Torstai päivän turinoita:
Olipa kerran siili ja pöllö.
Siili käveli metsässä iloisesti rallatellen:”On kivaa olla sika, on kivaa olla sika”. Pöllö katseli tapansa mukaan maailman menoa korkealta kuusen oksalta ja huomasi siilin. Pöllö ihmetteli siilin rallatusta ja huusi siilille:”Hei, sä olet siili, etkä sika!”. Siili katsoi ylös, hymähti ja jatkoi matkaansa:”On kivaa olla sika, on kivaa olla sika”. Pöllö tuhahti. Se lens alemmalle oksalle ja karjahti:”Kuulitsä?! Sä olet siili, etkä sika!”. Siili katsoi taas ylös, hymähti ja jatkoi matkaansa:”On kivaa olla sika, on kivaa olla sika”. Pöllöllä alkoi keittää. Se lens alimmalle oksalle ja huus siilille:” Etkö sä ymmärrä!?! Sä olet siili, etkä sika!!”. Siili katsoi pöllöä, hymähti ja jatkoi matkaansa:”On kivaa olla sika, on kivaa olla sika”. Pöllö ei enää kestäny siilin älyvapaata toimintaa, vaan lens isossa kaaressa suoraan siilin eteen ja huus lähietäisyy-deltä:”Oletko sä kuuro vai tyhmä?!? SÄ OLET SIILI, ET SI-KA!!!!”...
Siili raiskasi pöllön ja jatkoi tyytyväisenä matkaansa rallatellen:”On kivaa olla sika, on kivaa olla sika”.
Tarinan opetus lienee, et jos joku huutelee olevansa sika, niin se mitä luulta-vammin on sika.. ettei kannata mennä huuteleen mitään muuta.