Sanotaanko näin, että tuossa oli välissä joulukuun lopussa ja tammikuun alussa sellainen vaihe omasta mielestä, kun hyökkäyspelissä oli vähemmän puskemista ja enemmän oikeastaan hyökättiin rintamana ja syötellen. Eli kiekollisesti ihan kelpopeliä, mutta sitten jostain syystä alkaen Kärppiä vastaan pelatusta kotipelistä alettiin taas kategorisesti puskea pystyyn eli toisin sanoen ei niinkään etsitty syöttösuuntia hyökkäyksessä vaan lähes aina kiekko heitettiin päätyyn, jonka seurauksena aika monet pelit muuttui melkoiseksi taisteluksi. TPS:ää vastaan saatiin pitää mielin määrin kiekkoa, joten siitä on vaikea vetää mitään johtopäätöksiä, vaikka Tappara siinä pelissä todellakin kiekollinen oli ja melkoisia hyökkäyssommitelmia rakennettiin ekassa erässä, jossa lukemat 2-0 vaan mairittelee TPS:ää, peli olis voinut olla vaikka 5-0 avauserän jälkeen, paikkoja niihin oli ja pari rimaakin vedettiin.
TPS:ää vastaan peli oli pääosin ihan kivan näköistä, mutta esim. Ilves pelasi äärimmäisen järkevästi Tapparaa vastaan ja piti meidät totaalisesti kaksi erää kulmissa. Tapparalla ei ollut paljoa paikkoja, vaikka näennäisesti vietiinkin peliä. Tämä on ollut perin usein kaava näissä peleissä viime aikoina, mutta jotenkin ollaan saatu hirveästi voittoja siitä huolimatta. Oudointa on se, että yleensä vastustajalle annetaan edelleen kaksi tai jopa kolme maalia eteen, ennen kuin hyökkäyksessä ruvetaan pelaamaan niin isolla riskillä, että pakkokin tulla onnistumisia. Oli aika näyttävä loppu tuossa viimeisessä Kärpät-Tappara pelissä, vaikka pelissä oltiin käytännössä kaksi erää täysin altavastaajia.