Hetken näytti hyvältä, mutta nyt Tappara on taas syvällä kyykyssä. Passiivisuus pelaajamarkkinoilla on yksi syy, mutta sopassa on monta muutakin sattumusta.

Joukkue avasi kauden kriisillä ja on edelleen henkisesti hauras. Vastoinkäymiset kasautuvat helposti. Voi vain arvailla, paljonko KalPa-matsin viimeiset minuutit ovat vaikuttaneet tähän sukeltamiseen.

Mäntylä jätti johtajuustyhjiön. Kovasesta kehittyi uusi puolustuksen liideri. Hänen ja toiseksi tärkeimmän kiekollisen pakin eli Kaijomaan yhtäaikainen loukkaantuminen puraisi pahasti.

Samaan liittyy Barkov jr:n loukkaantuminen.  Syvän pelillisen kriisin osatekijä on epäonnistumisen pelko ja siihen liittyy negatiivinen kokemus katseiden kohteena olemisesta. Jr:n tulo ryminällä liigaan vei median ja yleisön huomion ja antoi ehkä muulle joukkueelle tilaisuuden saattaa peli uomiinsa parrasvalojen ulkopuolella? Ja niin uskomatonta kuin se onkin, hän on Tapparan paras sentteri hyökkäyssuuntaan.

Pelaajamarkkinoilla oltiin maajoukkuetauolla tiettävästi aktiivisia. Ilmeisesti jotkin neuvottelut olivat pitkällä, koska Tenute laitettiin ulos. Ehkä markkinoilta ei löytynyt puihin menneiden neuvottelujen jälkeen mitään riittävän kiinnostavaa, joten toimistolla päätettiin pelata pokeria ja katsella hetki tilannetta. Kun elintärkeä vahvistus/vahvistukset olivat hankkimatta, joukkue valmiiksi kädetön ja päälle iski loukkaantumiskierre, pelaajamateriaali oli yhtäkkiä kelvoton ja pokeri tai ainakin tämä käsi hävitty. Kiekkojoukkueen kasaaminen on paikoin nopeatempoista reagointipeliä ja tässä Leinonen on nyt epäonnistunut. Muutama viikko sitten tilanne näytti suhteellisen hyvältä, mutta momentum hukattiin ja vaikeuksien kasaantuessa joukkue on lähtenyt kallistumaan uhkaavasti väärään suuntaan.

Vanha totuus on, että kriisijoukkuetta lähdetään oikaisemaan puolustuksen kautta. Näin Dufvakin on tehnyt. "Prosessiin" viittaaminen liittynee mm. siihen, että pitkän aikavälin suunnitelma on ollut satsata hyökkäämiseen, jahka puolustaminen antaa mahdollisuuden voittaa pelejä. Nyt kuitenkin kaikki virheet ja epäonniset sattumukset osuivat saumaan, jossa joukkue on vailla hyökkäyspeliä. Puolustaminen on loukkaantumisten ja henkimaailman asioiden vuoksi sekaisin ja onnistuneesta hyökkäämisestä ei ole viime ajoilta selkäytimessä toistoja.

Sopan kruunaa koko kauden sekaisin ollut ylivoima. Elintärkeitä maaleja jää tekemättä ja jokainen yv saa pelaajiston entistä pahempaan takalukkoon – myös tasakentällisin.

Tätä kautta on tultu siihen, että SaiPa-matsi oli järkyttävä ja Jyväskylän-vierailu raporttien mukaan jostain minne ei valo kajasta.

Ainoa valoisa asia on lähestyvä joulutauko. Sen aikana pelaajamarkkinoilla on pakko tapahtua jotain merkittävää. Muussa tapauksessa johto on jäätynyt. Paljon on jo tehty, mutta sisään päin on liikkunut marginaalipelaajia (+ Kovanen).

Entäs Tallberg? Mutta kyllä Järviseltäkin pelisilmää löytyy loistava syöttö venun maaliin tänään.

Mieluummin vaikka Tallberg pelaamaan 0–0:aa. Järvisellä on hyvät kädet ja pelisilmää, mutta liigatasolla hänellä on tilaa/rohkeutta käyttää niitä vain väläyksittäin. Ehkä hän lyö vielä sopivassa ympäristössä läpi, mutta tämän kauden Tapparassa sitä tuskin tulee tapahtumaan.

Viimeistään nyt loppui kärsivällisyys. Sattumoisin oli silmät tiukasti kiinnittyneenä Järviseen TPS:n toista maalia edeltävät sekunnit. "Näennäispuolustaa, näennäispuolustaa, näennäispuolustaa... maali." Tilanne oli täysin selkeä, oma mies katseella merkattuna koko ajan ja seurasi metrin päässä, muttei vaan viitsinyt tehdä mitään. Meinasi päästä räjähtää kaikki verisuonet kerralla, olisikohan mennyt vain puolet kun kerran tätä kirjoitan. Jäätävä tapa nollata hieman aiempi syöttö tasoitusmaaliin. Hyökkäyspäässä epätasaista suorittamista ja puolustaminen kelvotonta. Ei pitäisi olla ainakaan keskushyökkääjän tontille mitään asiaa enää.

Donatin alkukauden tehot ovat pisteinä per peli kovemmat kuin mihin esim. Shampoo Knutsen, Vladimir Machulda, Ässissä tällä hetkellä pelaava Patrick Yetman on Norjan ylimmällä sarjatasolla pystynyt. Heittämällä hän tryoutin arvoinen olisi Tapparan nykytilanteessa.

Pelaajan saatavuudesta tai taidoista tai Tapparan kiinnostuksesta ei ole mitään havaintoa.

Usein mutasarjojen tähdet ovat juuri niin kuin mainittu Järvinen eli lyyhistyvät kovatasoisen sarjan ahtaassa tilassa. Eivät aina.

Meillä kannattajilla on taipumus ylireagoida vastoinkäymisiin. Odotusarvoihin joitain prosentteja vaikuttavia kokoonpanomuutoksia pidetään ylittämättömänä vuorena.

Nytkin puolustuksen loukkaantumiset tuntuvat lopun alulta ja huono fiilis mullakin niistä on. Silti Tappara on tähän matsiin kohtalainen suosikki. Vedonvälittäjien prosentit ovat tällä hetkellä keskimäärin: suora kotivoitto 44 %, jatkoaika 22 %, suora vierasvoitto 34 %.

Tässä faktoja
Oli Tapparan +- tilaston toiseksi huonoin -14 viimekaudella
Eli Leimu laukoi viimekaudella 292 kertaa. Maaliin meni 12 vetoa ja laukaisu prosentti oli 4,1% ja nämä tilastot ovat runkosarjan osalta ja sm-liigan sivuilta..
Ja esimerkkinä Peksin samat viimekaudelta. Laukoi 123 kertaa, maaleja 7 ja laukaisuprosentti oli 5,7%

Ja samalla maalimäärällä oleva Tillu tarvitsi 12 maalinsa laukauksia 161kpl ja laukaisuprosentti oli 7,5%(hyökkääjä)

Eli noi toin esille pelkästään sen takia että huomaatte faktat. Ei se Leimu ole/ollut niin kova kuin puhutaan..Ja itse en voi mitenkään mainostaa Leimun vetoja koska noi laukaisu määrät ovat ihan omaa luokkaansa. Ymmärrän että kaikilla on mielipiteensä ja niin pitääkin olla

Ja jos noiden prosenttien valossa katsoo ja ajattelee pelaajille samat laukaukset niin jopa Syväsalmi oli lähes yhtä tehokas suhteutettuna vetojen määrään.. Eli laukoi 26 kertaa ja teki yhden maalin ja laukaisu prosentti oli 3,8%

Uuh... Tässä sulle lisää faktoja. Viime kaudella Sami Vatasen laukaisuprosentti 3,9 ja Olli Malmivaaran 5,5. Tai kautta aiemmin Markus Seikola 3,5 % ja Miliisi Honkanen 8,3 %. Ja siitä taas vuosi taaksepäin Seikola 4,6 % ja Kari Haakana 11,1 %. Eli tuosta huomannet faktan, että Honkanen-Haakana muodostaisi kaksi kertaa tehokkaamman parin kuin Vatanen-Seikola.

Ja jos kelailet noita prosentteja vähän pidempään, saatat huomata, että tehokkaimpien hyökkääjien onnistumisprosentit todellakin ovat järjestelmällisesti yli kaksinkertaiset verrattuna tehokkaimpiin pakkeihin, mikä johtuu tietenkin siitä, että pakkien laukaukset lähtevät tyypillisesti kaukaa viivasta ja hyökkääjien merkittävästi lähempää.

24 peliä on takana, ja joukkueen pistekeskiarvo on vain 1.13 P/O.


Jos oletetaan, että 1.30 pistettä riittää viimeiseen säälipaikkaan, ollaan kohta siinä tilanteessa että Tapparan pitää pystyä loppukauden ajan ottamaan 1.5 pinnaa per peli, eli puolet tarjolla olevista jotta tuohon tavoitteeseen päästään. On helppo ymmärtää että 1.13:n ja 1.5:n välillä on pitkässä jouksussa todella iso ero.

25 ottelun jälkeen Tapparan piste-ka. on 1,20. 1,30 runkosarjan loppuun mennessä edellyttäisi tästä edespäin 1,37:ää pistettä per ottelu. Tälllä hetkellä Dufvan ajan piste-ka. on 1,35. Ei siis mikään toivoton tilanne.

Edellä olevista joukkueista lähimpänä on TPS (piste-ka:lla mitaten) ja sopii olettaa joko sen tai Lukon olevan Tapparan päävastustaja viivan tuntumassa. Ennen joulua on kaksi TPS-ottelua. Niiden tärkeyttä voi tuskin korostaa liikaa.

Suora pudotuspelipaikka on näennäisesti "vain" 8 pisteen päässä. Siitä taistelu edellyttäisi kuitenkin loppukauden pelaamista n. 1,85 pisteen ottelukeskiarvolla, mikä tarkoittaisi dramaattista ryhtiliikettä. Laadukkaan ykkössentterin hankkimisella ja tällä valmennusosaamisella ajatus ei ole täysin mahdoton, mutta silti kaukainen. Jos Tappara jatkaa nykyisellä tahdilla ja ottaa ennen joulua 7 pistettä, sen jälkeen suora pudotuspelipaikka edellyttää jo noin 2 pisteen ottelukeskiarvoa.

"Maamme" matsin alle playoffeissa on tyhjänpäiväinen sirkusnumero. Finlandia on biisinä parempi mutta eleenä samaa kansallismielisyydessä rypemistä, jolla ei pitäisi olla SM-liigassa mitään sijaa.

Lyhyesti sanottuna hohhoi mitä paskaa, laitetaanpa yhteistyökumppani boikottiin.