Enpä tässä harmikseni voi paljoa muuta kuin yhtyä edellisiin. Kauan se minultakin kesti tajuta, että Saarisen eväät on todellakin syöty. Ilmeisesti ne olivat syödyt jo viime kauden puolen välin tienoilla. Todella ikävää ja harmillista, ettei Tapparalainen henkeen ja vereen onnistunut, ja että sairastui kaiken kukkuraksi vielä syöpään. Se sairaus näkyy ikävällä tavalla nyt myös Tapparan runkosarjasijoituksessa; suurin syy Saarisen erottamattomuuten on hallituksella varmasti ollu juurikin tämä moraalinen puoli. Iltapulut nimittäin varmasti vääntäisivät kohuotsikot, mikäli Tappara Saarisen erottaisi, esim. "Tappara antoi potkut syöpää sairastavalle valmentajalleen". Moni kiekkoseuraaja käsittää, että Mikon näytöt olivat kertakaikkiaan auttamattoman huonot, mutta ne ihmiset jotka eivät sen koommin jääkiekosta välitä ja vain ohimennen lukaisevat ilta-aviisien otsikoita saavat varmasti kohtalaisen huonon vaikutelman Tapparan toiminnasta. Menivät sitten sairaan miehen heittämään pellolle, mitenköhän senkin nyt käy? Kuulostaahan vakavasti sairaan ihmisen pois potkaminen aika kovalta, mutta siitä maksetaan nyt kallista hintaa ettei sitä olla vielä tehty. Erittäin vaikea tilanne kaikille osapuolillehan tämä on, mutta selvästikin ollaan tultu (viimeistään nyt) siihen pisteeseen ettei tästä labyrintista ole enää ulospääsyä. Kovin varteenotettavia vaihtoehtoja markkinoilla ei ole, mutta pakko mikä pakko. Ja jos hyvin käy, niin voihan tässä käydä "tepsit" eli löydetään jokin Suikkasen tapainen guru. Mahdollisuudet siihen ovat tietysti hyvin pienet, mutta huonommaksikaan tämä homma ei vaan enää yksinkertaisesti voi mennä.
Täytyy myös kyseenalaistaa sen toisen Mikon, Leinosen, asema Tapparan johtoportaassa. Näytöt kaksituhattaluvun alkua ja pronssikautta 07-08 lukuunottamatta eivät ole kummoiset. Toisaaltahan mies on kyllä onnistunut hankkimaan Tampereelle nämä "helsingin helmet" Enlund, Lehterä ja varauksin Strömberg. Uusimpana "ryöstönä" potentiaalinen Karjalainen. Monia muitakin hienoja hankintoja on, mutta kolikon kääntöpuolella on mm. näitä flopanneita ulkomaalaisvahvistuksia. Taloudesta mies pitää viimeiseen asti tarkkaa huolta, mutta viime vuosina ollaan silläkin saralla vajottu miinukselle. Leinosta vaivaa myös jonkinasteinen munattomuus riskienotossa juurkin näissä finanssipuolen asioissa, sillä eihän menestystä ilman taloudellisia uhrauksia enää tänä päivänä voi saavuttaa. Mutta se suurin Leinosen heikkous ainakin omissa silmissäni on se, että hän käsittääkseni on hyvin voimakkaasti ollut koko ajan Saarisen erottamista vastaan. Olin sitä vastaan pitkään itsekin, mutta nyt alkaa meikäläinenkin näkemään sen kuuluisan metsän puilta. Heti kun Veikkaajassa oli pientä vihiä siitä, että päävalmentajan asemasta ollaan ylipäätään keskusteltu, niin Leinoselle tuli kiire purkaa tuntojaan 957:lle ja kiistää kaikki. Käsittämätöntä. Viime kaudella oli sama laulu, Leinonen puolusti etunimikaimaansa pahimmankin tappioputken keskellä. Nyt pitäisi jo ymmärtää, että ikäviä päätöksiä on vain tehtävä. Helppoa se ei toki ole, ja tottakai sitä haluaa viimeiseen asti uskoa "josko sittenkin tämä tästä vielä kääntyisi". Lukko-peli antoi siitä viitteitä, mut jälleen koko paletti romahti käsiin. Ja muutenkin häviöitä on tällä kaudella tullut jo lukemattomia sen takia, että ollaan hankkiuduttu tappioasemaan heti ottelun alussa. Ja ne häviöt eivät yksinkertaisesti voi mennä minkään muun kuin valmennustiimin piikkiin, joukkue pitää pystyä lataamaan siten että ensimmäiset minuutit ollaan hereillä. Tiukkoja pelejähän nämä ovat eikä Tappara monessakaan pelissä ole ollut merkittävästi vastustajaansa jäljessä, mutta eipä se tulosurheilussa paljoa tyydytä.
Yksi iso virhe Leinoselta on ollut myös tämä Mattilan pestaaminen. Pitäisihän toimitusjohtajan ymmärtää se, etteivät tällaiset "hyvä veli" -suhteet valmennnuksessa kertakaikkiaan vaan toimi. Ei tule mitään jos päävalmentaja ja apuvalmentaja ovat keskenään hyviä kavereita. Tottakai toimeen pitää tulla, myös työn ulkopuolella, mutta se että palkataan "vanha valmentajakaveri" vuosien takaa päävalmentajan suosituksesta on jo jotain lähes koomista (okei, niitäkin ihmeitä on nähty kun vanhat toverisuhteet ovat poikineet hedelmää, mutta pääosin tässä nyt tulee vain näitä negatiivisia esimerkkejä mieleen). Ja tähän miinaan Leinonen surutta astui. Vähän väliä on myös pelaajistolta tullut mm. 957:n kautta signaaleja, ettei Mattilan ajatuksia oikein ole ostettu. Eihän se kovin posiitivista kuvaa joukkueen ja valmennuksen suhteesta anna. Valmentajalla pitäisi olla sen verran auktoriteettia, että ne ajatukset todellakin menevät pelaajien kalloon, oli mikä oli. Näköjään ainakin Mattila on tässä suhteessa aivan liian lapanen tai sitten hänellä ei vain ole ollut teeseissään päätä eikä häntää. Mutta mielenkiintoista tässä on se, että Saarisen takanahan pelaajat ovat kerran jos toisenkin ilmoittaneet olevansa. Varmasti se koko porukkaa koskettanut sairauskin vaikuttaa, mutta jo ennen sitäkin Saarisella ainakin tuntui olevan pelaajien luottamus. Tässä tullaankin myös siihen pelaajien vastuuseen. Moni luottomies on pettänyt, monen taso on romahtanut jne. Muutamia onnistumisia löytyy, mutta aivan liian vähän. Jori Lehterä on meidän kultakimpaleemme, mutta aivan liikaahan Tappara Jorin varassa on. Tästä pete27 kirjoittikin jo osuvasti. Saapa nähdä mitä sitten tapahtuu kun Jori tämän kauden jälkeen jättää Tapparan taakseen, ties kuinka syviin liemiin silloin joudutaan.
Mutta yhtäkaikki, vaikka syitä epäonnistumiseen on useita, en silti näe enää muita vaihtoehtoja kuin päävalmentajan erottaminen. Tuo joukkue on jollain tavalla pakko herättää, sillä potentiaalia sillä selvästikin on. Nyt tarvitaan kovia ratkaisuja ja jo pientä ihmettäkin. Mielelläni syön sanani, mutta valitettavasti en usko sen tilanteen eteen joutuvani.
