Ja jos tämä sairaus on ollut pidempään vaivana niin tämän kauden esitykset alkaa nähdä aika karmeassa valossa. Tuskin kukaan pystyy keskittymään täydellisesti työhönsä vakavan sairauden kanssa, saati sitten liigajoukkueen valmentaja. Jaksamisia Mikolle!

Loistava avaus Rafaelilta! Mukava nähdä että moni muukin on kypsä tähän tilanteeseen, varsinkin kun tällä palstalla todella usein tunnutaan vähättelevän kritiikkiä. Sama tosin koskee jossain määrin myös Jatkoajan Tappara-keskusteluja.

Minua häiritsee Tapparan menossa sellainen seikka, että joukkue ikäänkuin jatkuvasti aloittaa uudelleen alusta. Todella usein viitataan tuohon Rautakorven aikaan ja siihen kuinka joukkue rakennettiin pitkäjänteisesti, mutta siten että se kehittyi myös jatkuvasti. Se on myös viimeinen sellainen todella hyvä Tappara-joukkue, varsinkin vuoden 2002 nippu oli sellainen, että jokaiselle fanille tuli tunne siitä, että me ollaan oikeasti Suomen parhaita. Sen jälkeen on ollut ihan kohtuullisen hyviä kausia, mutta ei enää sellaista todellista huippujoukkuetta.

Se kymmenvuotisprojekti joka aloitettiin pari vuotta sitten on taidettu lakaista maton alle. Puheet olivat kovia ja tavoitteet iskettiin korkealle. Toki on hyvä että tavoitteet ovat jopa liian korkealla, mutta se mitä Tappara on oikeasti tehnyt niiden eteen on pettymys. Valmentajia on tullut ja mennyt, eikä onnistuneita tapauksia ole kuin Uraman viime kausi. Uramakin sitten lähti, ja mielestäni yllättävän helposti, ja nyt tilalla on taas uusi mies. Eli taas aloitetaan uudella joukkueella lähtöpisteestä.

Rautakorven ajasta puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa muutama asia. Ensinnäkin, on erittäin harvinaista että valmentaja on neljä vuotta samassa joukkueessa. Toiseksi, nykypäivänä pelaajien liikenne on kovempaa ja ulkomaille lähdetään helpommin. Silloinhan saimme jännittää kesästä toiseen, että lähteekö Tarvainen jne. Se oli joukkue jolla oli Tapparan muotoinen sydän ja Tarvainenkin jätti jopa Edmontonin houkutukset väliin. Nykypäivänä pelaajat lähtevät miltei saman tien yhden hyvän kauden jälkeen, ja se tietysti vähän muuttaa tilannetta.

Tappara ei ole kuitenkaan käyttänyt rahaa niin määrätietoisesti kuin sitä pitäisi käyttää jos menestystä halutaan. Ja tarkoitan juuri jatkuvaa menestystä, eli vuodesta toiseen vähintään kuuden sakissa. Tappara ei varmastikaan ole enää suur-seura mutta ei tällaiseen tempoiluun voi olla tyytyväinen. Toisaalta pidemmällä aikajänteellä katsottuna, nykymeno on aivan perinteistä ja menestys vain yksittäispiikki siellä täällä.

Tampereella kritisoidaan kovin sanoin seurajohtoa, sekä meillä että Ilveksessä, mutta paljonko vaikuttavat resurssit? Mikko Leinonen on mielestäni osoittanut että hän pystyy rakentamaan menestyvän joukkueen, ja osaa kohtuu hyvin hankkia kehityskelpoisia pelaajia. Mutta kun joka toinen valmentaja on huti, niin herää kysymys että onko kyseessä tarkoituksellisesti välikausi vai pelkästään huono päätös? Tämä kausi on ainakin pelkkä sylkäisy maksavan katsojan ja ennenkaikkea fanien naamaan. Jokainen näkee ja näki, että nyt koitettiin päästä taas halvalla ja tällä kertaa se on tullut päin näköä. Tilanne on ihan identtinen edellisen Saarisen kanssa, vahvistuksia kaivattiin mutta niitä ei ikinä saatu ja lopulta homma meni ihan reisille.

Tuolla ylempänä sanottiin hyvin, että vie 2-4 vuotta aikaa rakentaa sellainen joukkue jolla voidaan realistisesti tavoitella mitalia. Mutta silloinkin pitäisi olla sellaista "tekemisen meininkiä" havaittavissa. Tämän hetken Tappara on helvetin flegmaattinen ilmestys ihan joka tasolla. Se nimenomaan että ketään ei tunnu kiinnostavan mitä tässä käy, fanit ovat hiljaa, seurajohto on hiljaa, Saarinen jauhaa mambojamboa pelien jälkeen, eikä edes Ville Nieminen ole ärähtänyt. Missään ei tunnu olevan sitä ihmistä joka oikeasti ottaa vastuuta ja alkaa johtamaan tätä seuraa, ja ennen kaikkea sitä joukkuetta siellä kentällä.

Minulla on sellainen paha tunne, että Saarinen on tarpeeksi mukava kaveri hallitukselle. Ei pidä mekkalaa, tekee hiljaa työtään ja tyytyy siihen mitä saa. Sellainen hyvä jätkä, joka on saanut valmentajan paikan koska on hyvä jätkä. Aivan kuten Wade Immonen Jokereissa, ja jokainen tietää miten siinäkin kävi. Pelaajista paistaa välinpitämättömyys, muutama pelaaja toki edelleen taistelee mutta paljon on niitäkin jotka ovat mielissään jo jossain muualla.

Itse rummutin Jatkoajan puolella (tosin eri nickillä) case-Henryn aikaan että jos haluaa menestyä, niin on laitettava rahaa likoon. Silloin satoi paskaa niskaan mutta kyllä siinä ikävä kyllä piilee myös totuuden siemen. En tarkoita että pitäisi joka vuosi ostaa se menestys, vaan sitä että rahaa on osattava käyttää oikein ja tarpeeksi paljon. Valmentaja, ykkösmaalivahti, ykköspakki ja ykkössentteri ovat ainakin niitä joihin rahaa on laitettava, ja sillä rahalla on saatava laatua. Tällä hetkellä ei ole kuin Jori Lehterä ja hän on ehkä edelleen liian kokematon joukkueen liideriksi.

Ikävää tämä on sanoa, mutta tuntuu että edessä on pidempi taivallus koska ensi kauden tilanne ei paljoa valoisammalta näytä. Välillä jopa tuntuu, että Mestikseen putoaminen olisi hyvä asia ja ehkä herättelisi organisaation lopulta tutkimaan tarkemmin omaa toimintaansa.

Enlund ei ollut kolmosketjun tasoa kaudella -07, mutta silti häntä peluutettiin siellä, koska siitä oli hyötyä tulevaisuudessa. Tapparan kaltainen keskitason seura ei voi loputtomiin ostaa pelaajia muualta, vaan omistakin pitäisi tasaisesti nostaa omia junnuja ja luottaa heihin. En siis ihmettele, jos joku ei tätä siirtoa täysin sulata, kun kyseessä ei kuitenkaan ole Lehterän tasoinen pelimies.

Olen vähän eri mieltä Enlundista joka pelasi tuolloin jo oikein hyvin ja ihan pelaamalla ansaitsi paikkansa. Ja kun Tappara kerran on keskitason seura niin tällainen pelaajapolitiikka on nimenomaan se millä Tappara voi menestyä. Ei sillä pärjää että luotetaan puusilmäisesti omiin junnuihin, jos muualta olisi tarjolla parempaa edulliseen hintaan. Fakta on kuitenkin, ettei Tapparalla vain ole paljoa niitä junnuja jotka liigaan voisivat mahtua.

Omituista on vaan se, että niin monet Tappara-junnut menevät muualle kehittymään (Kuusela, Männikkö, Koskela) ja muiden junnut (Enlund, Lehterä, Strömberg) tulevat meille jalostumaan huippuunsa. Poikkeus on tietenkin rakas naapurimme, jonka omat (Sapko- ja LeKi) juniorit kehittyvät kotonaan.

Kuusela ja Männikkö olivat Tapparassa väärään aikaan väärässä paikassa. Molemmat pienikokoisia taitopelaajia ja Rautakorpi suosi isoja miehiä tai pieniä pörrääjiä. Ei kummastakaan oikein neloseenkaan olisi ollut. Toiset nimet ovat vain osa nykyistä linjausta jossa pyritään löytämään lupauksia hyvään hintaan.

Jännästi on Ilveksen tilanne heittänyt päälaelleen. Oikeastaan Hautamaan aikana on vuodesta toiseen kiikastanut se, että hyökkäyksen ja pakiston tasapaino ei ole ollut kuosissa. Toisin sanoen puolustus on antanut liikaa tasoitusta, ja samalla syönyt vielä hyökkäystehojakin. Nyt kun kerrankin näyttää että joukkuella on kiekollista taitoa riittävästi myös alakerrassa, niin hyökkäyspää ei sitten ihan kohtaa. Toki siellä on hyviä pelaajia kuten Marjamäki, Kauvosaari jne, mutta todelliset tähdet puuttuvat. Hyökkäys on myös ennemminkin fyysinen ja taisteleva kuin kiekkoa liikuttava ja taitava. Se voi aiheuttaa ongelmia, riippuen siitä millaista kiekkoa Sakke haluaa toteuttaa.

Samalla iso kysymysmerkki on sentteriosasto joka nykyaikana ratkaisee valtavasti joukkueen pelaamisessa. Pelintekijöiden puute vaivaa hieman tälläkin saralla. Lisäksi on muistettava että edessä on kausi numero yksi ilman Raimo Helmistä. Se jättää väkisin jonkinlaisen aukon, varsinkin kun puhutaan johtajuudesta ja kokemuksesta. Poissa on myös Viitakoski, joten uusia johtajia haetaan. Marko Anttila voisi olla sellainen, samoin ehkä Sami Torkki. Alakerrasta katseet kääntyvät Lehtivuoreen ja Tukioon. Uuden opetteluun menee oma aikansa tällä kaudella.

Maalivahtisirkus on asettumassa paikoilleen ja Toivosesta voidaan odotella huipputason veskaria liigaan. Ilveksen käsittämätön satsaus polvivaivaiseen Leinoseen on menneen talven lumia ja nyt maalin suulla on aivan eri luokan potentiaalia. Tosin Toivosellakin on se oma vammahistoriansa, joten kesä on nyt tärkeää aikaa.

Tapparakin tulee olemaan suurissa ongelmissa pakiston taitotason kanssa, ja on todella suotavaa että Korhonen lunastaisi sen potentiaalinsa. Muuten viime kauden ilotulitus on vain kaunis muisto, huolimatta siitä että hyökkäys on tasokas. Itse lähden siitä että ilman kiekollisesti osaavaa puolustusta ei yksinkertaisesti voi menestyä ja siksi tämän hetken Ilves on piirun Tapparaa edellä. Nimittäin hyvät pelinavaajat kompensoivat hieman hyökkääjien taitovajetta, ja ennen kaikkea mahdollistavat nopeammat ja tehokkaammat lähdöt omista. Tapparan kohdalla näyttää että sentterit joutuvat ottamaan suuren roolin tässä suhteessa. Eli näemme ilmeisesti jälleen hitaita lähtöjä oman maalin takaa.

Ilveksellä on omat mahdollisuutensa kuitenkin. Jos se saa hyödynnettyä hyvät puolustajansa ja pystyy täten ylittämään keskialueen vauhdilla, niin silloin sen hyökkääjät ovat vahvoilla. Varsinkin Anttila, Marjamäki ja Torkki pystyvät antamaan todella painavia niittejä, ja samalla voittamaan näitä ns. jatkokarvaustilanteita. Mutta se vaatii sen kontrolloidun keskialueen ylittämisen, ja nimenomaan riittävällä vauhdilla.

Ensi kauden SM-Liiga vaikuttaa tällä hetkellä tasaiselta ja jopa hieman tasokkaammalta kuin vuosi sitten. Minä näkisin että Ilveksellä on ihan täydet mahdollisuudet kuuden sakkiin ja jos taktiset asiat loksahtavat paikoilleen, niin jopa ylöspäin. Tappara taistelee myös siitä kutospaikasta, mutta vain jos se saa vielä todellisen vahvistuksen puolustukseen. Tämän hetken pakistolla on edessä kivinen tie. Todella paljon riippuu myös nuorten miesten Malkamäen ja Ilvosen harteilla, mutta en ole niinkään varma ovatko he vielä riittävällä tasolla isompiin rooleihin.

Lainaus käyttäjältä: Anssi - Huhtikuu 16, 2008, 22:05:47

Ei tule Saravo Tampereelle. Lähde on lähipiiri.

Tätä lähipiirin tietoa en niele kyllä heti. Kattellaan sano.

Kattele vaan. Ei auta.

No juu, todella positiivista jos JYP tosiaan olikin vain yllätyksen turvin noin paljon edellä. Alku näytti eilen helvetin pahalta ja mietin ihan Enlundin maaliin asti, että näissä peleissä on pakko pystyä myös hyökkäämään. Ekassa erässä pyrin seuraamaan oikein tosissaan Tapparan avauspelaamista ja kyllähän joukkue oli hirveissä vaikeuksissa.

Hyökkääjät menivät missä sattuu, ajoitukset täysin pielessä ja puolustajat osittain pakon edestä availivat todella vaikeita syöttöjä. JYP liikkui kolmelta kaistalta, pelasi suoraan maalia kohti ja tuntui olevan joka tilanteessa paremmassa liikkeessä. Eli sen tasapaino oli selvästi parempi.

Tappara löysi aseensa lopulta ja alkoi saada kiekkoa järjestelmällisesti toiseen päähän. Aika paljon Tapparalla edelleen ratkaisee henkilökohtaiset suoritukset varsinkin sisäänviennissä, mutta toisaalta jos kiekko saadaan pelattua edulliseen asemaan jo ennen omaa sinistä, niin Tapparan taito alkaa tulla esiin. Oman pään pelissä oli vielä hakemista ja myös ajoitusongelmia, mutta nyt niistä ei maksettu hintaa.

Tapparan pitäisi minun mielestäni pelata edelleen suoraviivaisemmin hyökkäysalueella. Muutaman kerran hukattiin potentiaalinen maalipaikka sillä ettei kiekkoa toimitettu suoraan maalia kohti. Tosin ilmeisesti tässä otettiin varman päälle, jotta JYP ei pääse kontraamaan huonoista laukauksista.

Ehkä lähinnä siksi että tämän keskustelun sisällä puhutaan peli"kirjasta" yleensä ja sen lisäksi sekaisin Sihvosen pelikirjasta. Sihvosen unelmapelitapa on kaavamainen, koska sillä halutaan luoda maksimaalinen hyökkäyspelinopeus ja käyttää koko kaukalon leveyttä hyväksi. Lähestymistapa sisältää trade-offin tiettyyn yksilön vapauteen tehdä oivalluksia ja poiketa sapluunasta.

Tapparan pelitapa 2000-2003 oli niin kaavamainen ja orjuuttava että hirvittää mutta todella hyvä. Pelaajamateriaali oli täysin rakennettu pelitavan ehdoilla. Pelaajien liikeradat ja toimet olivat piirulleen samat, vaihdosta, matsista ja kaudesta toiseen. Pakko myöntää, että ihailin sitä. Pelitapa, Rautakorven pelikirja, teki Tapparasta tasaisesti pelaavan koneen jossa joka jätkä tiesi miten tulee toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Tuo pelikirja tappoi luovuuden, kaikki eivät sitä tietenkään tee. Pelikirja voisi olla myös "syöttäkää Jannelle, se tekee pari häkkiä". Muutenkin ihmetyttää (tai ei oikeasti) että ainoa keskustelu sen ajan Tapparasta oli "Tappara kahvaa". Ketään ei kiinnostanut Rautakorven luoma ylivoimainen pelityyli sen ajan vaatimuksiin ja loistavasti rakennettu joukkue sen ympärille. Peli oli niin loistavan yliorganisoitua, että se oli kaunista.

Tämä on juuri askarruttanut, minkä ihmeen takia yhden henkilön vahvasti esille tuoma termi on niin vastenmielinen ettei se edes voi olla totta. Vaikka Sihvonen olisi kuinka ärsyttävä tahansa niin asia on asiaa.

Hieno kirjoitus Rautakorven "kulta-Tapparasta". Urama-kritiikissään Sihvonen on maininnut esim. juuri tuon asian minkä sinäkin toit esiin, eli tällä hetkellä pelaajat eivät toista samoja asioita vaihdosta toiseen. Peli tavallaan siis varioituu liikaa ja siinä on selkeä vaara paitsi pelin hidastumiseen, niin myös siihen että hyökkäyspeli sekoaa jossain paikoissa täysin. Tapparalla ehkä on joku runko taustalla, mutta pelissä ei sellaista toistuvuutta ole juurikaan. Pelaajat ratkovat tilanteita hyvin paljon henk.koht. oivalluksilla, ja vaarana on että mikäli se tapa ei toimi, niin ei löydy enää mitään mihin tukeutua.

Rautakorven Tapparan hienouksia eivät tosiaan nähneet kuin Tapparaa paljon seuraavat, ja peliä "sillä silmällä" katsovat ihmiset. Se pitää täysin paikkansa että joukkue oli mestarillisesti rakennettu, ja todellakin pelikirja/tapa käytti säälimättä hyväkseen sen ajan kiekon mahdollisuudet. Sehän oli eräänlainen jatkumo taas HIFK:n 90-luvun lopun totaalikiekosta. Ja sen luovuuden minä näen niin, että tuolloin sitä luovuutta sai käyttää sitten esim. kulmapelissä, tai muissa pelitilanteissa johon jo itse pelitapa pakotti.

Johtuen nollatoleranssista. 2003-Tappara estäisi 2008-Tapparan saamasta juuri yhtään kontrolloitua hyökkäystä oman pään lähdöillä. Savianot ja Koskelat ois rukkasia pakotettujen päätykiekkojen poiminnassa. Omassa päässä Aalto, Salmela ja Pikkarainen eivät olisi sen parempia. Salmela kruunais kaiken menettämällä kiekon puolenkymmentä kertaa hasardikikkailulla omassa päässä. Tuo siis vanhoilla säännöillä. Mutta turhaa tuollainen, aina pelataan kulloinkin voimassa olevilla säännöillä.

Ja jos kerran Suomella on niin paljon ylivertaisempi pelikirja kuin Kanadalla, joka pelaa edelleen 60-luvun two dogs and a fox-kiekkoa, niin miksi Kanukit voittaa silti mestaruuksia ja Suomi häviää aina ratkaisevat pelit? Toimiva pelitapa tosiaan kompensoi taidollisia puutteita ja tekee keskinkertaisesta joukkueesta paremman, mutta finaalit vie kovin jätkä ;-)

Puhuin toki siis nykysäännöillä pelattaessa. Nyky-Tapparan pelinopeus olisi paljon korkeammalla tasolla ja tuo alueiden ylimiehittäminen toisi vanhalle Tapparalle suuria vaikeuksia, jo pelkästään yhdellä poikittaissyötöllä. Samaten isokokoinen Tappara puolestaan istuisi todennäköisesti paljon jäähyllä ja Salmelat, Aallot ja kaverit takoisivat verkot tötterölle. Koitin viitata esimerkillä vain tuohon case-Toivolaan.

Kanada on kyllä mainio. Kanadalaiset kuitenkin tuntevat kiekon ja sen lainalaisuudet paremmin kuin kukaan muu. Kyllä sielläkin tiedetään varmasti mitä modernin kiekon aallonharjalla tapahtuu, mutta sitten tullaan taas kanadalaiseen tapaan pelata jääkiekkoa. Se on jo perusperiaatteiltaan sellaista ja pelaajat istuvat siihen niin täydellisesti, että Kanada läiskii turpaan kaikkia tieteellisen koulukunnan edustajia.

Mielestäni Ässien hopea on paras esimerkki siitä mihin hurja tahtotaso, hurmostila ja sitä kautta roima ylisuorittaminen voi johtaa. Eikö Ässät nimenomaan tiputtanut Tapparan ja Kärpät juurikin tahdolla, kun taas vastustajat sortuivat lievään virkamiesmäisyyteen. Eikä Tapparan viime kevään playoff-peleistäkään voi sanoa, että kaikilla pelaajilla olisi ollut se vaadittava 105-110% lasissa.

Olen sitä mieltä että Ässien voiton ratkaisivat loistava viisikkopelaaminen, loistava maalivahti, tehokas erikoistilannepelaaminen ja yksinkertaisesti paremmat kärkipelaajat. Eli kuten Zanahoria jo totesi. Minusta on jotenkin tyhmää sanoa että joukkue voitti pelkästään tahdolla toisen, olen sitä mieltä että playoffeissa ei ole yhtäkään pelaajaa joka tahtoisi kultaa enemmän kuin toinen. Jossain määrin tahtotila tietysti näkyy ja sekin on aika riippuvainen itseluottamuksesta, joka taasen kumpuaa sitten toimivasta pelikirjasta, joka saa parhaimmillaan pelaajan tekemään jatkuvasti oikeita päätöksiä.

Viime keväälläkin näki että kun Bluesilla peli kulki niin se tahtoi "enemmän" ja Tappara vastaavasti menetti täysin itseluottamuksensa kun se ei keksinyt lääkkeitä Bluesin peliin. Tämäkin taisto käytiin siis oikeastaan jo taktisella puolella, ja silloin Tappara hävisi.

Minäkin olen sitä mieltä että Tamin prinsiipit ovat ihan täyttä asiaa. Noilla alueilla ne kiekkopelit ratkeavat, niin se vain menee. Mutta eivät ne poista pelikirjojen tarvetta, vaan pelikirjan on oltava sellainen että noilla alueilla on yleensä mahdollista olla vahva. Eli ne periaatteet pitää upottaa siihen pelikirjaan. Pelikirja oli mielestäni aivan ratkaisevassa osassa viimeksi Kärppien ja Jokereiden finaalisarjassa, jossa materiaaliltaan joukkueet olivat hyvin tasoissa. Silti Kärpät onnistui kylvettämään Jokereita taktisella puolella. Sama toistui myös vastaavasti sitten Jokereiden ja HPK:n sarjassa, jossa voittajan olikin "fiasko"-pelikirja.

Tässä on saatu oikein hyvää settiä aikaan. Voisikin kysäistä taas itse herra Sihvoselta jotain näistä asioista, mitkä jäävät epäselväksi.