4
« : Elokuu 06, 2013, 09:18:25 »
Tapparan brändistä, - tai den olemattomuudesta, puhuttaessa pitäisi lähteä liikkeelle ns. puhtaalta pöydältä. Jos katsoo esim. Tapparan toimiston kokoonpanoa, tulee mieleen että onkohan meillä siellä tarvittava osaaminen? Kaksi markkinoijaa, joista toinen on tällä hetkellä äitiyslomilla ja toinen on, no miten se nyt sanoisi, hyvin läheistä sukua TJ:lle, ja joidenka ammattitaidoista meillä ei ole mitään käryä (tulokset eivät ainakaan puhu omasta puolestaan). Minkä mainostoimiston kanssa teemme (teemmekö?) yhteistyötä ja miksi juuri tämän kanssa? Kuka hoitaa SOME:a ja millä otteella/visiolla? Tällä hetkellä varsinkin sosiaalisen median hyödyntäminen todenteolla on täysin lastenkengissä ja monet suuremmat painavat luultavasti tällä kaudella vain suurempaa pykälää silmään sen suhteen. Jos olisin itse Mikin saappaissa, laittaisin henkilökohtaiset erimielisyydet toimittajapersoona E. Seppäsen kanssa hetkeksi piippuhyllylle ja ottaisin vastaan yhden iltapäivän koulutuksen siitä miten koko suomalainen urheilukenttä "laitetaan povitaskuun".
En edes lähde listaamaan omia näkemyksiäni Tapparan brändistä, koska olen hyvin puolueellinen sen suhteen omien 25-vuotta vanhojen oranssinväristen lasieni takana. Mutta sitä ihmettelin esim. viime kaudella että Sashaa ei paukutettu enempää, toki kyseessä on vielä "lapsi" mutta näin jälkiviisaana (en usko että pelaa enää tällä kaudella Hakametsän paremmalla puolella) voisi sanoa että eiköhän kaveri olisi sen muutaman extra promokeikan taakan kestänyt.
Tapparan peli-identiteetti ja myös mainonnallinen julkisivu tulisi mielestäni ankkuroida näihin vahvoihin yksilöihin (Tapparan isot, vahvat ja taitavat sentterit (Barkov & Barkov + Ojanen)), senttimetreistä tappeleviin laitureihin (Nieminen par excellence) ja romuluisiin puolustaja-kolosseihin (esim. Grönvall aikanaan). Lisäksi Tapparasta puhuttaessa olisi aina pidettävä mielessä menestys, perinteet velvoittavat. Jos esim. puhutaan Helsingin kahdesta suurseurasta, ei ikimaailmassa tulisi puhetta muusta kuin mestaruuden hakemisesta. Tottakai taloudelliset realiteetit pitää ottaa huomioon mutta tästä nöyristely-kulttuurista on päästävä eroon. Jos pelaajalla/toimihenkilöllä on tilaisuus vetää Tapparan pelipaita/puku/huoltajan verkkapuku päälle, on aina annettava kaikkensa ja tavoiteltava sitä kauneinta, tällä hetkellä SM-kultaa. Kaikki muu on potaskaa.
Se, mikä oman pelaajaurani aikana Tapparasta puuttui oli voittamisen kulttuuri. Jotenkin sitä kyllä odotettiin mutta sitä ei todella vaadittu valmennuksen puolelta, toki sitten kun paska oli valahtanut björnborgeihin tuli huutoa ja vaatimuksia mutta yleinen vaatimustaso ei ollut tarpeeksi kova. Tottakai tässä on pelaajilla myös oma vastuunsa, mutta kuten intissä sanotaan: "Jos ei ole koulutettu, ei voi vaatia." Tämä, jos saataisiin implementoitua jo 10-vuotiaisiin nassikoihin, meillä olisi mahdollisuus luoda vahvempi ja voitosta taisteleva oman kylän poikien joukkue, joka olisi helpompi myydä myös maksaville asiakkaille kuten meille kannattajille ja rahakirstujen päällä istuville sponsoreille!