Ei voi mitään, Janne lähti pelihommista tyylilleen uskollisena, ilman fanfaareja. Janne tiesi että tämä voi olla hänen viimeinen pelinsä, kyllä sen näki kaikesta tekemisestä tänään. Hyvä peli, niin hyvä kuin vain tuolla loukkaantumishistorialla ja toipumisajalla voi olla. Janneen on voinut AINA luottaa, joka asiassa. Nyt minunkin täytyy ottaa tuo allekirjoitukseni pois, enää voi toivoa että Janne tulisi vielä kerran, tulisi ja virittäisi vielä kerran sen lämärinsä b-pisteen kaarelta.
Kyllä tässä mieli on todella haikea ja kiitos tuntuu liian vähältä. Mutta sanonkin sen samalla tavalla kuin Janne, arkisesti, huutamatta, mutta todella tarkoittaen ja suoraan sydämestä: kiitos Janne.
