64
« : Syyskuu 29, 2014, 21:14:55 »
Nyt alkaa Tapolan ajasta olemaan sen verran otosta tarjolla, että on edes jotain käsitystä joukkueen suunnasta ja tavoitteista. Omaan silmään mitään kauhean radikaalia muutosta ei viime kauteen ole tehty ja suurimmat muutokset näkisin tapahtuneen hyökkäysalueen pelaamisessa.
Muutos ei ole välttämättä ole kokonaisuutena huonon suuntainen ja suurimman osan peliajasta avauspeli, keskialueen ylittäminen ja hyökkäysiniviivan ylitys on ollut vaivatonta ja jopa näyttävää, varsinkin kun viime peleissä ajoitukset ovat näiden osalta parantuneet ja syöttöjen huolellisuuskin alkaa olla jo siedettävää. Hyökkäysalueellakin on päästy riittävästi paikoille, kuten axe tuossa aikaisemmin totesi. Laukausten laatu, maskipeli ja VARSINKIN reboundien hyödyntäminen on taas ollut luokatonta tasoa. Tämä korostuu etenkin ylivoimalla, jossa kiekon ylöstuonnit sujuvat kohtuullisella tasolla ja pyöritys saadaan useinmiten aikaan. Ongelmat syntyvät lähinnä mielikuvituksettomista ratkaisuista, huolimattomista syötöistä ahtaisiin väleihin ja maalinedustapelaamisen köyhyydestä (maskit ja reboundit..).
Puolustuspelaaminen ja etenkin Metson otteet olisivat käytännössä kaikissa peleissä riittäneet pistekertymiin. Paikkoja on ollut riittävästi, mutta juuri ratkaisujen monimutkaisuus, laukausten säästely ja huonolaatuisuus on saanut vastustajan maalivahdin näyttämään paremmalta kuin onkaan.
Tapolalla on savottaa tekemättä, mutta ei tilanne tässä vaiheessa mikään huono ole, vaan päinvaistoin. Toki maalinteko on tunnetusti se vaikein osa peliä, mutta kokonaisuus on mielstäni aika hyvin hanskassa. Kuten monikin on todennut, niin viime ja varsinkin toissa kaudella oli paljon synkempiä suorituksia tarjolla. Pelikurissa en näe suurta ongelmaa ja tiedän, että Tapolakin osaa koppia antaa, jos suoritus ei miellytä.
Suoraviivaisuutta ja röyhkeyttä hieman lisää, maalille ajoja varsinkin reboundeille ja YV:lle perinteisesti kiekolliset pakit Kolomatis, Aalto, Mäntylä takaisin viivalle ja enemmän laukauksia. Tukossa olevia konkareita (EJ, Kuusela..) pienempään rooliin hetkeksi ja rohkeampia kokeiluja tilalle (Da Costa, Kallela, Laine..) syksyn pimeinä hetkinä tuomaan yllätyksellisyyttä ja vireyttä. Varsinkin Laine suorastaan puhkui intoa Tsekin reissussa Trinec -pelissä, kun sitä vastuuta oikeasti annettiin.