Tappara-faniuden nykytila

[peterra]

Itselläni Tapparan kannatus ja urheilun seuraaminen on sellainen inspiraatiokanava, jota tykkään seurata nimenomaan inspiraation kautta. Monet seuraavat jääkiekkoa (mm. kuten montaa muutakin lajia) nimenomaan tuon yhteisöllisyyden vuoksi, mutta itselleni yhteisöllisyys ei ole koskaan ollut se ykkösjuttu eikä varmaan koskaan tule olemaankaan. Tappara on aina tuntunut omalta joukkueelta ja näin myöhäisheränneenä jääkiekkoseuraajana voin sanoa, että itselläni joukkue on vaan valikoitunut summittaisesti.

Fanina olen jopa yllättävän passiivinen siihen nähden, kuinka intohimoisesti elän joukkueen mukana. Ilakoin aidosti katsomossa, kun joukkue tekee maalin ja suren aidosti, kun pelit eivät kulje. Mieleni oli todella matala viime kaudella, kun syksyllä peli ei kulkenut ollenkaan. Mutta huutaa en tykkää ja ylipäätään hirveä huutaminen katsomossa ei vaan sovi omaan suuhun, vaikka nautin siitä, kun muut luovat esim. seisomakatsomossa loistavaa tunnelmaa. Tykkään nauttia ja aistia tunnelman, mutta itse en kyllä oikein osaa osallistua tuottamiseen lukuun ottamatta maalintekohetkiä.

Mielestäni urheilussa on paljon sellaisia arvoja, joista on ihan aitoa hyötyä myös muussa elämässäni. Monet ystäväni eivät esimerkiksi käsitä, mitä sellaista Tappara minulle tuo, mitä en muualta saa, mutta olen esim. omissa opintovaikeuksissani yms. saanut aivan käsittämättömän määrän inspiraatiota nimenomaan Tapparasta. Käyn pelissä nimenomaan inspiroituakseni omaan arkeeni, koska olen jonkin verran utopistinen persoona ja tykkään aina tavoitella hienoja asioita ja nähdä pienissä asioissa paljon suurempia asioita kuin niissä oikeasti on.

Olen monesti opiskeluissani ollut ns. todella hankalassa paikassa ja välillä on ollut töiden ja opiskelun keskellä sellainen olo, että nyt voisi oikeasti vaan luovuttaa ja pari kertaa olenkin meinannut jättää opintoni kokonaan kesken. Esim. viime kaudella Tappara inspiroi minua läpi kauden omissa opinnoissani, että heikoistakin lähtökohdista voi saavuttaa hienoja asioita, kun uskoo omaan itseensä ja omaan tekemiseensä. Joutavia höpölöpö-juttuja, sanoo monet kaverit, mutta ainakin omassa elämässäni olen ottanut monet "lätkäjargonian" perusopetukset käyttöön: usko itseesi, tee työtä ja saavuta hienoja asioita.

Syvin aallonpohja opiskeluissani sattui vuodelle 2011-2012 ja voisin sanoa, että opiskeluissani ahdingosta pääseminen oli melkoisen henkisen työn takana. Se oli itse asiassa useamman vuoden prosessi, mutta kummasti se vaan prosessi kulki Tapparan mukana vuodesta toiseen eteenpäin. Nyt koen, että olen ottanut kaikista vuosien virheistä opikseni ja olen omassa elämässäni saavuttanut aivan uuden tason, jolle pystyy rakentamaan hienoja asioita. Olen myös saanut melkoisen mittavan palkinnon "elämänkokemuksen" muodossa niistä monista virheistä. En usko, että olisin ikinä ilman palauttavaa, inspiroivaa ja kasvattavaa harrastustani jääkiekon seuraamisen saralla päässyt tähän pisteeseen. Uskon, että Tappara ja Tapparan kannattaminen tulevat jatkossakin merkitsemään minulle erittäin paljon myös henkilökohtaisessa elämässä, koska samoilla resepteillä ja "lätkäjargonialla" oon saanut paljon muutakin hyvää aikaan omassa elämässäni. Suosittelen kaikille!