Hyvin on ajatuksia jo pelistä tiivistetty, mutta pakko tulla silti itsekkin avautumaan. Kyllä suoraan sanottuna v*tuttaa ja pahasti. Jokerit oli toki parempi tänään, mutta herranjumala tätä meidän kotipelaamista. Joku tuossa jo aiemmin totesi, että hieman liian helpolla luovutetaan vastustajalle kotona nämä pisteet. Olen täysin samaa mieltä. Vieraissa on kulkenut mukavasti, mutta kyllä kotona pitää alkaa pisteitä ottamaan, kun kerran kuuden joukkoon tähdätään. Omia havaintoja kärsimysnäytelmästä. Pahoittelen hieman negatiivistä kirjoitusasua, mutta pettymys vain oli yksinkertaisesti raju.

- Ykkösketju, voi hyvä tavaton sentään. Tällä hetkellä isä + pojat on edelleen ainoa koostumus, jonka pelaaminen näkyy myös tulostaululla. Kyllä kohta olisi jo aika ruveta heräilemään. Muuta ei voi sanoa, kuin että "jotain tarttis tehrä".
- Kalle "Kai jo on maa!" Kallella ei tänään paras päivä selvästikään ollut, sen näki varmasti jokainen aina Petäjävedelle asti.
- Antti Erkinjuntti. En tiedä, mitä on meidän Erkille harjoituskauden jälkeen tapahtunut, mutta kyllä on mies kipsissä. Ei auta, vaikka kaverit vierellä vaihtuu.
- Kotipelaaminen. Naapuruston Ilves se vain on edelleen ainoa joukkue, joka on kotona pystytty voittamaan. Tämän hetken kotipelisaldomme on murheellinen 1 voitto ja 4 tappiota.
- Harhasyöttöjen määrä omalla puolustusalueella. Jos ei ne kuuluisat kahden metrin syötöt mene kolme metriä ohi, niin silloin vastaavasti pelataan kiekottomalle kaverille täydellisiä miinoja.
- Maalineduspelaaminen paikoittain. Tuossa Teräväisen maalissa olisin henkilökohtaisesti tarvinnut jonkinlaisen kokovartalopuudutuksen. Okei, hieman onnekaasti se sieltä patjojen välistä sörkittiin. Mutta vieläkin kamalampaa katseltavaa oli se, kuinka vapaasti Teuvo sieltä kulmasta meidän maalin eteen käytännössä käveli. En muista, kuka pakeistamme siinä aitiopaikalla oli, mutta jokatapauksessa järkyttävää.
- Tuomarityöskentely. Koitan välttää kaatamasta kaikkea tuomareiden niskaan, kun joukkueet siellä kentällä pelaavat. Mutta kyllä tänään oli mielestäni heikko esitys. Etenkin tämä Case Ruutu ei kovin hyvää makua jättänyt.
- Tamperelainen pysäköintikulttuuri. Siellä oli hiekkakenttä täynnä autoja. Ei siinä mitään, mutta kun osa oli vinottain, poikittain, sikin ja sokin. Melkoisia parkkeeraamisen riemuvoittoja oli osa saanut aikaiseksi ja poistuminen hallilta olikin sitten jo täysin uusi näytelmä.

Jos oli paljon parannettavaa, niin on myös tiettyjä asioita, jotka jaksavat kurjuuden keskellä ilahduttaa.

+ Haapalan Henrik. Jumalauta, mistä näitä äijiä oikein tulee. Henkasta pitäisi jokaisen ottaa mallia, miehestä näkee kauas, että tässä on joukkuepelaaja isolla J:llä. Vetää jokaisessa vaihdossa itsensä piippuun ja jos joku isompi pakki ajaa kaverin katolleen, niin nousee samantien ylös. Tänään kaksi maalia.
+ Niemisen Ville. Kyllä on ihailtavaa katsoa, kun mies on koko sydämellä touhussa mukana. Villen ja Haapalan puolesta tekee sikäli pahaa, että kun molemmat ovat tällaisessa vireessä, niin sitten ei muualta juurikaan tule apuja.
+ Myös Connolly pelasi mielestäni tänään kelpo pelin. Oli hyvällä jalalla liikenteessä, yritteliäs läpi pelin, haastoi rohkeasti jne.
+ Ottelun alussa oltiin valmiita pelaamaan. Ikävä kyllä, se vaihe oli ja meni.

En missään nimessä haluaisi manata tai olla pessimisti, mutta kyllä tämä touhu alkaa taas todella suuresti v*tuttamaan. Kysymys kuuluu: Mitä pahaa olemme tehneet ansaitaksemme tämän? Kyllä tämän vielä jotenkin jaksaisi ellei tätä samaa shittiä olisi tarjolla vuodesta toiseen....

Paha menetys, jos näin tosiaan on. Leveyttä meillä kyllä riittää, mutta Nemo on mielestäni kuulunut siihen joukkoon, joka näistä viimeisistä peleistä saa puhtaat paperit.

Vaikea peli luultavasti tulossa, mutta kolme pistettä olisi tästä tärkeää ottaa. Seuraavat kaksi peliä tämän jälkeen eivät nimittäin niitä helpoimpia tule olemaan, Jokiselle ja Demersillä vahvistunut Kärpät Oulussa sekä vahvassa liidossa oleva JYP kotona. Oleellista olisi pysyä poissa jäähyaitiosta. Kuten aiemmin jo todettiin, tasaviisikoin pelatessa näkisin meidän olevan vahvoilla. Myös Ramstedt-Rinkinen -parivaljakon kanssa alusta asti hereillä! Jatkoajan ennakon mukaan Bluessilta poissa Huhtala, Laatikainen ja Marco Rosa.

Halille lähdetään koitosta seuraamaan! Mars kaikki muutkin.

Kukaan, ainakaan sm-liigassa tai tuskin missään muuallakaan ei osta Halmetta. Halme on täysin hyödytön tämän tasoisessa sarjassa, ainakin mikäli jatkaa viimekautisia otteita. Leimussa sen sijaan on potentiaalia ja pari vuotta sitten häntä on varmastikkin kyselty, mutta kuka kyselee enää viimekauden jälkeen, vaikka pelaskin osittain klesana? Ei mee mulle jakeluun että miksi Halme on vielä Tapparan kirjoissa. Räty on selkeästi parempi lähes joka osa-alueella ja kaiken lisäksi 12 vuotta nuorempi. Halmeen kehityskäyrä on ollut jyrkässä laskussa kun Rädyllä varmastikkin toisin päin, eli itselle kelpaisi loistavasti jos: 1. Liimatainen jää. 2. Halme ulos. 3. Yritetään kaupata Leimu. 4. Saravo vuokralle ulkomaille. 5. kakkos-korin pakki sisään. <------------ Toiveajattelua

Täytyy kompata edellisiä kirjoittajia. Halmeen peluuttamista en yksinkertaisesti millään pysty ymmärtämään, sitä tässä on ällistelty jo muutama viime kausi. Okei viime kaudella puolustuspakan materiaali oli luvattoman heikko, sen lisäksi koettiin myös järkyttävä loukkaantumissuma.

Tällä hetkellä meillä on kuitenkin hyvä pakkireservi, jota voidaan kierrättää peliesitysten mukaan. Mutta sen sijaan, että ajettaisiin sisään Mäkistä ja Rätyä, löytyy kokoonpanosta aina tutuksi tullut koodinimi "Halme". Leimun tilanne on tosiaan siinä mielessä erilainen, koska potentiaalia löytyy ja se on kaikkien tiedossa. Halmeen kohdalla aika on kuitenkin ajanut väistämättä ohi, eikä mies tuosta enää kehity. Toisin kuin nämä meidän nuoret, joille olisi nyt tarjolla hyviä mentoreita aina Kankaanperästä Mäntylään. Surullisinta tässä kuitenkin on se tosiseikka, että kukapa Halmeen Jussin meiltä ostaisi.

1. RUNKOSARJAN LOPPUSIJOITUKSET

1. KalPa
2. Pelicans
3. Jokerit
4. JYP
5. HIFK
6. Kärpät
-----------
7. Tappara
8. Lukko
9. Ässät
10. TPS
-----------
11. Blues
12. HPK
13. Ilves
14. SaiPa


2. VILLIKORTTI, PUDOTUSPELIT SEKÄ LIIGAKARSINTA

Villikortti:
Tappara - TPS 2-1
Lukko - Ässät 2-1

Neljännesvälierät:
KalPa - Lukko 4-1
Pelicans - Tappara 4-3
Jokerit - Kärpät 3-4
JYP - HIFK 2-4

Välierät:
KalPa - Kärpät 4-2
Pelicans - HIFK 3-4

Pronssiottelu:
Pelicans - Kärpät 3-2

Loppuottelut:
KalPa - HIFK 4-2


3. PÖRSSIVOITTAJAT

Maalit: Ryan O`Marra, Pelicans, 28 maalia
Syötöt: Angelo Esposito, Pelicans, 40 syöttöä
Pisteet: Angelo Esposito, Pelicans, 22 + 40 = 62 pistettä
Jäähyt: Jarkko Ruutu, Jokerit, 188 minuuttia
Plus/Miinus: Jason Lepine, JYP, +28
Nollapelit: Tuomas Tarkki, JYP, 7 nollapeliä
MIKÄ SEURA VAIHTAA ENSINMÄISENÄ PÄÄVALMENTAJAA? SaiPa
PELAAKO TUUKKA MÄNTYLÄ KOKO KAUDEN TAPPARASSA? Ei valitettavasti pelaa.
KUKA ON TAPPARAN PARAS PISTEMIES? Jarno Koskiranta, 21 + 32 = 53 pistettä
MIKÄ ON TAPPARAN YLEISÖKESKIARVO? 5 325 katsojaa

Tässä hieman omia hahmotelmia ketjukoostumuksista soppareiden varmistuttua.

Hyökkäysketjut
Antti Erkinjuntti - Jarno Koskiranta - Ville Nieminen
Jerry Ahtola - Sasha Barkov - Jukka Peltola
Elmeri Kaksonen - Jussi Makkonen - Miikka Männikkö
Olli Palola - Chris Connolly - Sami Venäläinen

(Nestori Lähde, Jan-Mikael Järvinen, Jarkko Malinen, Jonatan Tanus, Henrik Haapala)

Pakkiparit
Tuukka Mäntylä - Teemu Aalto
Markus Kankaanperä - Juha Leimu
Pekka Saravo - Kalle Kaijomaa

(Joonas Liimatainen, Jesse Jyrkkiö, Otto Räty, Atte Mäkinen, Jussi Halme)

Maalivahdit
Pekka Tuokkola
Juha Metsola

(Mikael Edelmann)


- Ykkösvitja rakennettu kiekollisesti taitavien Erkinjuntin ja Koskirannan varaan. V. Nieminen vastaavasti tuo ketjun peliin kovuutta ja suoraviivaisuutta, mutta pystyy myös ratkaisemaan. Uskon Nimon palaavan heikomman kauden jälkeen omalle tasolleen ja nakuttavan vähintään 30 pistettä tulevan kauden aikana. Erkinjuntti-Koskiranta -parivaljakosta toinen kantaa luultavasti kultaista kypärää.

- Kakkosketjussa todennäköisesti jälleen suuria harppauksia ottava Sasha Barkov yhdistettynä hyvän laukauksen omaavaan ja Niemisen tavoin suoraviivaisen pelaamisen hallitsevaan Ahtolaan sekä perusvarmaan Peltolaan. Jukin uskon myöskin menevän Rautakorven koulussa entistä enemmän eteenpäin kokonaisvaltaisena pelaajana. Ahtolalle povaan joukkueemme sisäistä maalikuninkuutta niukasti ennen Erkinjunttia. Tulitukea antava vitja ykköselle.

- Kolmosketju kasattu työteliäiden Makkosen ja Kaksosen ympärillä, myös Männikkö sopii hyvän liikkeensä ansiosta nimenomaan tähän vitjaan. Pisteiden valossa tarkasteltuna ei kahden ensimmäisen ketjun veroinen, mutta hyvä kolmosvitja liigaan. Jokainen tästä kolmikosta pystyy kuitenkin vetämään sen 30 pisteen kauden kaiken mennessä nappiin. Männikön uskon parantavan viime kaudesta vanhana Rautakorven luottoluutana.

- Myös nelonen on tasainen koostumus, jonka uskaltaisin tuolla kolmikolla olevan yksi liigan kilpailukykyisimmistä jarrukentistä. Venäläinen ja Palola ovat käytännössä kolmosketjukamaa. Mikäli Connolly osoittautuu kuvauksensa mukaisesti hyväksi puolustavaksi hyökkääjäksi, on tässä meillä ehkäpä liigan paras nelonen ainakin tehopisteiden valossa. Loukkaantumisten osuessa kohdalle voidaan kolmosen ja nelosen kohdalla harjoittaa rotaatiota ja nostaa kokoonpanoon senttereinä pelaavat Järvinen ja Malinen sekä hyvällä asenteella pelaava Nestori Lähde.

- Puolustuksen osalta tilanne on myöskin hyvä, nimenomaan leveyden suhteen. Meillä on tervettä kilpailua pelaavan kuusikon paikoista ja toisaalta hyviä puolustavia puolustajia (Kankaanperä, Kaijomaa), mutta myös tarvittavaa viivaosaamista ylivoimalle (Leimu, Aalto, Mäntylä). Suurimmat kysymysmerkit ovatkin, palaako vanha Pekka Saravo omalle tasolleen ja saadaanko Juha Leimusta jälleen vahva hyökkäyssuunnan pelote. Valmennuksen osaamisesta sen ei pitäisi jäädä ainakaan kiinni, sillä uskon Jukan osaavan rytmittää Leimun oheisharjoittelun edeltäjiään huomattavasti järkevämmin. Joonas Liimataisen uskon kauden edetessä nappaavan itselleen paikan pelaavasta kokoonpanosta, sillä kulunut kausi oli jo lupauksia antava.

- Maalivahtiosasto meillä on kunnossa. Joku aiemmin mainitsi tasaisesta peluutuksesta, mikä kuulosti mielestäni hyvin järkevältä ajatusmallilta. Tuokkolalle noin 40 ottelua ja Metsolalle se parisenkymmentä starttia, joilla saadaan taattua huilivuoroja Pekille. Samalla Metso on myös hyvä kirittäjä kilpakumppanilleen.