3
« : Lokakuu 06, 2014, 09:52:36 »
On minullakin aiheesta selvä mielipide, siitäkin huolimatta että järki sanoo yhtä ja tunteet toista. Mutta ei takerruta siihen. Sen sijaan spekuloin hieman kysymyksellä pitäisikö vai eikö pitäisi, haitat vs hyödyt. (Olen varmaan postannut samansuuntaisia pohdintoja joskus jonkun aiemmankin valmentajakriisin aikaan.)
Avainkysymys mielestäni on: Mikä on Tapparan strategia? Millä aikavälillä menestystä jahdataan?
Vaihtoehto 1: Pikavoitto - menestystä saavutettava tällä kaudella
Tässä vaihtoehdossa looginen toimenpide olisi pistää valmentaja tylysti vaihtoon mahdollisimman pian, heti kun on joku varma suorittaja löydetty tilalle.
Vaihtoehto 2: Pitkäjänteinen projekti, joka lopulta tuottaa hedelmää
Tässä vaihtoehdossa voi olla kärsivällinen ja odottaa vielä, jos vaikka palaset maagisesti loksahtaisivat kohdalleen ja peli avautuisi - silläkin riskillä, että tämä kausi on menetetty.
Perustelen.
Vaihtoehdossa 1 loppukauden menestymismahdollisuudet käyvät koko ajan sitä pienemmäksi, mitä myöhemmäksi kovia päätöksiä lykätään. Paitsi että pelillinen ja psykologinen umpisolmu kasvaa yhä raskaammaksi, myös ihan käytännön pistekuilu ja vastustajien etumatka kasvaa koko ajan suuremmaksi. Jos menestystekijät sinänsä ovat kasassa ja joukkueen runko periaatteessa vahva, yhden avainpalan vaihtaminen toiseen voi saada kaiken loksahtamaan kohdalleen. Myöhemmässä vaiheessa tehdyt valmentajanvaihdokset hyödyttävät yleensä vain loppukauden pelastamisen osalta, jos senkään vertaa. Viimeisten kierrosten voittoputket ovat lähinnä vain kosmetiikkaa, jonka jäljiltä joukkue pääsee valmiiksi läkähtyneenä täpärästi pudotuspeleihin, jos edes sinne asti.
Ongelmat: Ei takaa menestystä, ei edes parempaa kuin tähänastinen. Edellyttää ensinnäkin, että joukkueen pelaajamateriaali on sinänsä tarpeeksi vahva muutenkin kuin fanien mieli-/toivekuvissa ja pelaajien henkinen&fyysinen kunto on riittävä. Edellyttää myös, että puuttuvan palasen paikalle löytyy oikea tekijä. Lisää panostuksia tarvitaan, eikä menestys tällä kaudella sittenkään ole taattua, ei edes yhtä todennäköistä kuin ennen kauden alkua.
Vaihtoehto 2: Tämän valitseminen on mielekästä lähinnä vain, jos takataskussa on jokin pitkän tähtäimen suunnitelma eikä valmentajia nimetä vain "toivotaan, toivotaan" -periaatteella. Valitettavasti seurajohdon tähänastiset näytöt puhuvat lähinnä jälkimmäisen menettelytavan puolesta.
Kun ongelmat ovat ilmeisiä ja edellyttäisivät ripeitä toimia, odottely, viivyttely ja jahkailu syövät vain menestyseväitä tältä kaudelta ja pahimmassa tapauksessa myös tulevilta kausilta (esim. talouspuolelta ja uusien pelaajien haalimisen vaikeuden kautta). Puhumattakaan siitä, että faneille tällainen pitkällinen kärsimysnäytelmä on myrkkyä. Kuka haluaa uusia kausikorttinsa nähdäkseen joukkueensa ottavan takkiin illasta toiseen munattoman ja alistuneen esityksen jälkeen? (Ilmeisesti vain Ilveksen kannattajat, mutta eivät enää edes kaikki heistäkään.)
Tässä vaihtoehdossa pitäisi myös olla kohtalainen varmuus siitä, että peli avautuu kohta, kunhan sille annetaan vähän aikaa.
Kumpikaan vaihtoehto ei ole helppo. Leinosen tähänastinen MO antaa olettaa, että Tapolalle annetaan siimaa vielä ainakin kuukauden parin ajaksi, ja siinä vaiheessa tämän kauden kurssi on jo käytännössä ratkaistu.
Mieleen tulee Tapparan historiasta muutaman viime vuosikymmenen ajalta tasan yksi tapaus, jossa Tappara lähti kauteen periaatteessa hyvin vahvalla joukkueella mutta seilasi surullisesti tappiosta toiseen ja koko kausi saatiin sitten alkukaudesta käännettyä kuin taikaiskusta aivan toisennäköiseksi. Homma aukesi yhden avainpalan vaihtamisella, joka silloin ei ollut valmentaja vaan maalivahti. Kyseessä siis syksy 1999. Valmentajana tuolloin oli kuitenkin Rautakorpi ja pelaajamateriaali oli jo paperillakin aivan toisessa sfäärissä kuin nykyisen joukkueen, eikä palasten loksahtamisen avaama voittokulku sinänsä tullut kenellekään yllätyksenä. Silti Rautakorven tuolin kerrottiin keikkuneen jo kovastikin, eikä kukaan tiedä miten hänen olisi käynyt ilman maalivahtivaihdoksen tuomaa helpotusta. Jossitellahan tuossa voisi: Mitä jos ei olisi vaihdettu maalivahtia vaan Rautakorpi? Mitä jos ei olisi tehty yhtään mitään? Olisiko kumpikaan näistä skenaarioista johtanut seuraavien kausien menestykseen?
Vastaavat kysymykset käännettynä tälle kaudelle: Onko tällä pelaajamateriaalilla perusteltua odottaa suurta menestystä tai maagista suunnanmuutosta vaihtamalla yksi avainpala? Jos on, onko tuo avainpala juuri Tapola?
Näytä kirjoitukset