Niin, kyllähän se Tapparan pelitapa on toisaalta aivan hyvä. Se on vaan niin (perhanan) haavoittuvainen. Tuomarit on mitä sattuu nykyään. Kahvaus ja kiekottoman pelaajan estämien on samalla tasolla, kuin neljä vuotta sitten. Kiitos siitä Harri Järvelle, hän ei ole ollut ikinään töidensä tasolla.

Kun vastustajan valmentaja keksii, että tarvitsee vaan olla keskushyökkääjän iholla ja karvata häntä, niin ei ole mitään hätään. Pelitapa on Tapparan keskushyökkääjien kannalta samalla myös tosi v:nen. Kauheesti turhaa luistelua ja kiekon hakemista. Sitä se aikaisempikin Saarinen jo yritti. Ei vaan toiminut silloinkaan, eikä toimi nytkään.

Haetaan maalintakaa kiekkoa ja vastustaja vaihtaa uudet tuoreet miehet. Sitten vastustajan nopeat vastahyökkäykset ja väsyneet Tapparan miehet omassa päässä taistelemassa tuoreita vastustajan miehiä vastaan. Kyllähän se näyttää siltä, että ei ole tarkkuutta maalin edessä, mutta siten se väsymys vaikuttaa.

Sitä toivoisi kovasti omalle pojalle (Mikko Saarinen) menestystä. Hänen pitää nyt kuitenkin viimeistään alkaa ymmärtämään, että jos hän ei osaa tehdä niitä ratkaisuja ja haluta voittoa hullunlailla, niin joku muu tekee sen pian hänen puolestaan. Ei niitä ratkaisuja kukaan muukaan tee.

Tsemppiä nyt kuitenkin ja pelitapoja pitää saada useita tilanteen mukaan. Valmentaja vastaan valmentaja alkselilla on todella petrattavaa. Tapparan mukavakiekko antaa jo ennen peliä vastustajalla henkisen yliotteen. Vaikka kuinka koukkisi ja sikaisisi, niin mitä sitten, ei ne kuitenkaan mitään sano.

Herää Leinonen, ei se Tapparan pelitapaa muuta, jos siellä muutama kovaluu on!!!