Vilkutan taas ajaessani ohi. Tämä tosin tapahtuu jo torstaina, eikä siellä vielä ketään ole. Siinä sitten katseeni harhautuu vilkutellessani ja ihan varmasti ajan kolarin. Kaikki rahat menee korjauskuluihin ja kämppäkin menee myyntiin. Siinä sitten joutuu perhe lumihankeen ja lapset kerjuulle. Käsken lähtemään Tampereelle, niin näette sitten mitä olette saaneet aikaan.
Nii, että pitäkää vaan kekkerinne aina samaan aikaan, tunteettomat saatana!