Tapparan pelikirja ja yleinen pelitapakeskustelu

[Zanahoria]

Puolustuksen täytyy tarkentaa peliään oleellisesti. Riskit minimiin ja käytetään sitä osaamista oikeassa paikassa terveellä itseluottamuksella. ... Kiekon rohkeat ylöstuonnit ja lyhyet syötöt omassa päässä täytyy pystyä rytmittämään oikeisiin paikkoihin. Purkukiekkoja ei pidä välttää, kun on niiden paikka.

Selkein uhkakuva mikä itselleni tulee mieleen on se, että omaa pelitapaa, jolla on pelattu koko runkosarja, alettaisiin tietoisesti muuttamaan. Tämä voisi tapahtua joko a) tietoisesti Uraman taholta, tai b) tiedostamattomasti pelaajien jänistäessä ja pelätessä virheitä.

Vaihtoehdossa a) vaarana on se, että juuri kun se peruspelitapa on saatu toimimaan, niin pienetkin muutokset aiheuttavat pelin sekoamista koska pelitapa ei tulekaan selkäytimestä. Tappara on pelannut melko orjallisesti kiekonhallinnan ehdoilla oman pään peliä eikä kiekkoa ole kovinkaan hanakasti vain purettu rauhallisesti luovuttaen kiekkokontrollin vastustajalle. Mikäli joku muu on tämän suhteen havainnut selkeää trendinmuutosta varsinkin keväällä, niin olisin asiasta kiinnostunut kuulemaan.

Vaihtoehto b) on se todennäköisin ongelmien aiheuttaja. Pelaajat ryhtyvät pelaamaan ylivarovaisesti ja pelkäämään virheitä. Ts. keskitytään liikaa jokaiseen suoritukseen, ajatellaan liikaa. Ehkä luottamus siihen omaan pelitapaan ei olekaan niin vahva, että ei olisi pelkoa harhasyöttöjen tuhoisasta vaikutuksesta? Ja "ei kai meidän peli nyt siihen kaadu jos nyt en koitakaan pitää kiekkoa omilla vaan heitän pleksin kautta pihalle... jos vastustaja pääsee väliin ja kaikkee...".

Seuraus on turmiollinen, sillä pelinopeus vähenee radikaalisti, ja syötöt napsuvat usein vastustajan lapaan. Virheitä tulee ja niiden seurauksena jäähyjä sekä ylivoimahyökkäyksiä omaan päähän. Hyökkäyspeli on hampaatonta. Lomille lomps.

Summa summarum, Tapparan pelitapa on havaittu toimivaksi, ja sen toteutuskin on rullannut erinomaisesti. Tässä kuitenkin nähdään tuo psykologinen elementti: Pelaajien täytyy uskoa siihen omaan tapaan 100% ja löytää tekemiseen tunteiden palo ja raivo, jotta pelitapa toimii. Esimerkiksi avauspelin tulee toimia klap-klap-tyyliin suorastaan sokkona, eikä pakin tule empiä puoltakaan sekuntia sitä kenelle sen syötön antais.

Tapparan finaalivuosien pelissä oli juuri se elementti, että peliä ei tarvinnut muuttaa ollenkaan siirryttäessä runkosarjasta playoffseihin. Intensiteettiä ja terävyyttä toki lisättiin.

[Väsyneet Kädet]

...Vaihtoehdossa a) vaarana on se, että juuri kun se peruspelitapa on saatu toimimaan, niin pienetkin muutokset aiheuttavat pelin sekoamista koska pelitapa ei tulekaan selkäytimestä. Tappara on pelannut melko orjallisesti kiekonhallinnan ehdoilla oman pään peliä eikä kiekkoa ole kovinkaan hanakasti vain purettu rauhallisesti luovuttaen kiekkokontrollin vastustajalle. Mikäli joku muu on tämän suhteen havainnut selkeää trendinmuutosta varsinkin keväällä, niin olisin asiasta kiinnostunut kuulemaan...

Tuo pelitapahan muuttui vähän joulun tienoilla. Aiemmin, kun siitä kiekosta ei millään haluttu luopua, niin se tuotti turhia kiekonmenetyksiä omassa päässä. Joulun jälkeen on omastä päästä purettu nöyremmin, jos ei selkeää syöttöpaikkaa ole.

Mielestäni poffeissa kaiken a ja o Tapparalla tulee olemaan pelinopeus: kuinka saadaan peli käännettyä vastahyökkäyksiin ja etenkin ylivoimalla kiekon alueelle vienti. Monesti näkee Tapparan yrittävän hyökkäysalueelle liian hitaalla vauhdilla tai sitten järjettömällä päätykiekolla johon ei kukaan ole menossa.
Vastahyökkäykset ovat ajoittain toimineet kuin unelma ja tuottaneet lukuisia ylivoimahyökkäyksiä. Tuo on se elementti, johon Tapparan materiaali on erittäin sopiva nimenomaan hyväkätisten puolustajien myötä. Mutta hidastelu kiekon kanssa voi tuon viedä pois pelistä ja sitä kautta vaikeuttaa voittamista huomattavasti. Nyt olisi myös Lehdolla hyvä aika lopettaa helppojen päästäminen, kun se yksikin maali voi olla ratkaiseva kauden jatkon kannalta.

[tapsa34]

Urama ei tule muuttamaan pelitapaa kuin hiukan tosipeleihin. Luulisin? Ja muutos tulee suunnanmuutospeliin johon haetaan nopeutta ja tarkkuutta. Ja hyökkäyksen aloitusta sekä siitä jatkuvaa keskialueen ylitystä. Näitä muutoksia harjoiteltiin silloin tauolla sekä päivänä jolloin olin pelaajatapaamisessa. Pelaajat keskustelevat kentittäin aika paljon kuinka toimivat eri tilanteissa. Näin O.J ja Venu kertoivat. Kun juttelimme esim. siitä, että Savianon ei kannata välttämättä yrittää laidasta läpi ohi satakiloisen puolustajan tms. Tällä hetkellä Urama ja valmennustiimi katsovat varmaan Jyp pelejä ahkeraan ja keskittyvät ainoastaan Jypin kaatoon. Kuinka eliminoida Immosen kenttä ja taas vastaavasti saada omilla vahvuuksilla aikaan voitot.

[Väsyneet Kädet]

Yksi pieni, mutta varsin merkittävä osa on aloitukset. Niihin olisi syytä löytää lääke, sillä Immonen oli kirkkaasti paras aloittaja runkkarissa, ja mm. SaiPaa vastaan Ojanenkin hävisi ainakin viisi oman pään aloitusta 100-0.
Jos ei nopeus riitä Immosta vastaan, olisi siihen keksittävä jokin toinen lääke. Jokainen hävitty aloitus kuitenkin tarkoittaa lisää työtä kiekon saamiseksi itselle, hukattuja ylivoimasekunteja sekä joskus suoria maalintekopaikkoja vastustajalle.

[Zanahoria]

Yksi pieni, mutta varsin merkittävä osa on aloitukset. Niihin olisi syytä löytää lääke, sillä Immonen oli kirkkaasti paras aloittaja runkkarissa, ja mm. SaiPaa vastaan Ojanenkin hävisi ainakin viisi oman pään aloitusta 100-0.
Jos ei nopeus riitä Immosta vastaan, olisi siihen keksittävä jokin toinen lääke. Jokainen hävitty aloitus kuitenkin tarkoittaa lisää työtä kiekon saamiseksi itselle, hukattuja ylivoimasekunteja sekä joskus suoria maalintekopaikkoja vastustajalle.

Todellakin. Asian kompensoimiseksi olisi hyvä ainakin koittaa välttää niitä oman pään aloituksia. Huolimattomuudesta johtuvat pitkät kiekot ovat mitä oivallisin tapa kaivaa verta nenästään Jypin ykkösketjun astellessa kentälle. Lisäksi Mika Lehdolla on ollut mielestäni tapa katkaista peli todella herkästi helpommissakin tilanteissa. Nyt olisi petraamisen paikka hänelläkin jotta kiekko saataisiin omalle pakille nopeasti eikä aina tarvitsisi ottaa sitä B-pistealoitusta.

Tapparan aloittajien tilastot ovat kyllä pelottavan huonot. Onneksi Ojasella on sentään kokemusta ja taitoa niihin ettei tarvitse ihan pelkkiä tilastoja tuijotella.

[tapsa34]

Tähän asiaan mielestäni vaikuttaa aikas paljon pelin tärkeys ja keskittyminen. Ojanen on varmaan SM-liigan voimakkaimpia aloittajia. Pitää alhaalta kiinni mailasta ja vääntää väkisin omille kiekon. Ja osaa pelata hyvin myös tasuria aloituksessa jos tarve vaatii niin. Kyllä meillä on hyviä aloittajia eikä meille liiemmin ole tehty maaleja sata-nolla aloitushäviön jälkeen. Aloitushan on myös viisikon yhteinen tehtävä ja kokonaisuus on toiminut meillä.

[Väsyneet Kädet]

Tähän asiaan mielestäni vaikuttaa aikas paljon pelin tärkeys ja keskittyminen. Ojanen on varmaan SM-liigan voimakkaimpia aloittajia. Pitää alhaalta kiinni mailasta ja vääntää väkisin omille kiekon. Ja osaa pelata hyvin myös tasuria aloituksessa jos tarve vaatii niin. Kyllä meillä on hyviä aloittajia eikä meille liiemmin ole tehty maaleja sata-nolla aloitushäviön jälkeen. Aloitushan on myös viisikon yhteinen tehtävä ja kokonaisuus on toiminut meillä.

On toiminut pääasiassa, mutta sitten esim. juuri SaiPa-peleissä ja Jypiäkin vastaan on siinä ongelmia ollut. Immonen x 2, Hytönen, Koho, Vilen ja Tenkanen ovat esittäneet aika suvereenia toimintaa aloituksissa Tapparaa vastaan - ja on niistä pari maaliakin tullut. Edes Ojanen ei ole saanut tasureita väännettyä.

Toivottavasti sentterinelikkomme löytää hyvät lääkkeet Immosta vastaan, jotta sitä kiekkoa saadaan välillä omillekin käännettyä.

[isokasi]

Itse en suoranaista pelitapa muutosta ajatellutkaan, kun  kirjoitin puolustuspelin tarkentamisesta. Ei puolustuspeli niin huonoa ole ollut viimeisissäkään peleissä, itseasiassa ainoita kohtuullisia osa-alueita Tapparan peleissä. Roiskimiseen ei tietystikkään pidä lähteä. Kuten Väsyneet Kädet totesi, niin joulun alla pelitapa muttui tiiviimmäksi ja itse pidän sitä suuntaa oikeana playoffeissa. Asenteen kautta tapahtuu vamasti luonnostaankin skarppaamista.

Riskejä pitää ottaa, mutta pelimiehen erottaa luuserista ajoitus. Sama on sen purkukiekon kanssa. NykyTapparan hienous on itseasiassa juuri pelaajien vapauksissa. Se mennäänkö "leikittelykiekolla" sitten pitkälle on iso kysymysmerkki. Viime vuonna seinä tuli vastaan aika nopeasti. Otteiden koveneminen ja pelinopeuden kasvu ei kikkoja ja neppailua tunnetusti suosi. Tuomarilinjan pelkään löystyvän edellisvuosien tapaan. Silloin peruspelaamisen taso ja rutiinit näyttelevät suurta roolia ratkaisupaikoissa.

Aloituksissa annetaan tasoitusta Jypille aika paljonkin, mutta sen muuttamiseen ei taida kaksi viikkoa riittää. Taso on ollut melko huono läpi kauden.Puristetaan etumatka jostain muualta. Isokasi hoitaa toivottavasti ykkösYV:n tarvitsemat aloitusvoitot ja muutaman oman AV:n ns. pakkovoiton.

[Julle]

Sen verran ovat muistikuvat jo vanhoja (tarvitaan siis uusi viiri kattoon!), että en pysty kuvailemaan miten peli muuttui kaudelle jolloin kaikki natsasi

Itse muistan suurimman eron tapahtuneen oman pään kiekollisessa pelissä. Aikaisemmilla kausilla Rautakorven Tappara syyllistyi herkästi paineen alla purkamaan "hätärin" - eli sokkona keskialueelle tai pitkäksi. Syynä tähän oli varmasti pyrkimys virheiden välttelemiseen. Toki tätä kautta aukesi myös joskus nopeita vastahyökkäyksiä.

Keväällä 2002 Jokerit tuli Tapparaa vastaan poikkeuksellisen agressiivisella karvauksella. Erityisesti tämä näkyi loppuottelusarjan toisessa ja kolmannessa ottelussa, joissa Tappara teki käsittämättömän määrän pitkiä kiekkoja ja ylipäänsä luopui hyökkäysmahdollisuuksista aivan liian herkästi. Siten Tappara ei päässyt edes hyödyntämään parasta asettaan - eli hyökkäysalueen kulmapelaamistaan - niin usein kuin muita joukkueita vastaan. Summaselta agressiivinen "ajokoirakiekko" oli varmasti tarkkaan harkittu taktinen veto Tapparan pelinrakennusta vastaan.

Seuraavana syksynä Tapparan pelissä oli tapahtunut silminnähtävä muutos: omalta alueelta pyrittiin aina tulemaan kuljettamalla. Jopa epätoivoisissa tilanteissa Kangasniemenkin tapainen puukätinen peruspakki yritti suojata ja tuoda kiekkoa  jalalla keskialueelle. Ilmeisesti Rautakorpi näki oman alueen syöttelyn riskialttiina, mutta ei halunnut joukkueen luopuvan kiekosta yhtä helposti kuin aiemmilla kausilla. Alkukaudella tämä johti usein hölmöltä tuntuviin kiekonmenetyksiin, sekä toisaalta hyökkäyspelin hidastumiseen. Ei ihme että maalinteko tökki ja omissa tuntui soivan turhan usein...

Pikkuhiljaa kauden edetessä alkoi löytyä jonkinlainen tasapaino sen suhteen, milloin kannattaa heittää pleksin kautta keskialueelle ja milloin järkevästi pitää kiekko omalla joukkueella. Pudotuspeleissä sekä Bluesin että HPK:n agressiivisen karvauksen alla Tapparan uusi harkitsevampi (ja hitaampi) pelitapa näytti toimivuutensa: Tappara pääsi itse säännöllisesti kiekon kanssa omalta alueelta ylös eikä vastustaja kuitenkaan päässyt kiekonriistoihin, koska nyt varman päälle pelaaminen ja rakentava kiekon ylöstuonti olivat tasapainossa.

Finaalisarja Kärppiä vastaan olikin sitten läpihuutojuttu, koska hyökkäävästä maineestaan huolimatta Kärpät karvasi passiiviisesti ja siten antoi Tapparalle kaikki avaimet pelata haluamallaan tavalla. Ainostaan Kärppien muutamat huikeat yksilöt pitivät pelit näennäisesti tasaisina, vaikka nyt Tapparan täydelliseksi hiottu "90-lukulainen pelikirja" käänsi kaikki ottelut Tapparan eduksi.

Eli summa summarum: aluksi Rautakorven Tappara luopui liian helposti kiekosta paineen alla. Harva joukkue kuitenkaan uskalsi antaa painetta Tapparan pakeille. (Mussutettiin vain kärkikarvaajan estämisestä, vaikka ratkaisu olisi ollut rohkeampi  karvaus!) Syksyllä 2002 Tappara opetteli virheidenkin kautta pitämään kiekkoa enemmän, ja siten parannettiin hyökkäyspelaamista ilman että puolustus kärsi.

Näin sen minä näin.

[tapsa34]

Mielestäni yksi tekijä oli myös Tapparan fyysinen kunto. Silloin keväällä joukkue oli varmaan Rautakorven aikana parhaassa kunnossa mitä hänen aikana koskaan. Ja se kunto rupesi mielestäni tulemaan Blues-sarjan loppuvaiheessa aina enemmän esiin ja oli sitten finaaleissa oli parhaimmillaan. Ja Lehto oli iskussa. Kuten näyttää tälläkin kaudella olevan! Onhan Lehdollakin sopimus katkolla Se voi vaikuttaa otteisiin aika paljon tällä hetkellä?

[Zanahoria]

Eka peli takana JYPiä vastaan. Tänne voisi analysoida hieman miltä peli Tapparan pelisysteemin osalta näytti. Itselleni tuli ainakin seuraavat asiat mieleen:

1. Aloitukset: Varsinkin omassa päässä vaikutti siltä, että tätä osa-aluetta saatiin skarpattua eikä päästetty vastustajaa dominoimaan. Muutaman 100-0-voiton JYP vei, mutta kokonaisuutena on eteenpäinmenoa havaittavissa.

2. Hyökkäyksiinlähdöt: Eivät toimineet ollenkaan varsinkaan alussa, mutta pelin loppupuolella edes jonkinlaisia viitteitä omasta peruspelaamisesta oli havaittavissa. Alussa JYPin yltiöpäinen karvaus tuotti julmetusti ongelmia. Olisiko Urama odottanut sittenkin passiivisempaa vastustajaa? Ja näytti tuomarilinjakin olevan vanha kunnon "vain ruumiit vihelletään, jos niitäkään" mikä suosi vauhdinhyydytystä yrittävää vastustajaa.

Näytti siltä, että tietyllä tapaa Tappara yksinkertaisti peliään ottelun aikana pyrkien jopa pelaamaan JYPin aseella, joka oli "kiekko päätyyn ja painimaan". Varsinkin Lehterän trio väänsi yllättävän vahvasti kulmissa.

3. Pelirohkeus: Hieman vaikutti arastelulta joissain kohtaa, ja varsinkin karvauspaineen purussa pitäisi olla rohkeutta antaa ne syötöt nopeasti ja huolellisesti lapaan jolloin saadaan vastustaja pelaamaan itsensä pihalle ja läkähdyksiin eikä vastaavaa momentumia kuten 1. erässä pääse syntymään. Nyt lähinnä kerjättiin verta nenästä olemalla hieman unessa, kaikki kunnia JYPin aktiiviselle pelille.

4. Sota-alue, uhrautuminen, intensiteetti: Tappara oli valmis taistelemaan ja voittamaan. Se oli mielestäni ottelun tärkein viesti. Kovassa paineessa saatiin vastustaja pidettyä pahimmilta maalipaikoilta poissa, lukuunottamatta sitä avausmaalia jossa peluri jätettiin vapaaksi maalin eteen namuttelemaan. Joka pelaajasta näki, että nyt on tosi kyseessä, eikä mitään löysää surffausta nähty.

Sarjan jatko: Vallitsevalla tuomarilinjalla (Nollatoleranssi, missä pelaa?) JYP vie tilan ja ajan Tapparan hyökkäyksiinlähdöistä varsinkin kotikaukalossaan (eikös se oo pienempi?) ja Tappara on vaikeuksissa mikäli tarvittavaa huolellisuutta ja nopeutta kiekollisiin ratkaisuihin ei löydy. Mitään sen kummempia käärmekeittoja ei Uraman tarvitse keitellä, mutta oleellista olisi saada oma peli kuntoon. Nyt se ei vaikuttanut olevan vielä sillä tasolla että on asiaa jatkoon, saati jatkossa. Mutta playoffeissahan tunnetusti pärjää se, joka kehittää peliään tasaisesti.

 

[axe]

2. Hyökkäyksiinlähdöt: Eivät toimineet ollenkaan varsinkaan alussa, mutta pelin loppupuolella edes jonkinlaisia viitteitä omasta peruspelaamisesta oli havaittavissa. Alussa JYPin yltiöpäinen karvaus tuotti julmetusti ongelmia. Olisiko Urama odottanut sittenkin passiivisempaa vastustajaa?

Pauli Järvinen puhui pelin jälkkeen 957:n haastattelussa, että JYPin scouttaaminen oli vähän epäonnistunut. Tapparalle tuli ilmeisesti tosiaan yllätyksenä, että JYP karvasi niin kovaa. Ihan odotettua oli paine kiekolliseen pelaajaan, mutta yllätys tuli siinä, että JYP tukkikin samalla avauspaikat kummallekin laidalle, myös sinne painottomalle puolelle. Se kuulemma aiheutti päänvaivaa, kun ei päästykään ohittamaan edes rännin kautta koko painetta ja avaamaan tyhjältä puolelta peliä.

[Zanahoria]

Pauli Järvinen puhui pelin jälkkeen 957:n haastattelussa, että JYPin scouttaaminen oli vähän epäonnistunut. Tapparalle tuli ilmeisesti tosiaan yllätyksenä, että JYP karvasi niin kovaa. Ihan odotettua oli paine kiekolliseen pelaajaan, mutta yllätys tuli siinä, että JYP tukkikin samalla avauspaikat kummallekin laidalle, myös sinne painottomalle puolelle. Se kuulemma aiheutti päänvaivaa, kun ei päästykään ohittamaan edes rännin kautta koko painetta ja avaamaan tyhjältä puolelta peliä.

Ok. Tuohan on ihan lupaavaa sikäli, että kyse oli varsinkin pelin alussa lähinnä siitä, että JYP pääsi puskista yllättämään. Nyt tuo kortti on sitten käytetty, ja vastavetoa on aikaa suunnitella hyvin ennen perjantaita. Jos taas JYP vaihtaa passiiviseen sumppuun voimien ehtyessä ja ottelusarjan edetessä, tulee Tappara viemään peliä omalla systeemillään.

Parempi vaihtoehto tosiaan siihen verrattuna että olis tiedetty mitä JYP tulee tekemään mutta ei vain voitu mitään.

[Anssi]

No juu, todella positiivista jos JYP tosiaan olikin vain yllätyksen turvin noin paljon edellä. Alku näytti eilen helvetin pahalta ja mietin ihan Enlundin maaliin asti, että näissä peleissä on pakko pystyä myös hyökkäämään. Ekassa erässä pyrin seuraamaan oikein tosissaan Tapparan avauspelaamista ja kyllähän joukkue oli hirveissä vaikeuksissa.

Hyökkääjät menivät missä sattuu, ajoitukset täysin pielessä ja puolustajat osittain pakon edestä availivat todella vaikeita syöttöjä. JYP liikkui kolmelta kaistalta, pelasi suoraan maalia kohti ja tuntui olevan joka tilanteessa paremmassa liikkeessä. Eli sen tasapaino oli selvästi parempi.

Tappara löysi aseensa lopulta ja alkoi saada kiekkoa järjestelmällisesti toiseen päähän. Aika paljon Tapparalla edelleen ratkaisee henkilökohtaiset suoritukset varsinkin sisäänviennissä, mutta toisaalta jos kiekko saadaan pelattua edulliseen asemaan jo ennen omaa sinistä, niin Tapparan taito alkaa tulla esiin. Oman pään pelissä oli vielä hakemista ja myös ajoitusongelmia, mutta nyt niistä ei maksettu hintaa.

Tapparan pitäisi minun mielestäni pelata edelleen suoraviivaisemmin hyökkäysalueella. Muutaman kerran hukattiin potentiaalinen maalipaikka sillä ettei kiekkoa toimitettu suoraan maalia kohti. Tosin ilmeisesti tässä otettiin varman päälle, jotta JYP ei pääse kontraamaan huonoista laukauksista.

[Mazza]

Alussa Tapparalta puuttui pelirohkeutta, mikä näkyi mm. hyökkäysalueella siinä että vapaina olleille pakeille ei aina uskallettu syöttää vaan kiekkoa pelattiin mieluummin syvälle. Mitä pidemmälle mentiin, sen enemmän Salmelaa, Aaltoa ja muita saatiin peliin mukaan, mikä sitten johti mm. voittomaaliin (Anssin yksilösuoritus hyvin pitkälle). Maininnan arvoinen lienee Kimmo Pikkarainen, joka otti myös hyvin osaa hyökkäyspelaamiseen ja pelasi huomattavasti paremmin kuin joissain runkosarjapeleissä.

Sarja tullee ratkeamaan monipuolisemmin hyökkäävän joukkueen voittoon. Ainakin eilisen perusteella Tappara on joukkueista piirun verran edellä hyökkäävämmän ja pelitaitavamman pakkikaluston ansiosta. Ensimmäisessä pelissä esiin nousi varsinkin erinomainen Salmela, mutta reservissä on vielä paljon parempaa Aallolta ja Benoitilta. Eilen heiltä nähtiin vain väläyksiä.