Sen tarkemmin Sihvosen viimeisimpään turinointiin takertumatta, niin miehen suurin vika on se, että hän peilaa koko sitä analyysiään siihen yhteen ja ainoaan tapaan pelata jääkiekkoa, siihen omaan "pelikirjaansa". Jos pakkien kätisyys onkin erilainen kuin Sihvosen fantasiajääkiekossa tai sentteri koskee kiekkoon väärässä kohdassa kenttää kuin mikä Sihvosen mielestä on ideaalista, niin pelikirja on huono tai vähintäänkin puutteellinen.
Kuitenkin jääkiekkoa tai mitä tahansa pallopeliä voi pelata monella eri tavalla ja olla silti voitokas. Voi olla ihan mahdollista, että Sihvosen prinsiipeillä tulee sitä parasta ja tehokkainta pelaamista, mutta jos jollain toisella tyylillä pystyy eliminoimaan sen pelitavan täysin ja voittaa enemmän pelejä kuin häviää, niin ei kai siinä mitään väärää ole.
Olen samoilla linjoilla axen kanssa. Sihvosen ansioksi on laskettava se, mitä hän itsekin korostaa, eli keskustelun kohdistaminen itse peliin. En ole Urheilulehdessä olevia isompia analyysejä lukenut, joten en ole kovin hyvä sanomaan varmasti, mutta kyllähän tuollainen yhden "täydellisen" tavan pelata hehkuttaminen kuulostaa siltä että hänen omissa analysointitaidoissaan on kuitenkin vielä paljon petraamista.
Mielestäni jääkiekon analysoinnissa mielenkiintoista olisi esittää miten joukkue X pelaa, kenties jopa miettien mitkä kyseisen tyylin vahvuudet ja heikkoudet ovat, ja miten se sopii pelaajamateriaaliin, miten joukkueen eri kentälliset onnistuvat toteuttamaan sitä jne. Nyt Sihvonen etsii lähinnä eroavaisuuksia omaan fantasiajääkiekkoonsa (aika hauska termi axelta) ja toteaa että pelitapa on huono noilta osin.
Väitän, että ei ole olemassa universaalia täydellistä pelitapaa, mitä Sihvonen rummuttaa. Monet eri pelitavat toimivat, tärkeintä on kuitenkin että pelaajat tietävät miten pelataan, ja harjoittelulla on saavutettu riittävä varmuus sen toteuttamiseen käytännössä. Tärkeää on myös se, että pelaaminen ei ole liian tiukasti sidottu yhteen ainoaan tapaan, jotta ei altistuta sille tilanteelle, että jos vastustaja pelaakin jonkun elementin selkeästi pois esim. tiukalla prässillä, niin ei olla sormi suussa vaan voidaan muunnella omaa pelaamista dynaamisesti. Mielestäni tällainen pelitapa vs. pelitapa ja jopa niiden muutokset pelin sisällä loistavat poissaolollaan Sihvosen analysoinnista.
Esim. olisi todella mielenkiintoista analysoida mitkä pelilliset elementit edesauttoivat sitä, että Tappara oli tällä kaudella HIFKiä vastaan melko aseeton, vaikka muita vastaan peli rullasi. Sihvosen mielestä varmaan sattumalta, sillä Uraman ja Baxterin joukkueet pelaavat huonolla, epätäydellisellä pelikirjalla.
Ja kyllähän Tapparalla nähdäkseni oma, ilmeisesti Uraman käsialaa oleva uudenaikainen nollatoleranssiin sopiva "pelikirja" on. Ja monien matsien soljuvaa hyökkäyspeliä katsellessa voisin todeta että ihan hienosti näyttää toimivan, on jäänyt täydellisellä pelikirjalla pelaava Pelicanskin kotihallissaan täysin jalkoihin. Myöskin Kärpät on omalla lähes täydellisyyttä hipovalla pelitavallaan ja ylivertaisella pelaajamateriaalillaan ollut Tapparan keskinkertaisen pelikirjattoman joukkueen kanssa tiukoilla pelien ratketessa aina ihan loppuhetkillä.
Erityisesti jonkin aikaa sitten itsellenikin harmaita hiuksia aiheuttanut oman pään peli jossa kiekkoa ei roiskita vaan pelataan oikeastaan aina painottomalle pakille/muulle omalle pelaajalle hallitusti ja pidetään kiekko, on toiminut mielestäni todella sujuvan näköisesti. Luulisi siinäkin olevan analysoitavaa kerrakseen. Tuo lienee ainakin uudenlaista ajattelua kun pyritään kiekonhallintaan ylikorostetustikin ja säästetään energiaa sillä ettei aina luovuta pelivälineestä ja jouduta sitten juoksemaan vastustajan perässä.
Tulihan sekavaa tekstiä, mutta sopiipahan topikkiin...
Näytä kirjoitukset