ISO pettymys.

Onkohan Tyrväinen itsekään pelikuntoinen? Hän jätti Pelicans -pelin kesken, ei pelannut Vaasassa ja tuli Tappara -peliin sellaisella päättömyydellä, että olisiko edes pystynyt pelaamaan peliä loppuun.
Mitä vaivaa miehellä on ollut? Väärin menee, jos olisi joka tapauksessa ollut poissa kokoonpanosta esim seur. viisi peliä.

Rangaistus olisi pitänyt olla luokkaa 15+15. 15 ehdottomana heti, ja toiset 15 lisättäisiin extrana tulevaan pelikieltoon, vaikka itse teko olisi yhden pelikiellon arvoinen.

Matikaisen apuri tunnettiin peliurallaan räväkkänä puolustajana, joka ei pelännyt kontakteja. Sama linja jatkuu koutsina.

- Olemme puhuneet jätkien kanssa, että se on taklaustilanteissa vastaanottajankin vastuu. Siitä me puhutaan, että pitää olla kova.
(lainaus Iltalehden jutusta: http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/2011102614644463_jk.shtml)


Toivottavasti Pasilla oli samat tuntemukset myös silloin, kun Lähde ja Granlund ottivat "harmitonta" kontaktia. Valmentajien puheet eivät ainakaan sillloin ollleet tainneet mennä perille. Onkohan he puhuneet myös taklaajan vastuusta?

Tuottaako toivottua tulosta tai ei, mielenkiintoista nähdä.
Hieman olen skeptinen.

Koulumaailmassa tukiopetusta annetaan niille, jotka tukea tarvitsevat. Urheilumaailmassa toiminta on päinvastaista. Tämä on ehkä tarkoituksenmukaista, koska tulevaisuuden huippuja haetaan, mutta:
Selasin viime syksyn Leijonat -lehteä, jossa esiteltiin 16 -vuotiaiden maajoukkueen pelaajat syntymäaikoineen. Pelaajista 31 oli syntynyt vuoden ensimmäisellä puoliskolla. 13 vastaavasti oli syntynyt loppu vuoden puolella.

Aamulehdessa oli aikoinaan mielenkiintoinen juttu tähän liittyen:

Alkuvuonna syntynyt on kiekkoilun kultakypärä
14.05.2010 - 18:36
Valitsivatko valmentajat SM-liigan voittajat jo kauan sitten, kysyy Marko Erola.
Jääkiekon SM-liiga päättyi Turun Palloseuran kultajuhliin. Erityisen säväyttävää oli nähdä Vaahteramalja TPS:n Ilari Filppulan käsissä, joiden taidosta merkkinä Filppulalla on päässään kultakypärä, maalintekijän ja pistenikkarin tunnus.
Filppula on poikkeuksellinen pelaaja. Poikkeusta hänestä ei tee kuitenkaan hänen maalivainunsa. Hän on erilainen, koska hän on syntynyt marraskuussa.
Päättyneellä kaudella SM-liigassa pelanneista 459 pelaajasta lähes kaksi kolmesta, 64 prosenttia, on syntynyt tammi-kesäkuussa. Se on erikoista, sillä väestötilastojen mukaan suomalaisia syntyy kutakuinkin saman verran joka kuukausi.
Tammi-maaliskuussa syntyi joka kolmas kiekkoilija, vaikka tilastollinen odotusarvo on joka neljäs kiekkoilija.
Eniten alkuvuoden vauvoja kiekkoili Lahden Pelicansissa, 73 prosenttia pelaajista. Jokereissa heitä oli vähiten, vain hieman yli puolet. Ilveksen pelaajista 62 prosenttia oli tammi-kesäkuussa syntyneitä ja Tapparan 61 prosenttia.
Alkuvuonna syntyneitä kiekkoilijoita on selvästi enemmän kuin heitä pitäisi olla.
Poikkeama on tilastotieteellisesti niin suuri, että tilastotieteilijöitä loppuu skaala. Tilastokeskus luonnehti eroa enemmän kuin erittäin merkitseväksi.
On erittäin epätodennäköistä, että näin suuri vääristymä olisi sattumaa.
Urheilijat, valmentajat ja urheilujohtajat selittävät menestystä usein lahjoilla, kovalla työllä tai intohimolla urheiluun. Liikunnanopettajani tapasi sanoa, että lahjat määräävät rajat ja harjoitus sen, miten lähelle noita rajoja päästään.
Samalle ajatukselle perustuu järjestäytynyt kilpaurheilu: lahjakkuudet on tunnistettava mahdollisimman varhain ja pantava tekemään ohjatusti töitä.
Menestys tuo mainetta ja mammonaa seuroille, opistoille ja urheilujohtajille. Urheilijalle itselleen se antaa tilaisuuden harjoittaa ammattia, josta hän nauttii ja josta liigakiekkoilijan tapauksessa voi nostaa jopa satojen tuhansien eurojen vuosipalkkaa.
Mutta tunnistammeko me lahjakkuudet? Olisi erikoista väittää, että alkuvuonna syntyneet ovat lahjakkaampia, kovempia tekemään töitä tai intohimoisempia urheilijoita kuin muut. Siihen SM-liigan syntymätilasto kuitenkin viittaa, ja alkuvuonna syntyneet ovat yliedustettuina monissa muissakin urheilulajeissa.
Poikkeusyksilöistä menestyskirjan Outliers kirjoittanut Malcolm Gladwell tarjoaa toisenlaisen selityksen. Hänestä vääristymä johtuu siitä yksinkertaisesta seikasta, että samana vuonna syntyneet lapset urheilevat samoissa joukkueissa riippumatta siitä, onko lapsi syntynyt 4. tammikuuta vai 4. joulukuuta.
Alkuvuonna syntyneet eivät toisin sanoen ole lahjakkaampia vaan pääsivät osallisiksi sattumanvaraisesta edusta. He syntyivät kultakypärät päässään.
Erot lasten kehityksessä ovat tunnetusti suuria aina myöhäiseen murrosikään asti. Alkuvuonna syntynyt lapsi on usein isompi, vanhempi ja paremmin kehonsa hallitseva kuin hänen kuukausia nuorempi joukkuetoverinsa.
Kun lapsi saa pelata itseään fyysisesti heikompia tai muuten vähemmän valmiita lapsia vastaan, hän alkaa erottua edukseen. Vanhemmat ja valmentajat huomaavat hänen "lahjansa". Hän pääsee edustusjoukkueeseen, kykykouluun ja talenttiakatemiaan.
Kaupunginosajoukkueista koostuvat nappulaliigat seulovat itselleen edustusjoukkueet jo kahdeksanvuotiaista pelaajista, joskus jo aiemmin. Ensimmäinen maajoukkue jalkapallossa on alle 15-vuotiailla. Ensimmäiset pelaajasopimukset seurat tekevät tuon ikäisten kanssa.
Harvat ja valitut harjoittelevat paljon. He saavat parasta valmennusta. He pelaavat muiden varhaiskypsien ja ikäistään vanhempien pelaajien kanssa, siis kovaa vastusta vastaan. Heitä kehutaan ja kannustetaan. Menestys ja kuva lehdessä motivoivat heitä.
Pienet erot alle kymmenenvuotiaissa pelaajissa muuttuvat valtaviksi eroksi 14-15-vuotiaisiin tultaessa. Tämä valtava taitoero on sitten kaikille todiste siitä, että "lahjakkaimmat" löydettiin, vaikka monessa tapauksessa lahjakkuus oli pelkkä syntymäoikku.
Kärjistäen voi sanoa, että urheiluyhteisö valitsi liian aikaisin, kenestä tulee menestyjä. Maltillisemmin asian voi ilmaista niin, että SM-liigan ikärakenne olisi toisenlainen, jos alku- ja loppuvuonna syntyneet juniorit kiekkoilisivat eri sarjoissa.
Pyrkimyksessä tunnistaa lahjakkaat mahdollisimman varhain on kääntöpuoli, että hyvin monien lahjat jäävät vähälle huomiolle. Emme välttämättä löydä parhaita kykyjä vaan lähinnä varhaiskypsiä pelaajia, joista sitten koulitaan muita parempia urheilijoita.
Jääkiekon MM-kisoissa pelaavat maailman parhaat jääkiekkoilijat, jotka ovat urheilullisesti lahjakkaampia kuin suuri enemmistö meistä katsojista. Sitä ei käy kiistäminen.
Mutta heistä suuri osa sai myös syntymäajan antaman edun kilpajuoksussa urheilulliseen ja taloudelliseen menestykseen. Kotikatsomoissa istuu paljon lahjakkaita jääkiekkoilijoita, jotka syntyivät loppuvuonna tai eivät muuten saaneet samanlaisia mahdollisuuksia kuin muut.
Kaikki liigat eivät kaikkina vuosina ole niin täynnä alkuvuonna syntyneitä kuin jääkiekon SM-liiga kaudella 2009-2010. Esimerkiksi NHL-pelaajien syntymäjakauma tällä kaudella oli hyvin tasainen.
SM-liigan räikeän tilastopoikkeaman opetus on se, että kiekkoilijan menestyksessä ei ole koskaan yksiselitteisesti kysymys henkilökohtaisista ominaisuuksista tai ansioista. Lahjakkuudessa on myös sosiaalinen puoli: kaikki lahjakkaat eivät ole huipulla, eivätkä kaikki huipulla ole lahjakkaita.
Menestys urheilussa, liike-elämässä ja politiikassa vaatii usein kovaa työtä ja joskus lahjoja, mutta aina se vaatii myös hyvin suotuisat olot eli suomeksi sanottuna tuuria.
Se on hyvä muistaa, kun palvomme ja palkitsemme menestyjiä.