Mä en oikein ymmärrä mitä Kankaanperä hakee tolla käden nostamisella. Siitä siis kolme peliä. Muutenhan taklauksessa ei ollut mitenkään erityisen paljon vauhtia eli ryntäyskään tai laitataklaus se tuskin olisi ollut (vrt. Rautiainen-Generous -taklaus viime kaudelta) ja Vihko ei ole mitenkään varautunut ottamaan taklausta vastaan.

Mitä tulee Tyrväisen taklaukseen, hän sanoo hakeneensa blokkausta. Pelkkä blokkaaminenkin olisi ollut jäähyn arvoinen, ja vaikka isku olisi osunut Kuuselaa olkapäähän, seuraukset olisivat voineet olla samat; Kuusela kun seuraa peliä, ei Tyrväistä. Änäristä tulee mieleen SC-finaaleista 2011 Aaron Romen taklaus Hortoniin. Isku tuli olkapäähän, mutta Horton aivan pihalla ja Romelle neljän pelin panna. Nyt kun Tyrväinen vetää vielä suoraan päähän, yhdeksän peliä lienee riittävä. Ja molemmissa taklauksissa yhdistävänä tekijänä se, että se tulee auttamattomasti myöhässä. Tämän lisäksi Tyrväinen varmasti reagoi siihen, että vastaan tuli nimenomaan Kuusela, vastustajan tähtipelaaja. Rotta mikä rotta.

Tuomas Tuokkolalla ei ole selkärankaa nostaa kättä ylös virheen merkiksi vaan on aamun lehdessä vaatimassa nyt kaikille päähäntaklaajille yhdeksää peliä kieltoa. Taas kerran koko Ilves-perheen olisi hyvä myöntää faktat ja alkaa keskittymään siihen (omaan) tekemiseen. Tämä taitaa olla ihan maalilla kirjoitettu sinne pukukoppikäytävän seinään.

Valitettavasti tässä on seuran tila isommassa kuvassa: väkeä ei käy hallissa, talous ja urheilu kyntää, Tyrväisen kaltaisia pelaajia joudutaan hommaamaan joukkueeseen (ja päästetään vielä kapteenistoon) ja sitten päävalmentajaraukka joutuu medialle selittelemään näiden tekemisiä. No, onneksi Mauno Ahonen ja Vanaja vielä jaksavat vääntää muista vitsiä, muuten kai huomio olisi itse joukkueessa.

Aaltosen maali kummitteli mielessäni valehtelematta joka päivä tämän kevään pleijareiden alkuun asti. Nyt Ahon maalin sijaan palaan muistelemaan Marjamäen maalia finaalien kutospelissä, Dixonin tahtomaalia finaalien vitospelissä ja Greenin maalia välierien seiskapelissä. Koko kevättä leimasi sellainen mahtava yhtenäisyyden tunne, kun kevättä 2014 kuvasi paremmin karmivan pettymyksen lisäksi varsin vihamielinen ilmapiiri Tapparaa ja Rautakorpea kohtaan. Jotenkin tässä ollaan yllättävän hyvillä mielin, ja sitten kun se mestaruus ennemmin tai myöhemmin sieltä tulee, nämä hopeat vain vahvistavat sen merkitystä.

Jostakin syystä minua ketuttaa nyt vähemmän kuin vuosi sitten. Tällä kertaa tässä oli paljon reilumpi meininki, vuosi sitten kaikki tuntuivat olevan Tapparaa vastaan, ja Aaltosen maali oli vähän semmoinen ns. otettavissa oleva ja Palolalla oli se oma paikkansa. Nythän Tappara ei pystynyt luomaan jatkoerissä yhtäkään kunnollista maalipaikkaa.

Tuossa otteluketjussa kysyttiin, että onko jokin joukkue hävinnyt kolmea finaalisarjaa putkeen ja jotkut vastasivat, että Ilves on 60-luvun lopulla. Ilves tosiaan jäi silloin kolmesti peräkkäin hopealle, mutta ei hävinnyt yhtenäkään vuotena finaalia, koska silloin pelattiin puhtaasti sarjamuotoisesti.

Ei tule vastaavaa mieleen muistakaan maailman urheilusarjoista, mutta kaikkien aikojen tappioputki lienee NFL:ssä, joss Buffalo Bills hävisi neljä Super Bowlia putkeen 1990-1993.

Todella vähän muuten tähän karmeaan painiin ja miekkailuun on otettu kantaa mediassa vrt. esimerkiksi viime vuoteen.

Tämä. Vesa Rantaselta jo asiasta Twitterissä kyseltiinkin, ei tietenkään myönnä mitään.

Ilveksellä on pelillisesti ihan hyvä pöhinä päällä, mutta jos etenevät puolivälieriin, on siinä tekemistä Kärppien pudottamiseksi. Se varmaan sieltä tulee vastaan, sillä Ässät haluaa varmasti huomenna hoidella itsensä pois tuolta kymppipaikalta.

Kahtena viime keväänä on tullut pieni käsitys siitä mitä mestaruuden voittaminen - tai edes finaaleihin pääseminen vaatii - ja en oikein näe Ilvekseltä niitä löytyvän: kurinalaista ja sitoutunutta viisikkopuolustamista, huikeaa maalivahtipeliä ja erikoistilanneosaamista. Kestääkö Tyrväisellä ja Pentikäisellä kasetti? Se nähdään pian.

Vaikea sanoa mikä olisi mieluisin vastustaja esim. puolivälieriin, sillä pleijarit vaan on niin oma maailmansa. Viime kaudella luulin Pelicansin olevan helppo sarja, mutta eihän se ollutkaan. Sama homma Lukon kanssa. Fakta kuitenkin on, että kaikki ne pitää voittaa jos mestariksi halajaa.

Kärpille toivon kuitenkin erittäin raastavia ja raskaita sarjoja ennen finaaleja, joissa aikaisintaan kohdataan, jos kakkossija pysyy.

Viime kevääseen verrattuna jotenkin tuntuu, että Tappara on tavallaan vapautunut kahdesta kahleesta eli Niemisestä ja Rautakorvesta. Ville taiteili koko kevään siinä rajalla riittääkö tekeminen vai ei, ja se veti puoleensa valtavasti median kiinnostusta ja sitä myöten paineita. Rautakorpi tuntuu olevan median ja muun kiekkokansan inhokki nro. 1 ja sitä kahvaamiskeskustelua oli surullista seurata. Tuntui olevan jotekin sallittua puhua kahvaamisesta ja roikkumisesta, kun Rautakorpi oli penkin takana. Lisäksi Tapolan joukkueessa saattaa olla pikkasen enemmän vapauksia pelata muutakin kuin sitä millintarkkaa viisikkopuolustamista. Jos vielä kahteen viime kevääseen verrattuna runkosarjan pistemiehet jatkavat tehokkaina myös pleijareissa, Tappara on todella vahvoilla.

Kasvutarina on ollut hieno niistä Tapolan valepotkuista tähän päivään, sellaisen se mestaruus yleensä tarvitsee.