Pitkälti komppaan Polvipetterin puheita. Mutta mikä puuttuu? Vastaus varsinaiseen kysymykseen on vaikeampi kuin menneiden aikojen faktojen listaaminen. Ei se ole helppoo, suoraan sanoen potentiaalinen tarjoustilanne on lähinnä masentava: Nyt ei ole varaa onnenkantamoiseen kuten hyvinä aikoina, koska pelaajat ja heidän agenttinsa äänestävät jaloillaan epävarmuuden jatkuessa.

Varmaankin tietämätön, mutta puhtaasta Tapparan menestyksen toiveesta kumpuava toiveeni on nykyisen kaartin ulkopuolelta tuleva vaihtoehto. Mitenkään en syyllistä Pauke, Barkov, etc. osastoa, mutta ihan vakavasti ottaen johtajuus puuttuu: Hyvä pelaaja ei välttämättä ole paras valmentaja _varsinkaan_ omassa organisaatiossaan. Tämä vaihtoehto on varmaan jo nähty.

Tapaus Urama oli taas tilastollinen sattuma ja mielestäni perustui Polvipetterin mainitsemaan lyhytaikaiseen sääntöjen noudattamiseen ("nollatoleranssi") ja ehkäpä vielä enemmän yksinkertaisesti säkällä(?) onnistuneeseen pakiston valinaan. Siis se kuuluisa ABS. Samoin, Lehterä hyötyi tuomarilijasta, joskin hän on osoittanut kykynsä myös tuomarilinjalta normalisoituneessa olosuhteissa.

Ikävä kyllä, en osaa niinkään sanoa kuka pitäisi tulla, mutta suomalaiskansalliseen tyyllin voin listailla EI-osastoa: Kari Jalonen, Saariset, Makkonen. Hieman vähemmän negatiivisesti suhtaaudun osastoon Lehkonen.

Juu, eipä kovin rakentava tämä kirjoitus. Mutta itse kaipaisin penkin päähän uskottavuutta, johtajuutta ja auktoritettia sekä pelääjien suuntaan, että myös toimitusjohtajan suuntaan. Ei enää pelaaja-lottoa vaan määrätietoinen joukkueen rakentaminen. Kukahan siihen pystyisi?

Hauska ja hauska, makuasia. Itse en koe hauskana viimeisen erän pelailua jatkuvan järjettömän vaihngoittanmisuhan alla. Korostan uhan, mitään älytöntä ja tähtiin kohdistuvaa ylilyöntiä ei onneksi tapahtunut, vaikka tutulta vastustajaporuklata sellainenkaan ei olisi ollut yllätys.

Strömberg oli liekeissä; tuosta kaverista kuullaan vielä kun pari vuotta tuo lihaa ja kokemusta habitukseen. Lehterä kanssa vähintään OK, vaikka väliin sitä kikkailua on liikakin, mutta artisti tietää mitä artisti osaa. En ala neuuvomaan. Ja Ville hoisi loput rutiinilla.

Puolustus on kyllä jotakin ihan käsittämätöntä. Jos ei päästetä purjehtimmaan ihan keskeltä maalintekopaikkaan (varmaan luottamus Säteriin), niin sitten ei yksinkertaisemmassakaan tilantessa saada edes paniikkipurkua viivan yli. Kyllä on viime kautta ikävä, vaikka silloin oli tietty ihan eri kategorian herrat luutimassa. Ei tuolla pakistolrosterilla tosiaan mitään ihmeitä voi odottaakkaan.

Vähän porukkaa hallsissa, mutta ihan kiva fiilis vaihteeksi C3:ssa edellisen A2-katsomokokemuksen jälkeen.

Vieraista, Kiukku on kiukku, Luomala kiusaa varmaan Ilves-historian pohjalta. Salminen on tosiaan tehokas kauden alun epäilystä huolimatta. Makko on nyt vastustajan leirissä, ja täytyy tunnustaa että pidin enemmän oman joukkueen roolipelaajana. Kultaisiko aika muistot, vai? Lopussa silmään tarttui Ässä-pakistosta Kuusisto. Tuntui olevan kentällä 24h/7vrk linjalla ja tienasi Tapparalle jäähynkin.

No joo, toivottavasti homma saadaan poikki Porissa, vaikka kyllähän tuota vielä hallilla kävisikin. Hieman lyhkänen kevät tänä vuonna.

Sanon ihan suoraan, ettei ole kiva joutua Playout-peleihin. Mutta, pitkäaikaisena vanhana/entisenä kausikorttilaisena - nykyisin harvoin irtolipuillakaan kävijänä - näen tässä kuitenkin tilaisuuden ryhtiliikkelle; sekä henkilökohtaisena, kannattajien osalta, mutta ennenkaikkea joukkueen osalta. Hoidetaan homma kunnialla loppuun. Itse lupaan ostaa sen Playout-kortin tai tulla mukaan irtolipuilla. Toivottavasti viihtyisään fanikatsomoon.

P.S. Miksi kaikki puhuu Sportista. Eikös Jokipojat voittanut mestiksen(?). JoKiPon suuntaan on hieman henkilökohtaisakin intressejä, joskin Tappara menee kaikessa ja AINA edelle.

Joo, Tomekki on näköjään tomekki edelleen, vaikka juuri ennen pelin alkua totesin seuralaisellieni hänen kasvaneen mentaaliosastolla ja keskittyvän lähinnä pelaamiseen.

Mutta, varsinainen ottelun käännekohta oli (mielestäni) se Tenuten vetämä laukaus selkeästi vihellyksen jälkeen. Tulihan siitä kymppi, mutta kyllä Tapparan pelaajat munattomuudellaan osoittivat, että mitä vaan saa tehdä. Tervetuloa. Kukaan ei käynyt edes jututtamassa saati antamassa pientä tönimistä tai edes symbolista kasvohierontaa.

Olihan siinä paikkoja, mutta jäi huono maku suuun. Tämäniltainen Ilves-voitto toki paransi hieman henkisiä haavoja.

Mutta näillä mennään ja Tappara on kuitenkin se sydämen valittu - meni miten meni.