Nyt sen ehkä uskaltaa sanoa, Tappara pelaa vihdoinkin OMALLA tasollaan ja on sillä sijoituksella kun sen KUULUUKIN olla. Olihän tätä tässä jo 1,5 vuotta odoteltukin. Tappara on joukkue, jonka pitää näillä sijoituksilla aina ollakin, oli sitten valmentajana Rautakorpi, Urama tai Saarinen (resurssit kunakin vuonna ovat kuitenkin olleet liigan tasoon nähden yhteneväiset). Syksyllä kun pahimpina aikoina näytti, että tästäkin kaudesta tulee viime kauden toisinto niin varmaan myös Mikko Saarinen valmentajana ymmärsi, että se on nyt Tulos tai Ulos. Tällä hetkellä tuo ensimmäinen vaihtoehto näyttäisi toteutuvan, hyvä homma koska ei tässä kukaan toivo Saariselle epäonnistumisia vaan tietysti Tapparan onnistuvan (oli sitten valmentajana kuka tahansa).
Toki täytyy huomioida, että Töpseleillä piste/per peli suhde vielä hiukan parempi rästiottelun vuoksi joten tarkkana saa Tappara seuraavissakin peleissä olla, että turkulaiset takana pysyvät. On siis muistettava, että matka alaspäin sarjataulukossa on erittäin lyhyt mutta vastaavasti se on sitä myös ylöspäinkin. Turha vaatimattomuus siis vaatekaappiin ja nyt hakemaan sitä vielä parempaa suoritusta ja sijoitusta. Kyllähän viime viikon pelit Hifk ja Kärppiä vastaan kertoivat, että ei Tapparan joukkueen materiaali häviä pätkääkään näille joukkueille. Kärpätkin oli täysin Rosan varassa siinä missä Tapparalla oli heittää kolme vaarallista ketjua peliin. Kärkijoukkueista tällä kaudella hankalaa on ollut vain Jypiä ja Kalpaa vastaan mutta Lukkoakin on jo parisen kertaa kurmuutettu. Steve Guollan (ja Ojasen paluu) tarkoittavat sitä, että Tapparalla on luultavasti heittää rinkiin liigan parhaat sentterit (A.Kangasniemi täydentää kvartetin myöhemmin) ja näillä palasilla kotietu pudotuspeleihin on täysin omissa käsissä. Vielä se yksi profiilipakki niin vain taivas on rajana menestymiselle.
