Ei ole rakettitiedettä, mutta jääkiekkomaailma on täynnä esimerkkejä siitä kuinka teoriassa asiat osaava valmentaja (Immonen, Toivola, Mika Saarinen jne) ei saa joukkuetta pelaamaan voittavaa kiekkoa.
Pelitapa pitää saada ajettua sisään kesän jäätreeneissä ja harjoituspeleissä, liigassa ei voida opetella koska muuten tulee ongelmia paremmin pelaavia joukkueita vastaan (kuten on tänä syksynä nähty). Sanoisin että suurin merkitys pelitavan kannalta on jaaharjoittelulla ja miten yksittäiset harjoitteet simuloivat pelitilanteita. Toistoja pitää saada alle niin paljon että pelaaminen tulee selkäytimestä. Jos harjoittelu ei tue pelitapaa, sitä on vaikea siirtää käytäntöön. Pelaajat ajattelevat kentällä liikaa ja yksittäisessä tilanteessa liian pitkään, peli hidastuu ja muuttuu sattumanvaraisemmaksi. Pelaajilla pitää olla valmiita ratkaisumalleja jos kiekko on esim. oman päädyn kulmassa ja vastustaja karvaa yhdellä hyökkääjällä. Tällaisia tilanteita harjoitellaan ja toistetaan kymmeniä kertoja ennen kauden alkua.
Pelitavoissa ei ole valtavia eroja, mutta niiden opettajissa eli valmentajissa on. Jokainen löytää hyvän esimerkin koulumaailmasta. Itse ainakin muistan pari opettajaa joiden tunneilla todella viihtyi ja oppi asioita, he osasivat havainnoida asiat hyvin ja motivoida kuin huomaamatta opiskelemaan.
Päinvastaisia esimerkkejä muistaa vielä enemmän.
Jääkiekkovalmennus on sukua opettamiselle, eli paljon muuta kuin pelkkää teorian pänttäämistä kursseilla ja pelikirjan piirtämistä fläppitaululle.
Mode-edit:
Yhdistetty katkennut viesti.