Itselläni on kyllä nyt usko mennyt Tapolaan. Joulutaukokin ollut ja mennyt ja heikkoa peliä. Ässät-matsi oli ihan kelvollista, mutta sen pelaajat taistelivat isolla ilmeellä. Pelikirja ei toimi tai Tapola ei saa pelaajia viritettyä tai molemmat. Yksilöiden sooloilla tässä mielestäni ollaan menty. Tätä tukee myös pelaajatilastot; ykköstähdet Palola, Kuusela, pakeista Aalto ovat pisteiden valossa pelanneet heille ihan hyvää kautta. Jormakkakin veti alkukauden hyvin, mutta on taantunut.
Mutta nämä kakkos, kolmos ja neloskentän äijät. Hyvällä pelisysteemillä nämä kaverit nousivat Tapparassa yleensä loistaviin pistesaaleisiin viimekaudella Palola, Järvinen, Peltola ja sitä edelliskautena sieltä kehittyi meille käytännössä kaksi ykköskenttää kahdesta kakkoskentästä (Barkovit, Connolly, Koskiranta, Erkinjuntti).
Erityisesti mielestäni Erkinjuntissa tämä pelin toimimattomuus näkyy. Toissa kaudella 36 pistettä, viime kaudella 39 pistettä. Nyt ei ole edes 20 pisteen vauhdissa. Jormakka viime kaudella ppg oli 0,6. Nyt se on 0,47. Jukka Peltolasta ei viitsisi edes puhua. Viime kaudella 24 pinnaa, nyt kymmenen pisteen vauhdissa. Järvisellä ja Greenilla myöskin melkoisia tiputuksia.
Ei se vaan sattumaa ole, että kahtena edellisenä kautena meille on ns. puskista noussut onnistujia olan takaa (ensin Rautakorpi loi CC-KK-EJ -kentästä liigan yhden parhaista, Palola, Järvinen, Bailen, Greenistäkään kukaan tuskin uskoi 0,5 maalia kaudessa).
Kuka pelaaja tällä kaudella olisi positiivisesti ylittänyt itsensä? Ei tule mieleen yhtäkään nimeä. Tapola ei ole saanut pelisysteemillään yms. valmennuksellaan kenestäkään irti mitään ylimääräistä. Se pitäisi olla se valmentajan päätehtävä; saada joukkueesta tehtyä taktisesti hyvä ja luoda kentät niin, että niistä löytyisi kemiaa ja pelaajat näin valmennuksen avustuksella ylittäisivät itsensä. Kyllä tuolla ilman valmennusta nuo Palolat sen maalin aina tasaisesti noilla peliajoilla iskevät joka tapauksessa. Mutta nämä kakkos-kolmos-neloskenttä tarvitsee enemmän tukea taktiselta puolelta. Pakeista puhumattakaan, joista jokainen on ongelmissa tuossa avauspelaamisessa. 2012-2013 -kaudellahan tuo avauspelaaminen toimi loistavasti, mutta viime vuonna siinä oli ajoittain ongelmia, mutta nämäkin osuivat niihin "reenattiin kovaa" -kohtiin. Meni muutama viikko, ja Tappara luisteli joka vastustajan kumoon. Nyt noissa avauksissa on ongelmia aina, jokaisessa pelissä.
Ne, jotka kritisoivat Kolomatista, muistelkaa Bailenia. Olihan Bailenissa enemmän potentiaalia, mutta hän oli myös enemmän raakile, mitä Kolomatis. Mutta jos tuolle tuohon joukkueeseen nyt lyötäisiin viime kauden 7.1.2014 Nick Bailen, niin empä usko, että mies saisi sellaista kevättä aikaan mitä viime vuonna. Viime kaudella Bailen oli pieni ongelma; muu peli toimi kyllä ihan kelvollisesti, sarjassa oltiin toisena. Toki mieheltä itseltään oli hieno nousu LeKistä joukkueen aivan dominoivaksi ykköspakiksi, mutta eväätkin (hyvin pelaava, hyvin toimivan taktiikan omaava joukkue) siihen olivat paljon paremmat, mitä Kolomatiksella.
En tiedä, odotanko Tapolalta sitten liikoja, mutta ne kolme matsia livenä, jotka tällä kaudella olen nähnyt, ovat olleet ihan käsittämättömän heikkoa peliä. Pelissä ei näytä olevan järkeä, siitä puuttuu sähköisyys kokonaan, siellä surffailaan ja tehdään järkyttäviä virheitä kerta toisensa perään. Myös kahdella edellisellä kaudella (joihin nyt tätä vertaan, koska materiaaliero sitten kauteen 2011-2012 on niin suuri) oli aina niitä vaikeita jaksoja, mutta sitten taas perään napattiin se kymmenen ottelun voittoputki. Nytkin oli syksymmällä se voittoputki, mutta ollut jo niin pitkään tätä konttaamista.
Olen kuitenkin sen verran Tapolan puolella, että en häntä vaihtaisi kuitenkaan pois mihinkään Mestisvalmentajaan, mutta ehdottomasti Kiveen tai vastaavan tason herraan. Rosteri on kuitenkin laaja, kokenut, urheilullisesti mielestäni erittäin vahva ja Metsola oli syyskauden ehkä liigan paras maalivahti. Siellä on lisäksi kentällä ainakin kolme ihan EHT-tason hyökkääjää (Kuusela, Palola, Jormakka) ja mikäli nyt Dixoninkin haluaa laskea, niin siitä vielä yksi. Aivan käsittämättömän surullista, että me ollaan tehty toiseksi vähiten maaleja. Syyskaudella käytännössä mestismiehistö Charles Bertrandeineenkin teki enemmän. Ei se vaan ole pelaajistosta kiinni, että kiekollinen ja hyökkäyspeli on ollut luvalla sanoen liigan heikointa (ainakin tuloksellisesti, mutta ei se hyvältä ole näyttänytkään). Metsola, hyvin toiminut alivoima sekä puolustuspeli kruunattuna aina satunnaisin väliajoin jonku kärkipelaajan (Palola, Kuusela, Jormakka) hyvällä illalla ovat tuoneet voittoja ja pisteitä sieltä täältä. Ei niin, että joku kenttä olisi alkanut hitsautumaan yhteen tai että jotain tolkkua tuohon hyökkäys- tai avauspelaamiseen olisi vieläkään löytynyt.
