottumaan Tapparan tämän kauden peli-idea, mutta hyökkäyspelaaminen on vielä sellaista jonka punainen lanka ei ole itselleni täysin auennut. Eikä ilmeisesti osalle pelaajistakaan, tai sitten toteutus ontuu.

Tapparan perusilme tällä kaudella näyttäisi olevan astetta puolustavampi ja koko pelaaminen perustuu vahvasti keskialueen sulkemiseen trapilla. Karvaus kahdella syvälle on edelleen vaihtoehto, mutta sitä käytetään melko harvakseltaan ja lähinnä JMJ:n kentän toimesta.

Pakistossa on haettu tasaisesti hyvää kiekollista taitoa ja Tapparan hyökkäyksiin lähdöissä on sekä kiekkokontrollin (nk. meidän peli) elementtejä, mutta joukkue hakee myös nopeita vastaiskuja pystysuuntaan. Isoilla senttereillä (Plihal, Green) haetaan pakeille tukea kamppailupelaamiseen laidoissa ja ns. sota-alueella maalin edessä.

Hyökkäysalueella ajatus tuntuu olevan usein voittaa kulmapeli kiekollisena ja hakea syöttöä keskelle. Tämä toistuu usein jälleen Järvisen kentän pelissä ja ajoittain myös Malinen-Erkinjuntti kaksikolla, mutta vain Järvisen kentän sähäkkyys ja taito luo tällä hetkellä riittävän paljon tekopaikkoja. Puolustajia ei syystä tai toisesta saada pelattua vetopaikkaan kovinkaan usein, vaikka tulivoimaa kyllä löytyisi. Kulmien kautta pyörähtäminen tuntuu usein myös johtavan siihen, että hyökkäykset eivät suuntaudu maalille vaan tukahtuvat nurkkiin. Aivan oma lukunsa on sitten nelos ja kolmoskentän peli, jotka eivät kulmapelaamisiin läheskään niin hyvin pääse raskasjalkaisempien pelaajien johdosta.

Yksilötaidolla on tietysti iso merkitys ja juuri nyt näyttääkin siltä, että hyökkäyspelissä on kovin rajallisesti juonikkuutta muilla kuin Järvisen ketjulla. Toisaalta hyökkäyspelissä on aika vähän tässä vaiheessa kautta vielä havaittavissa kaavamaista säännönmukaisuuttakaan. Ketjut ovat koostumukseltaan hyvin erilaiset ja pelaavatkin siten kovin erilaista peliä. Tällä hetkellä tuntuu siltä ettei etukäteen hehkutettujen sähäköiden laitahyökkääjien potentiaalia saada vastahyökkäyksissä täysin hyödynnettyä (kiekkoa vauhtiin, yli- tai tasavoimaiseen hyökkäykseen) ja toisaalta tarjonta-syöttöpelaaminen hyökkäys siniviivalle on heikkous.

Materiaalissa on selkeät heikkoudet ja vahvuudet jotka pitää pystyä kevättä ajatellen hyödyntämään entistä paremmin. Senttereiden puutteellinen luovuus ja kiekollinen taito on kieltämättä iso haaste, mutta laitoja paremmin hyödyntämällä se olisi paremmin kompensoitavissa. Rautakorpi puheli ennen kautta, että tunne-elementtiä on saatava paremmin esiin, mutta pääpiirteittään varsin puolustusvoittoinen kiekoton pelaaminen ei kyllä tue tätä. Pikemminkin peli menee helposti hieman puuduttavaksi vääntämiseksi.

Ljpp:
Hiljaista ollut tässä ketjussa, vaikka kentällä tapahtuu mielenkiintoisia.

Tappara on kevätkaudella vähitellen luopunut lähes kaikista kiekonhallinnan elementeistä ja juuri nähty HIFK-peli vedettiin äärimmilleen yksinkertaistetulla pystysuunnan jääkiekolla. Puolustaja kuskaa kiekon jalalla keskialueelle, jossa vaihtoehtoina on keskialueen ylittäminen syötöllä jompaan kumpaan laitaan hyökkäyssinisellä. Jos syöttökaistaa ei ole, pakki heittää kiekon päätyyn. Vanhanaikaista, erittäin yksinkertaista, "tyhmää" jääkiekkoa.

Tälläkin pelillä saadaan hyökkäystilanteita luotua ainakin heikompia joukkueita vastaan, koska joukkueessa on useita sähäköitä hyökkääjiä joiden liike ja taidot riittävät puskemaan kiekollisena viivasta yli (Juntti, JMJ, Palola, Kuusela..). HIFK-pelissä vain muutaman kerran käännyttiin takaisin omalle alueelle, jos vapaita pelaajia ei ole. "Meidän Pelissä" perusideahan on, että alivoimaisena ei hyökätä, vaan palautetaan ja rakennetaan uudestaan kunnes päästää vähintään tasavoimaiseen hyökkäystilanteeseen organisoidusti - pelivälineestä ei luovuta turhaan, koska kiekon ollessa omilla se ei ole vastustajalla.

Kiekoton pelaaminen on edelleen enemmän keskialueen sulkemista kuin korkealta prässäämistä. IFK pelissä muutaman kerran käytettiin korkealta karvausta. Tappara ei siis kuitenkaan pelaa viime vuosien JYPille tyypillisitä kiekkoa, jossa joukkuen on kiekollisena suoraviivainen ja kiekottomana erittäin aktiivinen karvaaja (ns. kolmioprässi).

Mistä moinen täyskäännös pelifilosofiassa? Niemisen Villestäkin on kommenttiensa perusteella tullut kiekkokontrollifani, mutta nyt siitä on luovuttu.

Arvaus: Kyseessä on jonkinlainen oppimisprosessi. Kuten tiedämme Bailenin syksyisestä haastattelusta, on JR pilkkonut runkosarjan viiteen osaan. Uskallan veikata, että olympiatauon tuoman harjoittelumahdollisuuden aikana pelitapaa palautetaan kiekollisempaan suuntaan ja "Meidän Pelin" elementit palaavat Tapparan repertuaariin. Ei hallitsevana, kuten viime vuonna, mutta jossain määrin. Tämän jälkeen playoff-peleissä joukkue pystyy varioimaan pelaamistaan huomattavasti, jopa erästä toiseen (myös viime kauden tavaramerkkejä).

Maikki:
Todellakin tuosta kuskaamisesta ja tyhmästä pystysuunnan kiekosta on Sihvonen ja moni muu, oikea ammattilainen sanonut, että miksi ihmeessä Tappara on luopunut kiekkokont. ja pelaa nyt jotain viidakkoa?

Ennen kuin alkasin kirjoittamaan tätä, niin mietin, että aivan hyvin on tullut pisteitä tällä pystysuunnallakin.. Joku tämän päivän pelin aikaan heitti, että eikö erien aikana voisi jo muuttaa taktiikkaa tai tehdä jotain, kun puskettiin vain sekä painittiin - ei saatu paikkoja: vaikka Rautakorpi olikin eri mieltä; näki pelin hyvänä ja kiekkoa pidettiin 70-80%..

Mitkähän on mahtanut olla ne J.Rautakorven viisi osaa? Mitä' ne ovat, mitä ne pitää sisällä?

On mielestäni viisasta opetella eri variaatioita, mutta aivan että lähdetään opettelemaan ja pelaamaan seitsemää eri pelikirjaa; sitten pleijareissa pelataan kiinan pelikirjalla: luistele ja taklaa ilmat pihalle.. Vastustajat menevät kyllä sekaisin, mutta pahimmassa tapauksessa Jukka on haukannut liian riskin palan; ja sekoittaa kaikki pelaajat.. Olisiko sen takia, että J.Malinen on ajoittain ollut aivan kuutamolla.. Ja vastaavasti jotkut alussa unessa olleet, ovat heränneet, kun joillekin sopii joku pelikirja/tapa paremmin kuin muille..

Näkisin jotenkin enemmän sitä kiekkokont: ja parempia variaatioita miten murtaa vastustajan puolustus: hyökkäyksiin lähdöt.. tuntuu, että joskus vain kytätään minuutti - lähdetään hyökkäykseen, jossa rännikiekko hävitään: ei ole koko kentän ylhäältä paineistusta ja siitä johtuen vastustaja tulee hyökkäykseen.. Pelataan liian turvallista.. Ehkä tämäkin on ollut sitten pleijaria varten opettelua..

Mailavirtuoosi:
Sihvonenhan on sitä mieltä että yhdellä valitulla pelitavalla joko noustaan tai kaadutaan, ja kuten kaikki tietää Sihvosen mielestä kiekkokontrolli on se oikea tapa. Mutta omasta mielestä mestaruutta ei ole voitettu enää vähään aikaan nimenomaan jommalla kummalla tavalla vaan varsinkin pleijareissa on hallittava riittävästi molempia. Itse olen kanssa enemmän kiekkokontrollin puolella mutta hyvä toi pystysuunnanpainikin on opetella. Siks toisekseen se sujuu tällä hetkellä selvästi paremmin kun syyskaudella, syytä tietysti onkin.
Onhan tämmönen jatkuva miksailu vähän arveluttavaa mutta ilmeisesti Jukka ja kumppanit luottaa että pisteitä ropisee tasaisesti pelkällä rutiinilla ja näin on varaa kokeilla kaikenlaista. Kädet ristissä täytyy toivoa että pleijareissa pystytään sitten vastaamaan vastustajien variaatioihin.
Itse haluan uskoa että esimerkiksi Kärpät voi olla aika yllätyksetön loppujen lopuksi ja joku tiiviisti puolustava ja hyvin painimaan pystyvä jengi (Jokerit, Jyp) pystyy heidät puodottamaan

soosi:

--- Lainaus käyttäjältä: Mailavirtuoosi - Helmikuu 05, 2014, 00:35:33 ---Sihvonenhan on sitä mieltä että yhdellä valitulla pelitavalla joko noustaan tai kaadutaan, ja kuten kaikki tietää Sihvosen mielestä kiekkokontrolli on se oikea tapa. Mutta omasta mielestä mestaruutta ei ole voitettu enää vähään aikaan nimenomaan jommalla kummalla tavalla vaan varsinkin pleijareissa on hallittava riittävästi molempia. Itse olen kanssa enemmän kiekkokontrollin puolella mutta hyvä toi pystysuunnanpainikin on opetella. Siks toisekseen se sujuu tällä hetkellä selvästi paremmin kun syyskaudella, syytä tietysti onkin.
Onhan tämmönen jatkuva miksailu vähän arveluttavaa mutta ilmeisesti Jukka ja kumppanit luottaa että pisteitä ropisee tasaisesti pelkällä rutiinilla ja näin on varaa kokeilla kaikenlaista. Kädet ristissä täytyy toivoa että pleijareissa pystytään sitten vastaamaan vastustajien variaatioihin.
Itse haluan uskoa että esimerkiksi Kärpät voi olla aika yllätyksetön loppujen lopuksi ja joku tiiviisti puolustava ja hyvin painimaan pystyvä jengi (Jokerit, Jyp) pystyy heidät puodottamaan

--- Lainaus päättyy ---
Kyllähän Sihvosenkin rikukasaan aurinko paistaa, koska kiekollinen joukkue tekee maalin todennäköisemmin kuin joukkue jolla kiekkoa ei ole  ;D
Viimeaikaisia pelejä katsoneena on tunne, että Tappara ei montaakaan selkeää maalipaikkaa peleissä luo, mutta ei vastustajakaan. Mielestäni enemmän maalipaikkoja pitäisi Tapparalle runkosarjassa tulla, koska ne kuitenkin vähenee pelien koventuessa.

Mielenkiintoista nähdä miten yli- ja alivoimapelissä saadaan tehoja aikaan. Runkosarjassa ei kannata "paljastaa" kuvioita. Muistan erään kauden, kun Tapparan ylivoima analysoitiin IS:ssa ja sitten vastustajat osasi pelata yvn pois.

Kärppien roosteri on kyllä pelottavan kova ja toivottavasti saa vastaansa sekä Jokerit että JYPin.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu