Kun loukkaantumissuma puolustuksessa helpottaa, ei tarvitse pelätä putoamista ja voidaan optimistisesti ajatellen tavoitella kymmenettä sijaa.

Tuo puolustus on niin ohut, että jos siellä uusia loukkaantumisia tulee, ollaan taas samassa tilanteessa kuin nyt. Nykyrosteri ei kestä yhtään loukkaantumista ja aivan varmasti niitä poissaoloja kauden aikana tulee. Teoriassa kymmenen sakkiin on mahdollisuus, mutta se edellyttäisi, että loppukausi vedettäisiin ilman poissaoloja.

Voihkina ja käsien vääntely resurssien puutteesta on aivan paskapuhetta, Tampere on iso talousalue. Jos koko touhu on amatöörien käsissä, meno on suorastaan irvokasta.

Palstaveli bwo:lta jälleen yhteneväisiä ajatuslinjoja omien mietteitteni suhteen. Koko kirjoituksessa oli monta hyvää pointtia, mutta tuossa lainaamassani se olennaisin. Täällä Tampereella tosiaan on vallalla taipumus itseensäkäpertymiseen, kun pitäisi ryhdistäytyä. Väkeä asuu ympäristössä satoja tuhansia ja merkittäviä yrityksiä löytyy kymmeniä. Silti täällä keskitytään säästämiseen ja voivotteluun.

Ei Tappara ole muiden perässä hiihtelemällä ja muiden ohjeita kuuntelemalla ollut se 70 ja 80-lukujen menestyjä. Ei sitä menestysreseptiä kukaan meille tuo. Se pitää itse hakea lujatahtoisten, asiansa osaavien henkilöiden voimin. Kaikki omiin kasseihin puhaltelijat pitää heivata organisaatiota mädättämästä pihalle! Näiden sisäsiittoisten hyvävelikerhojen aika on ohi. TamU on hyvä esimerkki siitä, kun samoja puolirikollisia mukaliikemiehiä pyöritetään oman edun tavoittelun vuoksi mukana kuvioissa.

Leinosta parjataan paljon, varmasti siksi, että hän on kuitenkin suuren yleisön silmissä eniten nimellään näkösällä. Totuus kuitenkin on, että hänen toiminnalleen annetaan puitteet hallituksesta käsin. Ja mitä nyt olen ymmärtänyt uusien hallituksen jäsenten tuomisista hallitukseen, on säästöruuvia kierretty likimain pois jengoiltaan.

Ja mitä tulee tuohon joukkueeseen, samanlaisia mikkihiiriä sinne kokoonpanoon on haalittu kuin mitä Tapparan hallituskin on täynnänsä. Odotan vain sitä hetkeä, kun joku astuu puolustamaan pelaajavalintoja, että nyt on saatu kasattua minun näköiseni joukkue... Tulee väistämätttä mielikuva 156-senttisestä, 69-vuotiaasta ukkelista kultadubleekelloineen ja piilokorkokenkineen.

Täällä jauhetaan aina siitä, ettei mitään tehdä minkään eteen ja sitten kun jotain tehdään, valitetaan siitäkin. Bart Simpsonin sanoin: You´re damned if You do, You´re damned if You don´t.

Minusta yksi euro on enemmän kuin nolla euroa. Seitsemän, 14 tai 21 euroa vielä enemmän. Vastaavasti yksi katsoja täyttämässä hallia on parempi kuin tyhjä penkki. Ja tähänkin taas kerrointa päälle.

En näe mitään negatiivista tässä hankkeessa. Okei, joku alkukaudesta kausikortin osatanut voi ajatella, että tässä potkitaan uskollisia katsojia kasseille, mutta toisaalta, maailma on valintoja täynnä ja ovatpa he saaneet katsoa kortillaan myös alkukauden ottelut. Mikäli yhtään voi arvata tulevaa, kyllä niitä koukkuja tulee ensi vuodellekin.

Tyhjän saa pyytämättäkin.

Ihan pikaisesti kommentti sen kummemmin Leinosta puolustelematta, että ei hän yksinään niitä päätöksiä tee, varsinkaan tässä rahatilanteessa. On kyllä naamallaan ja nimellään julkisuudessa kun jotain tapahtuu, niin hyvässä kuin pahassa.

Nyt on muutamasta lähteestä kuulunut juttua, että Jannelle ei tarjottaisi (ainakaan kunnollista) sopimusta. Keskustelut ovat olleet tyyliin: ennätystä saa olla jahtaamassa, mutta ihan hirveästi ei haluttais maksaa.

Kyllähän siinä on organisaatiolle riski, että Jannelle pistettäisiin se 180.000 € ja sitten kaveri olisi puolet kaudesta kotisohvalla vieden yhden sentterin paikan ja huomattavan summan rahaa (ok, vakuutus hoitaa siitä aikanaan osan). Toisaalta tuo Jannen ennätysjahti kyllä vetäisi hallin täyteen ja sitä kautta lipputuloja, mutta yhtä kaikki; kyseessä ei ole ihan mustavalkoinen asia.

Siten kun vielä mietitään sitä, mikä mahtaa olla Jannen motivaatio valmistautua kauteen, jos seura todella suhtautuu tuolla tavoin. Kun muistetaan millaisen sopimuksen Jutila sai aikanaan (mallia 2+3 vuotta) tuntuu tuo huhujen mukainen suhtautuminen kieltämättä erikoiselta. Ottelukohtainen sopimuskaan ei välttämättä toimi motivaattorina kuin ainoastaan ehkä siinä pelaajan henkilökohtaisen tavoitteen täyttymisessä, mutta toisaalta noin kokenut pelimies voi olla aikamoisessa rapakunnossakin sen yhden pisteen saavuttaakseen, varsinkin alkukaudesta.

Kieltämättä itse haluaisin nähdä sen Jannen ennätyksen, toivottavasti saavat sovittua asiat molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

Ihmettelen, että Tarvaista ei huhuissa ole mainittu ollenkaan, tai sitten on minulta mennyt ohitse ko. kaveria koskevat keskustelut. Heillä on asunto Tampereella jne. eikä sopimusta vielä mihinkään. Ei sillä, että miehestä välttämättä mihinkään enää olisi, mutta Tapparassahan haikaillaan aina kymmenen vuotta sitten esiintyneiden pelimiesten perään, eikä Tarvaisen lähdöstä ole niinkään kauan.

Valmentaja-asiat ovat hankalia. Suuri ja kokenutkin saattaa flopata täysin ja liemessä ollaan, jos kolmivuotisen sopimuksen ensimmäisellä puolivuotisjaksolla huomataan, että kaverista ei ole mihinkään. Nuori / kokematon valmentaja on rahallisesti arvioituna pienempi riski, mutta toisaalta senkin vaikutukset näkyvät kassassa, kuten nyt.

Ideaali tilanne olisi löytää joku tyyliin Suikkanen, joka tulee ihan puskista suurimmalle osalle jääkiekkoihmisistä ja on varmasti vielä niillä ensiaskeleilla, että ei tullut tällä kaudella kalliiksi. Nyt kevään neuvotteluissa alkaa varmaan olla toisenlainen sävy keskusteluissa hänelläkin, kun on jo hiukan näyttöä isoista kuvioista.

Urama oli ihan hyvä, mutta siinä natsasi niin moni asia yhteen, että uskon miehellä olevan pitkä matka uuteen kukoistukseen. Niistä "natsauksista" merkittävin oli Tapparan pelaajamateriaalille ja Uraman valitsemalle pelityylille suotuisa tuomarilinja parin kauden ajan. Tällä kaudella Saarisen jatkama Urama-linja ei vaan enää toiminut, kun vanha kunnon estämis- ja roikkumispeli tuli mukaan kuvioihin. Eikä toiminut itse idean isälläkään Raumalla, kun fyysiset pelaajat vievät pieni ja näppäriä kiekonkäsittelijöitä kuin rukkasia.

Jos otetaan joku kokenut kaveri, hänellä ei välttämättä ole halua eikä kykyä kehittää nuoria pelaajia. Näin on monesti varsinkin Pohjois-Amerikkalaisten valmentajien suhteen, jotka ovat tottuneet toimimaan valmiiden pelaajien kanssa. Toki moni heistäkin on aloittanut nuorten liigoista, mutta aika vie mennessään ja valmentajan odotukset työnkuvan suhteen peilattaessa menestystavoitteisiin muuttuvat.

Nuori ja kokematon valmentaja taas saattaa olla mukava kaveri, mutta auktoriteettipuolella mitäänsanomaton vässykkä. Kaveri saattaa olla tottunut työskentelemään nuorien kloppien kanssa ja sillä rintamalla menestynytkin, mutta kun puolet joukkueesta on kokeneita liigajyriä, on kopinkin ilmapiiri hiukan toinen kuin junioritasolla. Kaikista siihen ei ole, osasta kyllä.