Tapparan epäviralliset jälkipelit
Jääkiekkokeskustelu => Ottelut => Aiheen aloitti: Keyman - Syyskuu 11, 2015, 23:55:07
-
Viime kaudella tällä nimellä kulkeva ketju oli parasta luettavaa. Siis analyysiä peliesityksistä vähän isommalla kaavalla kuin otteluketjuissa.
Avausmatsin perusteella Tapparalla on sama ongelma syksyllä kuin parilla edelliselläkin kaudella. Jengi on niin tottunut voittamaan, että monen pelaajan on vaikea saada itsestään kaikkea irti näissä syksyn otteluissa. Kun katsoi vaikka Kuuselan peliä Ilvestä vastaan, alkoi välillä naurattaa. Herran lavan alta lipsahti monta helppoa syöttöä, ja näihin lipsahduksiin sammui usea hyökkäys. Kaikesta näki, ettei Kuuselan keskittyminen ollut lähelläkään tapissa. Kevään ratkaisupeleissä jokainen syöttö olisi ollut kuin liimattuna tämän huikean hyökkääjän lavassa.
Tappara ottanee syksyllä rutiinilla riittävästi pisteitä taistellakseen keväällä hyvistä sijoituksista, mutta voi hyvinkin käydä niin, ettei jouluna olla vielä kuuden sakissa. Saattaa olla, että tämäkin joukkue laittaa runkosarjan aikana puolitahallisesti selkänsä seinää vasten ennen kuin alkaa tapahtua.
Edelleen materiaali riittää runkosarjassa neljän sakkiin ja menestykseen myös pudotuspeleissä. Ja varmasti joukkuetta myös vielä vahvistetaan. Nähtäväksi sitten jää, miten juuri tämä joukkue käsittelee melkein väkisin eteen tulevat ongelmat ja vaikeudet.
Se on jo pakko sanoa, että Jani Lajunen oli loistava hankinta.
-
Eivätköhän seuraavat faktat kerro kaiken oleellisen eilisen ottelun hyökkäysalueen hyökkäyspelistä:
- nelosketju oli käytännössä ainoa, joka sai aikaan pitkiä hyökkäyksiä
- ykkönen tyytyi roiskimaan kiekkoa kulmasta kulmaan, Kuusela oli aivan kuutamolla
-
Tapparan peliesitykset kauden kolmessa ensimmäisessä pelissä ovat olleet osaltaan hyvinkin tyypillisiä viime kausien alkukausiin peilaten, mutta väitän että isossa kuvassa ollaan hieman edellä jos pistetään kausia vertailuun.
Pelissä näkyy selvä pyrkimys sekä kalpamaiseen kiekotteluun että nopeisiin vastaiskuihin. Räknäsin Tapparan tasakentällispelin rytmittämistä keskiviikkoisessa Lukko-kamppailussa ja hitaiden/nopeiden lähtöjen suhde oli hyvin samankaltainen kuin viime kauden lopulla, eli 67 % nopeita lähtöjä ja keskimäärin viisi viivelähtöä per erä. Palautuksia myös 5-6 per erä, ylös ei lähdetty puskemaan väkisin jos ei paikkaa ollut. Avaussyöttöjä haettiin pääasiassa laitaan, mutta myös sentteriavaus oli valikoimassa. Avauspelaamisen rakenne on vielä hakusessa monipuolisten syöttölinjojen osalta, mutta sekin vahvistuu ajan myötä kun etäisyydet ja se, että lähdetäänkö 3-2-muodossa vai 4-1-muodossa ylös, selkiytyvät. Nopeista hyökkäyksistä saatiin maistiainen Lukko-pelin 3-1-maalissa, jossa Laine rynnisti ylöspäin, laukoi ja Peltola laittoi riparin sisään.
Iso linja tälle kaudelle on puheiden mukaan ollut aktiivisuuden lisääntyminen ja sitähän on ollut näkyvissä. Puolustusasemassa träppi ei ole enää ”ainoa vaihtoehto” vaan hyökkäyspäässä kiekkoa koitetaan karvata jopa kahdella miehellä ja taklauksien kautta pois, pelitilanteen mukaan. Näistä on ihan hyviä aihioita jo saatu aikaiseksi, mutta paineistamisen oikea-aikaisuudessa ja kiekottomien antamassa tuessa on vielä harjoittelemista, että laitojen ryminä saadaan muutettua kiekonriistoksi.
Hyökkäysalueelle pyrittäessä syöttely on osoittautunut vielä haastavaksi syöttötarkkuuden osalta ja on vaikuttanut siltä, että vaikka jääkään ei tietysti tähän vuodenaikaan parhaimmassa kunnossa ole, on mukana ihan rakenteellisia epätarkkuuksia sijoittumisessa / syöttäjän pelinluvussa. Hyökkäysalueella on nähty hyvin riskialttiita syöttöjä, jotka tietysti onnistuessaan ovat näyttäviä ja tuloksekkaitakin, mutta joskus yksinkertainen on kauniimpaa. Verraten esimerkiksi Kärppien Pelicans-pelissä 17.9 nähtyyn hyökkäysalueen tehokkaaseen kulmapelin pyörittämiseen ja pieniin jättöihin, joihin yhdistyi hienosti pelaajien luisteluradat maksimoiden pelinopeuden, Tapparassa ollaan vielä jäljessä.
-
Samaa mieltä Screamagerin kanssa, että lähtötaso tähän kauteen on ollut vuodentakaista parempi. Yksinkertaistaen Tappara on jatkanut suurinpiirtein siitä mihin keväällä jäi, mutta toteutuksen taso on luonnollisesti huonompaa tähän vuodenaikaan ja isohkon vaihtuvuuden johdosta. Lisäksi pirtsakamman CHL-turneen jäljiltä oli helppo arvata, että Liiga-syksy voi olla hieman tahmeampaa. Pitää muistaa, että jälleen Tappara lähtee takamatkalta maksimipituisen kevään jäljiltä.
Nyt vain uskotaan ja toivotaan, että tänä syksynä ja talvena joukkue ei kriisiydy, vaan pystyy rakentamaan tasaisen loivasti nousujohteisen sarjan kohti kevättä. Olisi parempi ettei Tappara joutuisi pelaamaan maksimaalisesta tuloksesta koko kevätkautta ja viimeiseen runkosarjamatsiin asti.
-
Omaan silmään avauspelaamisessa ja vastustajien träpin kanssa Tapparalla on vähän ollut alkukaudesta ongelmia. Menee pakeilla vähän kuskaamiseksi, syöttö viipyy tai ei löydy väyliä syöttää. Ylivoima toinen mikä vähän takkuilee, mutta eiköhän se siitä. Ihan ookoolta tuo näyttää ajankohtaan nähden.
-
Hiljalleen pitäisi alkaa löytyä hyökkäyspelaamiseenkin jotain ideaa. Tällä hetkellä meillä on yksi tutkapari, joka pitää joukkuetta joten kuten pinnalla. Muiden ketjujen hyökkäyspelaaminen on kyllä todella mielikuvituksetonta ja hidasta. On ihan selvä, että ykkösketjun äijien on alettava tehdä pisteitä, muuten voittamisesta tulee todella vaikeaa.
Seuraavista kolmesta matsista (Pelicans, Sport, HPK) on revittävä vähintään 7 pistettä, mieluiten täydet 9. Pisteet toisivat happea joukkueelle ja peli voisi vähän aueta.
-
On aika tylsää latsoa peliä missä Tappara koittaa toisesta erästä lähtien vaan puolustaa johtoaan. Vieraissa vielä menisi, mutta kotiottelussa ei näin saisi pelata. Tämä nyt on ollu jo neljättä vuotta tapana, mutta turha miettiä miksei peleissä käy väkeä ennen kevättä. Ei muuta sanottavaa pelistä.
-
Juuri näin.Ja mikä pahinta se taktiikka tuo seuralle zero points. Tää on nähty kahdessa viime kotipelissä karmivalla tavalla. Miksi tämä Tapparan syksy pitää olla aina yhtä kärsimystä.
-
Kyllä meidän ykköskentältäkin pitäisi saada tehoja per heti. Vai miten kauan riittää, "ihan hyvää yritystä", "paranemaan päin". Toki jengissä muitakin jotka vetävät vähän syysvaloilla, vastustajat ovat vain nälkäisempiä, tämä näkyy ratkaisuhetkillä.
-
Ei kait se taktiikkaa ole että vaan puolustetaan lopussa, kyllä se vastustajakin vaan painaa päälle pisteiden toivossa. Tiedä sitten ollaanko aina syksyllä sen verran kovalla rasituksella pelien ja reenien takia että ei pystytä vastaamaan lopun vääntöön. Tietysti sama se pitäs olla muillakin joukueilla.
Mutta on nämä alkukauden pelit turhauttavaa katseltavaa.
-
Juuri luulemallani taktiikalla tässä pelissä, jota en tosiaan nähnyt, olisi tuon Dixonin kentän pitänyt ne pari lisämaalia tehdä. Siihen tuo oli laskettu luullakseni. Mutta etukäteen ajattelin, että juuri tuon ketjun osuus ei tule täytettyä tämän päivän esityksillä.
-
Peliesityskritiikkiin liittyen tilastofakta: Tappara on tehnyt toiseksi eniten tasakentällismaaleja (12), eniten on tehnyt SaiPa 14 ja Tapparan kanssa tasoissa ovat HPK ja Kärpät. Tappara on päästänyt kolmanneksi vähiten tasakentällismaaleja (7), vähiten on päästänyt HIFK ja Ilves 6, Tapparan kanssa tasoissa ovat JYP ja SaiPa. Aika hyvät lukemat.
Tahtoo sanoa siis sitä, että ongelmia kannattanee tässä vaiheessa kautta (otanta pieni -> pienet erot ratkaisevat korostetusti) hakea enemmänkin heikosta yv-pelistä, jossa ollaankin sitten jäljessä enemmän. Tämä tuo painetta tasakentällispelin onnistumiseen, mutta sitä ei määräänsä enempää voi tässä vaiheessa kautta pitää onnistumisen takeena. Kun tasakentällispelissä on kasvanut paine, eivät ratkaisut ole vapautuneita vaan haetaan korostetusti harjoittelun muistoista kuvioita ja luistelulinjoja.
On toki totta, että Dixonin ja Lajusen ketjut ovat tuloksellisesti olleet kohmeessa, mutta etenkin Dixonin ketjun pelissä on ollut parissa viime koitoksessa erinomaista otetta. Lajusen kenttä ei tuollaisenaan vaikuta toimivan.
Kausi etenee omalla painollaan ja on totta kai asioita joita täytyy parantaa. Tällä hetkellä ykkösprioriteetti on erikoistilannepelaamisen saamisessa uomiinsa, sillä se vaikuttaa yksittäisissä otteluissa huomattavasti tulokseen, jos tasakentällisin ei synny kuin se pari kolme maalia. Mutta kuusi ottelua on vasta takana ja erikoistilannepelaamiselle on oma ketjunsa.
Liitteenä tähän astisista otteluista 1-, 2-, 3- ja 4-ketjun hyökkääjien laukauskartat tasakentällisin eroteltuna ketjuittain (lämpökartta = mitä punaisempi, sitä enemmän ko. alueelta on lauottu). Siitä huomaa selvästi, että Dixonin ketju (lähinnä Savinainen) yrittää niin maan perkeleesti, mutta ei uppoa ja on joukossa ollut aivan loistaviakin paikkoja esimerkiksi suoraan syötöstä, kyllä sen kohta pitäisi aueta. Kakkoskentän kuvio on kaikista tyhjin eikä sieltä löydy hyökkäyksien päättäjää - siinä on kehityksen paikka, jos jossain, mutta pitää varoa sekoittamasta toimivien yhdistelmien peliä liiaksi. Kolmosen kuvio on lähes oppikirjasta ja nelonenkin on saanut painetta maalin eteen yllättävänkin mukavasti.
-
Henkilökohtaisesti minulle Lajunen ja Dixon ovat olleet kaksi suurinta yksittäistä pettymystä. Lajunen on paljon saanut täällä kehuja ja tekee kieltämättä paljon töitä kaukalossa, mutta kiekon kanssa hän on selvästi esim. Malista heikompi. Odotin enemmän. Dixon puolestaan omaa takuuvarmasti liigan sentteristä top-10 palkkapussin, mutta peli näyttää edelleen aivan yhtä tehottomalta kuin viime kaudellakin. Arvostan molempien työmäärää kaukalossa, mutta tulosta varmasti heiltä odottaa myös valmentajat ja seurapomot.
Sentteriosasto kuitenkin paperilla näyttää paljon paremmalta kuin kaukalossa. Haapalan voisi mainita myös tässä pettymysten yhteydessä. Eilen oli häneltä selvästi paras peli, mutta muuten hänen roolinsa tuossa ketjussa on väärä ja tuolla tehokkuudella ei tule montaa maalia tule tekemään. Savinaista moni on (osin ansaitusti) parjannut, mutta minä pidän hänen pelaamisestaan. Tehot puuttuvat, mutta mielestäni hyviä elementtejä näkyy paljon ja luotan kevään tullen Savinaiseen todella paljon.
Kuten moni muukin on todennut, niin ykkösen peli on ottanut paljon askelia eteenpäin viime aikoina. Lajusen johtama kakkosketju (joka kuitenkin ainakin eilen uhrattiin pelaamaan 0-0 Perrinin ketjua vastaan) on kuitenkin tällä hetkellä suurin ongelma. Hyökkäyspäässä ei tapahdu mitään. Karjalainen eilen näytti, että se on oikeastaan aivan sama kuka Laineen ja Ilomäen kanssa pelaa, joten olisiko Haapalan ja Peltolan paikkojen vaihdossa ideaa olettaen, että JMJ pystyy taas seuraavassa pelissä pelaamaan?
Yleisesti ottaen olen pettynyt myös pakkien avauspelaamiseen. Aalto oli tästä ainakin eilen pahin esimerkki. Kun sen syötön kanssa tarvitsee viivytellä ja viivytellä, niin lopulta hyökkääjät joutuvat vetemään liinat kiinni siniviivalle ja pakki joko kääntyy takaisin omiin (josta seurauksena paniikki) tai heittää kiekon päätyyn, johon kukaan ei paina perään. Kateellisena sai eilenkin katsoa Nummelinin avauksia, jotka pääosin lähtevät kovaa, tarkasti ja nopeasti. Toisessa ja kolmannessa erässä oli eilen huvittavaa nähdä, kun Tapparan voittaessa erän ensimmäisen aloituksen, meni 10-20 sekuntia ja TPS:llä oli vaaralliset maalipaikat! Molemmilla kerroilla kentällä Lajusen johtama ketju takanaan Aalto ja Saravo.
Kolmas kritiikin siemen menee peluutukselle. En edelleenkään näe kenenkään kannalta hyötyä, että kokeneet pakit pelaavat jo tässä kohtaa +20 minuuttia ottelussa ja omaan silmään hyvin pelanneet Elorinne ja Plastino pahimmillaan viisi minuuttia vähemmän. Henkilökohtaisesti palauttaisin Bonsaksen-Elorinne -parin yhteen ja kahteen muuhun pariin Kankaanperä-Aalto ja Saravo-Plastino. Myös meidän selvästi paras Ilomäen johtama ketju, ansaitsisi enemmän vastuuta, ainakin kahdessa ensimmäisessä erässä, kun jalka on vielä tuore.
Eikä tarkoitus ole olla mitenkään yltiönegatiivinen. Kunhan nostin vain esiin muutaman ongelmakohdan. Tilastollisesti erikoistilanteet pitää myös saada paremmiksi, mutta ainakin eilen ylivoima pyöri kyllä mallikkaasti. Tapparan peli on kuitenkin selvästi viimevuotista edellä ja kaksi viimeisintä peliä ovat olleet huomattavasti parempia kuin esim. Blues-kamppailu, joten turha on huolestua.
-
Peliesityskritiikkiin liittyen tilastofakta: Tappara on tehnyt toiseksi eniten tasakentällismaaleja (12), eniten on tehnyt SaiPa 14 ja Tapparan kanssa tasoissa ovat HPK ja Kärpät. Tappara on päästänyt kolmanneksi vähiten tasakentällismaaleja (7), vähiten on päästänyt HIFK ja Ilves 6, Tapparan kanssa tasoissa ovat JYP ja SaiPa. Aika hyvät lukemat.
Kausi etenee omalla painollaan ja on totta kai asioita joita täytyy parantaa. Tällä hetkellä ykkösprioriteetti on erikoistilannepelaamisen saamisessa uomiinsa, sillä se vaikuttaa yksittäisissä otteluissa huomattavasti tulokseen, jos tasakentällisin ei synny kuin se pari kolme maalia. Mutta kuusi ottelua on vasta takana ja erikoistilannepelaamiselle on oma ketjunsa.
Tapparan puolustustehokkuus tasakentällisin on 1,17 päästettyä maalia/peli 5-5-pelissä, mikä on hyvää tasoa.
HPK on huonoin tuloksella 2,67.
Niin kauan kuin tuo luku on lähellä 1:tä niin joukkueella menee melko hyvin.
Otanta on vain 6 peliä mutta sekin kertoo jotain.
Näin hyvään tulokseen ei päästä tuurilla kuuden pelin jaksossa.
Vuosi sitten tämä luku oli hyvä alkukaudella mutta sitten se tippui huonolle tasolle (2,6) marras-joulukuun synkällä jaksolla.
Pelin tärkein osa-alue "puolustuspeli tasakentällisin" näyttäisi olevan kunnossa mutta erikoistilannepelaamisessa olisi paljon parannettavaa.
Tällä hetkellä ylivoima (onnistumisprosentti noin 8%) ja alivoima (tappoprosentti 76%) eivät ole kovin hyvällä tasolla.
Eilinen kauhunäytelmä (2 maalia omiin lopussa nopeasti ja 3:n pisteen menetys) ei saa synkentää liikaa.
TPS:n toisessa maalissa joku ei ollut työpaikalla (oikeassa laidassa) ja kolmannessa maalissa oli myös huonoa tuuria.
-
Jahas..
Eniten olen pettynyt Dixon, Savinainen ja Lajunen akseliin..
Noilta herroilta on lupa odottaa paljon paljon enemmän.
Maalivahti pelistä senverta et Noronen vie tällähetkellä Karhusta 100-0.
Ylivoima luokatonta. Monesti ylivoima menee jo siinä et kiekkoa ei saada alueella rauhoitettua..
Yv-ketjuja voisi vähän säestää uuteen uskoon..
Ja noi kolmannet erät prkl. Nee kun joukkue oppisi pelaan kans loppuun asti niin alkaisi niitä pisteitä ropisemaan.
Mut alkukautta mennään ja parantamisen varaa on paljon viä..
-
Erikoistilanteet on iso juttu. Viime kauden nousu johtui siitä, että joulutauolla tehot nousivat säälittävän surkealta tasolta liigan eliittiin. Muistissa on myös kausi 2012-13, jolloin syksyllä hävittiin pelejä solkenaan surkean alivoiman takia; tuolloin Jannik Hansenin tulon aikoihin kelkka kääntyi ja voittoja alkoi ropista.
Ei paniikkia, peli on ollut kohtuullisen hyvin uomissaan. Nuo irojin viestissä olevat erikoistilanneprosentit eivät vaan ole voittavan joukkueen lukemia.
-
Miksi Tappara, Lukko, Kärpät jne. saavat "pelinsä kuntoon" vasta lähellä joulua. Ei meidän tai noiden kahden muunkaan joukkueen pelitapa ole niin ydinfysiikkaa, että sen oppiminen kestäisi kuukausia. Varsinkin kun vaihtuvuus on ollut suhteellisen vähäistä kaikilla joukkueilla.
Hämmästyttää kummastuttaa.
Uskoisin tämän kuuluvan tänne, mutta asiaan.
En keksi tämän johtuvan muusta kuin että nämä ennalta heikompien joukkueiden valmentajat pelkäävät työpaikkojensa puolesta ja haluavat joukkueensa tekevän jälkeä jo syksyllä. Näin ollen he jättävät fysiikan vähemmälle. Mitä vähemmän fysiikkaa, sitä enemmän aikaa pelitavalle. Pelitapaakin on helpompi toteuttaa levänneenä kuin silloin kun on vasta palautumassa kovasta treenistä.
Toinen mahdollinen syy voi olla että ennalta kovempien joukkueiden valmentajilla on kovempi vaatimustaso. Ensin pohjat kunnolla kuntoon ennen kuin aletaan opettelemaan niitä ratkaisevia nyansseja.
Tämä kaikki on pelkkää spekulaatiota mutta uskon että näissä on ainakin pienenpieni totuuden jyvä.
-
Henkilökohtaisesti minulle Lajunen ja Dixon ovat olleet kaksi suurinta yksittäistä pettymystä. Lajunen on paljon saanut täällä kehuja ja tekee kieltämättä paljon töitä kaukalossa, mutta kiekon kanssa hän on selvästi esim. Malista heikompi. Odotin enemmän. Dixon puolestaan omaa takuuvarmasti liigan sentteristä top-10 palkkapussin, mutta peli näyttää edelleen aivan yhtä tehottomalta kuin viime kaudellakin. Arvostan molempien työmäärää kaukalossa, mutta tulosta varmasti heiltä odottaa myös valmentajat ja seurapomot.
Sentteriosasto kuitenkin paperilla näyttää paljon paremmalta kuin kaukalossa. Haapalan voisi mainita myös tässä pettymysten yhteydessä. Eilen oli häneltä selvästi paras peli, mutta muuten hänen roolinsa tuossa ketjussa on väärä ja tuolla tehokkuudella ei tule montaa maalia tule tekemään. Savinaista moni on (osin ansaitusti) parjannut, mutta minä pidän hänen pelaamisestaan. Tehot puuttuvat, mutta mielestäni hyviä elementtejä näkyy paljon ja luotan kevään tullen Savinaiseen todella paljon.
Kuten moni muukin on todennut, niin ykkösen peli on ottanut paljon askelia eteenpäin viime aikoina. Lajusen johtama kakkosketju (joka kuitenkin ainakin eilen uhrattiin pelaamaan 0-0 Perrinin ketjua vastaan) on kuitenkin tällä hetkellä suurin ongelma. Hyökkäyspäässä ei tapahdu mitään. Karjalainen eilen näytti, että se on oikeastaan aivan sama kuka Laineen ja Ilomäen kanssa pelaa, joten olisiko Haapalan ja Peltolan paikkojen vaihdossa ideaa olettaen, että JMJ pystyy taas seuraavassa pelissä pelaamaan?
Yleisesti ottaen olen pettynyt myös pakkien avauspelaamiseen. Aalto oli tästä ainakin eilen pahin esimerkki. Kun sen syötön kanssa tarvitsee viivytellä ja viivytellä, niin lopulta hyökkääjät joutuvat vetemään liinat kiinni siniviivalle ja pakki joko kääntyy takaisin omiin (josta seurauksena paniikki) tai heittää kiekon päätyyn, johon kukaan ei paina perään. Kateellisena sai eilenkin katsoa Nummelinin avauksia, jotka pääosin lähtevät kovaa, tarkasti ja nopeasti. Toisessa ja kolmannessa erässä oli eilen huvittavaa nähdä, kun Tapparan voittaessa erän ensimmäisen aloituksen, meni 10-20 sekuntia ja TPS:llä oli vaaralliset maalipaikat! Molemmilla kerroilla kentällä Lajusen johtama ketju takanaan Aalto ja Saravo.
Kolmas kritiikin siemen menee peluutukselle. En edelleenkään näe kenenkään kannalta hyötyä, että kokeneet pakit pelaavat jo tässä kohtaa +20 minuuttia ottelussa ja omaan silmään hyvin pelanneet Elorinne ja Plastino pahimmillaan viisi minuuttia vähemmän. Henkilökohtaisesti palauttaisin Bonsaksen-Elorinne -parin yhteen ja kahteen muuhun pariin Kankaanperä-Aalto ja Saravo-Plastino. Myös meidän selvästi paras Ilomäen johtama ketju, ansaitsisi enemmän vastuuta, ainakin kahdessa ensimmäisessä erässä, kun jalka on vielä tuore.
Eikä tarkoitus ole olla mitenkään yltiönegatiivinen. Kunhan nostin vain esiin muutaman ongelmakohdan. Tilastollisesti erikoistilanteet pitää myös saada paremmiksi, mutta ainakin eilen ylivoima pyöri kyllä mallikkaasti. Tapparan peli on kuitenkin selvästi viimevuotista edellä ja kaksi viimeisintä peliä ovat olleet huomattavasti parempia kuin esim. Blues-kamppailu, joten turha on huolestua.
Tässä on monia hyviä aihoita, mutta myös muutamia asioita, joista oon vahvasti eri mieltä tai ainakin yksi.
Ihastelet tuota Nummelinin syöttämistä? Katsoppas niitä prossia uudelleen. Nummelin pelaa TODELLA ylimielisesti ja hän pelaa yleensä sellaisessa asennossa, että Nummeliniin tarvitsee vain antaa painetta niin hänen syöttönsä ja pelaamisensa saadaan vaarattomaksi. Nummelinilla ei ole kuin yksi kikka ja se on hakea noita pitkiä pystysyöttöjä. Sen sijaan jos puhutaan yksinkertaisesti hyökkäyspeliä rytmittävistä helpoista avauksista, niitä Nummelin ei anna yhtään. Hän hakee ilmeisesti vaistomaisesti noita pitkiä avaussyöttöjä ja on niissä todella usein paljon laatua mukana, mutta sen sijaan, kun häneen lyödään painetta ja hän ei voi sitä hakea niin yleensä tuloksena on joko kiekonmenetys tai muutoin erittäin onneton syöttö. Tallinder on kaikilla osa-alueilla parempi pakki kuin Nummelin ja myös paljon tärkeämpi TPS:lle. Antaa yleensä erittäin helpon ensimmäisen peliä edistävän syötön kaverille lähelle lapaan, tukee hyökkäystä, mutta säilyttää jatkuvasti oman puolustusvalmiutensa. Ei höntyile tilanteista itseään ulos.
Nummelinin yksittäiset hienot avaukset eivät poista sitä tosiasiaa, että niistä 70% epäonnistuu jatkuvasti. Sen jälkeen TPS pelaa omissa ja pelasi eilenkin kaksi erää. Toistan kuluneet jutut jo aiemmasta, että Tapparan yksi ja ainoa ongelma on tehokkuus tai paremminkin sen puute. JOPA paljon parjatulla ykkösketjulla on lähes jokaisessa vaihdossa laadukkaita paikkoja ja ihmeitä alkaa tapahtua sitten, kun Dixon ja Savinainen pystyvät avaamaan sen ketsuppipullon tekemällä ihan oikean pelitilannemaalin.
Jos Tapolan kommentteja on uskominen niin Savinainen on jonkin verran keskenkuntoinen ja jalka ei tahdo 60 minuuttia riittää. Se taas on sitten mielenkiintoista, kuinka kauan joukkue hyväksyy Savinaiselle ison roolin, jos homma ei ala luistaa, koska keskenkuntoisuus kyllä on pelaajan omaa hölmöilyä kesällä.
-
Miksi Tappara, Lukko, Kärpät jne. saavat "pelinsä kuntoon" vasta lähellä joulua. Ei meidän tai noiden kahden muunkaan joukkueen pelitapa ole niin ydinfysiikkaa, että sen oppiminen kestäisi kuukausia. Varsinkin kun vaihtuvuus on ollut suhteellisen vähäistä kaikilla joukkueilla.
Hämmästyttää kummastuttaa.
Uskoisin tämän kuuluvan tänne, mutta asiaan.
En keksi tämän johtuvan muusta kuin että nämä ennalta heikompien joukkueiden valmentajat pelkäävät työpaikkojensa puolesta ja haluavat joukkueensa tekevän jälkeä jo syksyllä. Näin ollen he jättävät fysiikan vähemmälle. Mitä vähemmän fysiikkaa, sitä enemmän aikaa pelitavalle. Pelitapaakin on helpompi toteuttaa levänneenä kuin silloin kun on vasta palautumassa kovasta treenistä.
Toinen mahdollinen syy voi olla että ennalta kovempien joukkueiden valmentajilla on kovempi vaatimustaso. Ensin pohjat kunnolla kuntoon ennen kuin aletaan opettelemaan niitä ratkaisevia nyansseja.
Tämä kaikki on pelkkää spekulaatiota mutta uskon että näissä on ainakin pienenpieni totuuden jyvä.
Tapparan uunituoreesta kausijulkaisusta löytyy Tapolan haastattelu josta osui silmään virke: "Pitää uskaltaa myös harjoitella". Itse tulkitsin tuon juuri yllämainituksi. Toiset joutuvat jo ihan uskottavuuden panostamaan sarjan alkuun. Jotkut jengit harjoittelevat varsin tiukasti vielä sarjakauden aikanakin.
-
Ihastelet tuota Nummelinin syöttämistä? Katsoppas niitä prossia uudelleen. Nummelin pelaa TODELLA ylimielisesti ja hän pelaa yleensä sellaisessa asennossa, että Nummeliniin tarvitsee vain antaa painetta niin hänen syöttönsä ja pelaamisensa saadaan vaarattomaksi.
Nummelinilla ei ole kuin yksi kikka ja se on hakea noita pitkiä pystysyöttöjä. Sen sijaan jos puhutaan yksinkertaisesti hyökkäyspeliä rytmittävistä helpoista avauksista, niitä Nummelin ei anna yhtään. Hän hakee ilmeisesti vaistomaisesti noita pitkiä avaussyöttöjä ja on niissä todella usein paljon laatua mukana, mutta sen sijaan, kun häneen lyödään painetta ja hän ei voi sitä hakea niin yleensä tuloksena on joko kiekonmenetys tai muutoin erittäin onneton syöttö. Tallinder on kaikilla osa-alueilla parempi pakki kuin Nummelin ja myös paljon tärkeämpi TPS:lle. Antaa yleensä erittäin helpon ensimmäisen peliä edistävän syötön kaverille lähelle lapaan, tukee hyökkäystä, mutta säilyttää jatkuvasti oman puolustusvalmiutensa. Ei höntyile tilanteista itseään ulos.
Nummelinin yksittäiset hienot avaukset eivät poista sitä tosiasiaa, että niistä 70% epäonnistuu jatkuvasti. Sen jälkeen TPS pelaa omissa ja pelasi eilenkin kaksi erää.
Totta. En todellakaan pidä Nummelinista pelaajana enkä missään nimessä haluaisi Tapparaan. Ei noudata pelitaktiikkaa ja ottaa tarpeettomia riskejä. Silti perjantaina pelasi kerran vastustajan nokittain Karhusen kanssa ja syötti 2-2 tasoituksen. Vaikka onnistumisprosentti ei ollutkaan korkea, ei kenestäkään Tapparan puolustajasta ole samanlaisiin avauksiin. Nummelin on kuitenkin tietynlainen peloite, vaikka kaikki tietää miehen kyvyn ja halun pitkiin pystysyöttöihin. Tasoitusmaalissakin pelattiin turhan innokkaasti keskustan syöttöpaikka pois, joka oli junnumainen moka, kun laita aukesi naurettavan helpolla. Hieman eri mieltä olen tuosta, että Nummelin olisi paineen alla, jotenkin poikkeuksellin hazardi. Ei pääse toki käyttämään suurinta vahvuuttaan, mutta eipä mielestäni silti ole paineen alla muihin liigapakkeihin verrattuna erityisen virheherkkä.
Tallinder on TPS:lle tärkeämpi ja kaikin puolin parempi puolustaja, en tätäkään kiistä. Pointti ei tuossa pitkässä kirjoituksessa ollut Nummelinin ihannointi, vaan ihmetellä, että Tapparan avauspelaaminen on jokseenkin hidasta ja mielikuvituksetonta. Avaussyöttö ei lähde silloin, kun sentterin/laiturin lapa on pelattavissa, vaan viivytellään liikaa, jolloin päätykiekko on ainoa ratkaisu. Olet oikeassa, että ehkä Nummelin oli huono esimerkki ja paremminkin olisi voinut verrata esim. Ilveksen avauspelaamiseen, jota on tällä hetkellä hienoa katsoa.
Toistan kuluneet jutut jo aiemmasta, että Tapparan yksi ja ainoa ongelma on tehokkuus tai paremminkin sen puute. JOPA paljon parjatulla ykkösketjulla on lähes jokaisessa vaihdossa laadukkaita paikkoja ja ihmeitä alkaa tapahtua sitten, kun Dixon ja Savinainen pystyvät avaamaan sen ketsuppipullon tekemällä ihan oikean pelitilannemaalin.
Jos Tapolan kommentteja on uskominen niin Savinainen on jonkin verran keskenkuntoinen ja jalka ei tahdo 60 minuuttia riittää. Se taas on sitten mielenkiintoista, kuinka kauan joukkue hyväksyy Savinaiselle ison roolin, jos homma ei ala luistaa, koska keskenkuntoisuus kyllä on pelaajan omaa hölmöilyä kesällä.
Tehokkuus on iso ongelma se on selvä, mutta ei se suinkaan ainoa ongelma ole. Ykkösketjulla olisi paremmalla tuurilla se 1-3 maalia jokaisella, mutta vastaavasti kakkosketju ei pääse edes maalipaikoille. Kuten aiemmin kirjoitin, niin itse luotan Savinaiseen. Keskenkuntoisuuteen voi olla monta muutakin syytä kuin miehen laiskottelu, mutta katsotaan keväällä, mikä miehen kunto ja pelaamisen taso on. Se on silti selvää, että jokaisen pelaajan nimen kahdesta ensimmäisestä ketjusta, tulee jatkossa näkyä useammin tulostaululla.
Tällä hetkellä pelaaminen näyttää kuitenkin pääosin hyvältä. Ensi viikon jälkeen ollaan kuitenkin jälleen paljon viisaampia. Vastassa kotona Pelicans ja HPK sekä vieraissa Sport. 6 pistettä on varmastikin realistinen minimitavoite.
-
#51
Tästä taas olen kanssasi harvinaisen yksimielinen ja myös kakkosketjun suhteen kannan saman huolen. Siinä ongelma näyttää jopa rakenteelliselta ja on vaikea nähdä, että esim. sekoittamalla ykkös- ja kakkosketju tuo suoranaisesti parantuisi. Haapala ei ole maalintekijä, vaikka sitä roolia hänelle siinä ketjussa yritetäänkin väkisin tehdä. Järvinen taas mielestäni sotkee kuvioita aika paljonkin sillä, että yrittää pelata Lajusen tontilla ja Lajunen jää ulkopuoliseksi ketjussa. Kakkosketju on mielestäni edelleen se todellisin ongelma, ei ykkösketju.
-
Käytännössä ensimmäinen kuudennes Liigaa pelattu ja vaikka CHL:ää välissä pelataankin, niin Tapparalla on pieni tauko liigapeleistä kun ensi torstaina kohdataan Kärpät. Tässä välissä on hyvä tehdä pientä katsausta pelin tilastolliseen ja tulokselliseen tasoon erityisesti verrattuna muihin joukkueisiin.
Liitteenä on tasakentällis-laukaustilastot hyökkäys- ja puolustuspelin osalta, aukiluettuna lisäyksin alla. Vaarallinen maalintekoalue = Sektorit 1 (etäisyys < 5 metriä) ja 2 (etäisyys 5-10 metriä ja laukauskulma > 45 astetta)
Tasakentällisin Tappara on laukonut 10. eniten per peli (32,9 kutia), mutta vaaralliselta maalintekoalueelta laukauksia on tullut 7. eniten per peli (12,1 kutia). Eniten on tasakentällisin laukonut TPS (39,8 kutia per peli) ja eniten vaaralliselta maalintekoalueelta Kärpät (14,7 kutia per peli). Vähiten on laukonut KooKoo (25,0 kutia per peli) ja KooKoo on myös laukonut vähiten vaaralliselta maalintekoalueelta (7,9 kutia per peli).
Tasakentällisin Tappara on kuitenkin tehnyt eniten maaleja, 21 kappaletta! Vähiten tasakentällismaaleja ovat tehneet KalPa ja Ässät, molemmat 8. Tasakentällispelin maalintekotehokkuudessa Tappara on toisena tehokkuudella 7,1 % heti kärki-Ilveksen tehokkuuden 7,2 % jälkeen. Vaaralliselta maalintekoalueelta Tappara on ollut 3. tehokkain lukemalla 13,8 %, jaetulla kärkisijalla ovat HIFK ja SaiPa tehokkuudella 14,7 %.
Puolustuspeliä mitattaessa Tapparaa vastaan on tasakentällisin lauottu 6. vähiten per peli (31,4 kutia) ja vaaralliselta maalintekoalueelta 3. vähiten (9,9 kutia). Vähiten on lauottu TPS:iä vastaan (27,2 kutia per peli) ja vähiten laukauksia vaaralliselta maalintekoalueelta on lauottu Kärppiä vastaan (8,3 kutia per peli). Eniten on lauottu KooKoota vastaan (50,6 kutia per peli) ja KooKoo on ”kärjessä” myös verrattaessa vastustajan vaarallisen maalintekoalueen laukauksia, KooKoota vastaan on lauottu 17,4 kutia per peli vaaralliselta maalintekoalueelta.
Tappara on päästänyt tasakentällisin kolmanneksi vähiten maaleja (11), vähiten on päästänyt Ilves (7) ja eniten HPK (27). Puolustuspelin ”tehokkuutta” tasakentällisin vertailtaessa Tapparan vastustaja on onnistunut laukauksissaan 3,9 %:sti, joka on 4. alhaisin lukema. Alhaisin vastustajan maalintekotehokkuus on Ilveksellä, 2,7 %. Heikoin tällä mittarilla on HPK, jonka vastustaja on onnistunut laukauksissaan 7, 9 %:sti. Vaaralliselta maalintekoalueelta Tapparan vastustajan maalintekotehokkuus on 3. alhaisin (6,7 %), kärjessä ovat Ilves ja Lukko joiden molempien lukema on 5,5 %. HPK on tässäkin tilastossa heikoimmilla, sillä HPK:n vastustaja on onnistunut jopa 18,2 %:sti vaarallisen maalintekoalueen laukauksissaan.
Eli tällä objektiivisella mittaristolla Tapparan tasakentällispeli on tällä hetkellä oivalla tolalla tuloksien valossa. Sekä hyökkäys- että puolustustehokkuudet ovat top 4-tasoa. Vielä kootusti tasakentällispelin tilastot (vertailulukemat siis ”per peli”):
- Tappara on laukonut 10. eniten ja Tapparaa vastaan on lauottu 6. vähiten
- Tappara on laukonut vaaralliselta maalintekoalueelta 7. eniten ja Tapparaa vastaan on lauottu vaaralliselta maalintekoalueelta 3. vähiten
- Tapparan maalintekotehokkuus on 2. parasta ja Tapparan vastustajan maalintekotehokkuus on ollut 4. heikointa
- Tapparan maalintekotehokkuus vaaralliselta maalintekoalueelta on 3. parasta ja Tapparan vastustajan maalintekotehokkuus vaaralliselta maalintekoalueelta on ollut 3. heikointa
-
En ole kyllä oikein saanut kiinni tämän kauden Tapparan tasakentällispelistä. Olenko ihan väärässä, jos sanon, että tuossa on paljon vähemmän toisteisuutta kuin edellisvuosina? Siis ei ennen nähty tilanteita, joissa joku Saravo itse kuskaa kiekon päätyyn. Välillä lähdetään nopealla, välillä hitaalla, mutta haut on kyllä hyvin ketjukohtaisia (esim. Ilomäen ketjussa Laine haki lähes aina keskelle, mikä avasi enemmän tilaa laidoille[tosin aika usein kiekko syötettiin sumppuun Laineelle]). Lisäksi enemmän lähdetään maalinedustalta kuin maalin takaa. Yv-peli sen sijaan ei kyllä mielikuvituksellisuudella hurmaa. Samaa sateenvarjoa jauhetaan, ja vetäjiä on tällä hetkellä huikeat yksi kappale.
-
Miksi Tappara, Lukko, Kärpät jne. saavat "pelinsä kuntoon" vasta lähellä joulua. Ei meidän tai noiden kahden muunkaan joukkueen pelitapa ole niin ydinfysiikkaa, että sen oppiminen kestäisi kuukausia. Varsinkin kun vaihtuvuus on ollut suhteellisen vähäistä kaikilla joukkueilla.
Hämmästyttää kummastuttaa.
Uskoisin tämän kuuluvan tänne, mutta asiaan.
En keksi tämän johtuvan muusta kuin että nämä ennalta heikompien joukkueiden valmentajat pelkäävät työpaikkojensa puolesta ja haluavat joukkueensa tekevän jälkeä jo syksyllä. Näin ollen he jättävät fysiikan vähemmälle. Mitä vähemmän fysiikkaa, sitä enemmän aikaa pelitavalle. Pelitapaakin on helpompi toteuttaa levänneenä kuin silloin kun on vasta palautumassa kovasta treenistä.
Toinen mahdollinen syy voi olla että ennalta kovempien joukkueiden valmentajilla on kovempi vaatimustaso. Ensin pohjat kunnolla kuntoon ennen kuin aletaan opettelemaan niitä ratkaisevia nyansseja.
Tämä kaikki on pelkkää spekulaatiota mutta uskon että näissä on ainakin pienenpieni totuuden jyvä.
Muutama syy nyt alkuun.
Ensinnäkin huonompien joukkueiden kesäloma alkoi 12.3.
Tapparan ja Kärppien puolitoista kuukautta myöhemmmin 25.4.
Toiset lopettelevat kautta vasta kun toiset jo treenanneet pitkät tovit.
Toinen on juurikin tuo rosteriin luottaminen. Kun on riittävä luotto joukkueeseen, maltetaan viedä fysiikkaharjoitukset melkein kauden alkuun.
Eli kausi aloitetaan herkistelemättä.
Kolmas on tietenkin se, että heikommat joukkueet tunnistavat nämä ja panostavat heti kauden alkuun, jolloin pisteet huipuilta irtoavat helpommin.
-
Tämä ei ole mikään kritiikki, eikä mikään heitto menestyksen kannalta. Vaan pelkästään penkkiurheilijan kommentti. Me tarvittas vähä särmää ja munaa tohon joukkueeseen. Vähän puuttuu sellanen rouhiminen ja persoonat jäältä. Siis ihan kelpaa näinkin ja kiva että pärjätään. Mut ihan ois mukava lisämauste välillä nähä vähän tulta ja tappuraa. Aika kliinistä.
-
Tämä ei ole mikään kritiikki, eikä mikään heitto menestyksen kannalta. Vaan pelkästään penkkiurheilijan kommentti. Me tarvittas vähä särmää ja munaa tohon joukkueeseen. Vähän puuttuu sellanen rouhiminen ja persoonat jäältä. Siis ihan kelpaa näinkin ja kiva että pärjätään. Mut ihan ois mukava lisämauste välillä nähä vähän tulta ja tappuraa. Aika kliinistä.
Savinainen, Dixon, Bonsa.
Kyllä itsellekin kelpaisi semmoinen "Marjamäki". Kaksonen ym. pulkannarut on kevyttä kauraa playoffeissa.
-
Meillä on ollut suuria vaikeuksia otteluissa, joihin joudumme lähtemään "bussijaloilla", eli alla on ottelu edelliseltä päivältä. Tästä hyvänä esimerkkinä eilinen Sport-matsi. Näitä pelejä meillä on 19, kun muilla niitä on Liigassa 9-18. En arvosta otteluohjelman syyttämistä, saatika sen taakse piiloutumista, mutta kyllähän me tuossa hävitään lukuisia pisteitä kauden aikana. Onko kukaan laskenut montako kertaa päästään lähtemään itse levänneinä väsynyttä joukkuetta vastaan? Huhhuh sitä median myllytystä jos HIFK olisi meidän asemassa ;D
-
Ehkä tämä voi olla valmennuksen toivomus, jotta kun nääs playoffit alkaa ja pelataan peräkkäisinä päivinä niin tähän ollan totuttu kauden aikana ;D.
-
Rautakorpi-Tapolan aikana on mielestäni ollut selkeä trendi, että maalintekopeli tuntuu tehottomalta alkukaudesta - eikös olekkin? Pyöritään kulmissa ja syötetään vielä, kun yleisö huutaa jo laukausta. Jotenkin se tehokkuus on kuitenkin aina löytynyt finaalipaikan, joskaan ei mestaruuden, arvoisesti.
Aavistele, mutta en tiedä, että tässä on valmennuksellinen filosofia takana. Alkukaudella pelataan korostetun kiekottelevaa hyökkäyspeliä ja pyritään luomaan paikkoja pitkillä hyökkäyksillä, mutta suoraviivaistetaan sitten pykälän - pari kevättä kohti. Punainen lanka tässä voisi olla kiekollisen pelin ja kehittäminen kokonaisuutena ja sen iskostaminen kunnolla selkäytimeen kauden aikana. Suoraviivainen pelitapa on kuitenkin se paljon yksinkertaisempi ja helpompi tapa pelata ja se saadaan kyllä haltuun vähän "kertaamalla" lähempänä kevättä.
Lukkohan on harrastanut suhteellisen suoraviivaista puskemista vähäisin variaatioin syksystä kevääseen jo ties kuinka monetta kautta ja aina ne Tapparalle putoavat. Useamman pelitavan joukkue on vaarallisempi kuin yhden. Red Army dokumentista poimittuna lause "Jos vastustaja tekee jotain odottamatonta, se saa puolustajat tuntemaan olonsa epämukavaksi". Taisi olla Scotty Bowman joka tämän heitti.
-
Vaikka onkin ketju peliesityksistä 2015-2016 niin en malta muistuttaa missä kynnettiin vuosi sitten
http://m.iltalehti.fi/smliiga/2014100918732381_sm.shtml
Eli onhan tämän vuoden esitykset muiden suorituksiin pelaten aivan fantastisia verrattuna vuoden takaiseen.
-
Tapparan maalintekotehokkuus tasakentällisin (7,6 %) on 46 % parempaa kuin toiseksi tehokkaimman HIFKin (5,2 %). Tapparan maalinestotehokkuus tasakentällisin (vastustajan maalintekotehokkuus 3,5 %) on Liigan toiseksi paras, paras on Lukolla (vastustajan maalintekotehokkuus 3,4 %).
Naatitaan niin kauan kö kestää! Pakko noiden on jossain välissä alaspäin tulla, mutta näin moni maali-iloitteluilta ei selity vain vastustajan heikkoudella, vaan omalla hyvyydellä. Esimerkiksi SaiPaa vastaan Tapparan hallinta oli sitä luokkaa, että toisessa erässä omista lähteneitä tasakentällishyökkäyksiä Tapparalla oli 24 ja SaiPalla 6 (SaiPan tappioasemassa!). Kokonaisuudessaan Tapparalla oli SaiPaa vastaan 68 % ottelun omista lähteneistä tasakentällishyökkäysvuoroista, eli SaiPalla oli vain 32 %. Ei näitä lukemia ilman omaa erinomaisuutta saavuteta.
Tilanne on melkoisen poikkeuksellinen. Luistin kulkee, pelaajat löytävät toisensa ja vastustaja on Tapparan kiekonsiirtelyn edessä ihmeissään. Tapparan hyökkäyksessä on kaikki rytmit käytössä eikä Tapparan peliä ole helppoa lukea, koska siinä on vaihtoehtoja, toimivia sellaisia. Hyökkäysalueen lyhytsyöttöpeli luo tilanteita kuten myös suorat hyökkäykset. Puolustuskin pitää, koska Tapparan vastustajalla on keskimäärin toiseksi vähiten tasakentällis-maalipaikkoja per peli Liigassa.
-
Kyllä ne varmasti alaspäin tulevat, mutta veskareiden sekoilujen aiheuttamaa harhaa sinne hieman jää. KooKoota, Tepsiä ja Pelicansia vastaan käytännössä kaikki meni. Sitten tilanne normalisoituu, kun tulee Ässät-pelin kaltaisia otteluita, joissa räimitään logoon ja tehdään 1-2 maalia, halliten silti peliä. Silti siellä on joistain peleistä sen ansaitun neljän maalin sijaan 6-8, ja näin näyttää, että iskettäisiin teholla x niitä pussukoita, vaikka todellisuudessa vertailtavia joukkueita vastaan teho pitäisi olla y. No, ei tässä ollut taas mitään asiaa, päässä pyörii nyt vähän liikaa kaikkea, ja ********* täysin jääkiekkoon liittymättömät asiat.
Yritin siis sanoa sitä, että näitä käsipallolukemia on isketty sen verran moneen peliin, että lukemien laskeminen "normaalille tasolle" vaatisi jo pahempaakin puskemista – varsinkin, kun nykytahdilla tulisi vajaat 20 6+ tehdyn maalin peliä ja 3-4 nollan tehdyn ottelua.
-
Tappara on tehny jo viitenä peräkkäisenä viikkona yhdessä pelissä vähintään 6 maalia. 29.9 Pelicans 8-2, 8.10 Kärpät 6-5, 16.10 KooKoo 6-1, 24.10 TPS 2-7 ja 27.10 SaiPa 0-7.
melkosen tehokasta touhua.
-
Ihan kiinnostuksesta, koska täällä on niin hienoja tilastoja ettei mitään rajaa.
Millä työkaluilla tuota dataa kerätään ?
Tuskin pelkällä ruutupaperilla ja tukkimiehen kirjanpidolla.
Tosin sillä tavalla vanhemmat piti kirjaa noin 40 vuotta sitten meidän junnumatseissa, Tosin pelkkää laukaisukarttaa,
-
Nyt palattiin arkeen kun Tappara voitti "vain" 1-0 (ja laukausten onnistumisprosentti 2,3%).
Kahden edellisen pelin laukausten onnistumisprosentit 20,6% ja 20,0% ovat niin huippuluokkaa että niihin on mahdotonta päästä kovin pitkään.
Se on luonnonlaki (ja tilastollinen laki) että ruvetaan tippumaan lähelle "normaalitasoa".
Viimeisen kolmen pelin laukausten onnistumisprosentti on kuitenkin huippuluokkaa 13,4%.
Parastahan on se että viimeisessä kuudessa pelissä joukkue on päästänyt vain 4 maalia tasakentällisin.
-
Toivottavasti ei tällä viikolla hävittyjen 9 pisteen takia taas pelata 7. finaalia Oulussa..
-
Ehkä tästä viimeisestä parista viikosta nyt on vihdoin opittu, ettei mitä tahansa otteluohjelmaa hyväksytä ennen kauden alkua.
-
1. Tappara 22 11 6 5 3 42
2. Lukko 22 11 5 6 4 42
3. Kärpät 20 12 3 5 1 40
4. HIFK 21 9 7 5 6 40
5. TPS 21 10 4 7 1 35
6. KalPa 21 9 5 7 2 34
Kaikista vaikeuksista ja ongelmista huolimatta Tappara on edelleen Liigassa ykkönen eli nautitaan tästä hetkestä.
Tosin erot kärkijoukkueiden välillä ovat hiuksen hienot (4. sijaan vain 2 pts!) ja pelatujen pelienkin määrässä voi olla jopa kolmen pelin heittoja (Saipa 19 O). Kiitos siis nykyisenlle sarjaohjelmalle...
Muutoksia kärkeen on luvassa, sillä tällä viikolla (vko 47) on Liigassa erikoisesti joka päivälle pelejä (22 ottelua) eri liigajoukkueiden välillä (...seuraavallakin viikolla on viitenä päivänä).
Tällä viikolla Tapparalla on vain kaksi peliä, mutta lähimmillä kärkipaikan uhkaajilla otteluja on seuraavasti:
VKO 47
Tappara 2 ottelua (HPK, HIFK)
Lukko 3 ottelua (Kärpät,Ässät,TPS)
Kärpät 4 ottelua (Saipa,Lukko,Ässät,JYP)
HIFK 3 ottelua (Saipa, Tappara, Kalpa)
TPS 4 ottelua (Ilves, Ässät, Kookoo, Lukko)
Kalpa 3 ottelua (Ässät,HPK,HIFK)
Jos nyt positiivisia puolia ajattelee, niin onneksi Tapparalla ei tulevalla viikolla ole ottelusumaa (ihan loukkaantumisten näkökulmasta). Toisaalta taas sijoitus sarjataulukossa voi heilahtaa useamman sijan alaspäin, jos huonoin vaihtoehto käy...
Voittoja olisi siis raavittava vaikka väkisin.
-
Pelit koostuvat niin monesta osatekijästä, että on vaikea analysoida yleisellä tasolla, missä toisinaan kuljetaan. Yksi sellainen asia, mistä oon jo monta kautta ollut ihmeessäni, että vastustajien annetaan laukoa Tapparaa vastaan aika paljon. Jos vrt. esim. miten Kärpät saattavat kovinkin passiivisesti puolustaa kolmannen erän niin siitäkin huolimatta vastukset yleensä saavat 5-6 laukausta maalille asti per erä. Tänään Saipa pelasi ihan pirteästi Kärppiä vastaan ja paikoin veikin peliä ja Kärpät passivoitua todella rankasti maalin johdossa kolmannessa erässä, mutta tästä huolimatta Saipa päästettiin laukomaan vain 6 kertaa erässä.
Tappara yleensä häviää laukaukset, joka on varmasti monien asioiden summa, mutta esim. JYPiä vastaan olisin oikeasti huolissaan tuosta trendistä:
-Tarkki toinen erä 3 torjuntaa. Tarkki kolmas erä 4 torjuntaa.
-Hrachovina toinen erä 10 torjuntaa, kolmas erä 14 torjuntaa.
-Ensimmäisessä, vaikka Tappara hallitsi, se ei kuitenkaan mielestäni voittanut laukauksia kovin selvästi.
Mielestäni Kärpät on hyökkäysalueella suhteessa Tapparaan paljon suoraviivaisempi ja laukoo enemmän, kun taas puolustuspäässä pelaavat sektorin todella hyvin ja vastustajat saavat kiekkoa harvoin maalille asti. Toki olisi kiva, jos joku tekisi tästä vähän objektiivisempaa vertausta (Screamager?) mutta oma mututuntuma on se, että jos Tappara päästää noin paljon kuteja keskimäärin maalille asti, niin voitot eivät voi pitkässä juoksussa olla kovin todennäköisiä. Tätä on oikeastaan ihmetelty henkilökohtaisesti jo kaksi kautta, että Tapolan alaisuudessa Tappara on antanut vastuksen laukoa todella paljon.
Tappara itse taas tuntuu lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta mieluummin pitävän kiekkoa kulmissa kuin varsinaisesti toimittavan sitä maalille. En oikeastaan näe Tapparalta _IKINÄ_ rebound maaleja. Niitä on ainakin prosentuaalisesti tosi vähän ja Tappara ei tunnu sota-alueella saavan kiekkoja oikein mistään päin hyökkäysaluetta. JYPiäkin vastaan maalit tulivat viivalta, yhden jypin harhasyötön jälkeen yv:llä suoraan maalin edestä, Peltolan erikoistilanne ja Jan-Mikael Järvisen puolittainen läpiajo, josta loistava viimeistely.
Olen kaivannut jo kauan Tapparalta sitä röyhkeämpää toimitusta maalille ja reboundeista kiekkoa sisään. Nyt tuntuu, että sellaisia maaleja ei saada millään ilveellä tehtyä. Se on outoa.
-
Minulla on kyllä niistä Screamagerin ansiokkaista tilastoista sellainen tuntuma pidemmältä ajalta, että Tappara on nimenomaan vienyt vastustajia laukauksissa parhaalta keskisektorilta, ja ollut niissä myös paljon tehokkaampi. Pelkkä laukausmäärä ei ole kovin hyvä mittari, koska Tapparalle on ollut viime vuosina tyypillistä lähes välttää laukomista huonosta sektorista. On joukkueita jotka laukovat mistä tahansa koko ajan (omana mutu-esimerkkinä vaikka SaiPa), ja jos vastustaja puolustaa hyvin keskustaa (kuten Tappara viime kausina), tällaiset joukkueet laukovat vielä enemmän sektorin ulkopuolelta koska eivät paremmille paikoille pääse. Toki sitä joskus kaipaa itsekin Tapparaltakin suoraviivaisempaa ja yksinkertaisempaa lähestymistapaa, mutta kolme hopeata ja nyt useampi kierros sarjakärjessä kertovat siitä ettei valittua hyökkäyspelisuunnitelmaa välttämättä kannata lähteä säätämään.
-
Minulla on kyllä niistä Screamagerin ansiokkaista tilastoista sellainen tuntuma pidemmältä ajalta, että Tappara on nimenomaan vienyt vastustajia laukauksissa parhaalta keskisektorilta, ja ollut niissä myös paljon tehokkaampi. Pelkkä laukausmäärä ei ole kovin hyvä mittari, koska Tapparalle on ollut viime vuosina tyypillistä lähes välttää laukomista huonosta sektorista. On joukkueita jotka laukovat mistä tahansa koko ajan (omana mutu-esimerkkinä vaikka SaiPa), ja jos vastustaja puolustaa hyvin keskustaa (kuten Tappara viime kausina), tällaiset joukkueet laukovat vielä enemmän sektorin ulkopuolelta koska eivät paremmille paikoille pääse. Toki sitä joskus kaipaa itsekin Tapparaltakin suoraviivaisempaa ja yksinkertaisempaa lähestymistapaa, mutta kolme hopeata ja nyt useampi kierros sarjakärjessä kertovat siitä ettei valittua hyökkäyspelisuunnitelmaa välttämättä kannata lähteä säätämään.
Vertauskohtana tosin voisi esittää vaikka Kärppiä, joka kyllä nähdäkseni on tehokas omissa paikoissaan ja laukoo hyökkäysalueella jonkin verran, mutta esim. Saipa pidettiin todella pienellä laukausmäärällä. Jos Saipa pääsee esim. Tapparaa vastaan ampumaan vaikka 20 kertaa erässä vaarattomista paikoista, eihän sillä ole väliä, mutta Kärppiä vastaan Saipa (joka laukoo joka paikasta) ei saanut kuin viisi vaivaista laukausta maalille asti. Otanta on pieni, mutta mielestäni Kärpät pelaa sektorin Tapparaa paremmin ja erittäin harvoin vedot menevät maalille asti Kärppiä vastaan.
-
Pelit koostuvat niin monesta osatekijästä, että on vaikea analysoida yleisellä tasolla, missä toisinaan kuljetaan. ---
Otin tästä neljä väitettä irti. Alla väitteet kommentteineen. (Mukana ei Kärppien maanantain SaiPa-ottelua)
1. Vastustajien annetaan laukoa Tapparaa vastaan aika paljon, Tappara yleensä häviää laukaukset
Tällä kaudella Tappara on voittanut laukaukset 9 pelissä 22:sta, eli voidaan sanoa, että Tappara häviää laukaukset.
Toisaalta, tasakentällispelin maalipaikat Tappara on voittanut 15 pelissä 22:sta, joten suurta huolta ei laukomisen vähyydestä kannata kantaa. Määrä ei korreloi laadun kanssa.
2. Kärppien vastustaja laukoo kolmannessa erässä tappioasemassa vähän
Otetaan rajoiksi kolmas erä, Kärpät johdossa ja vastustaja tappiolla. Tämmöisiä otteluita on ollut 14. Kyseisissä tilanteissa Kärpät on hävinnyt laukaukset 8 kertaa ja tasakentällispelin maalipaikat 10 kertaa.
Vertailuksi Tappara: eli kolmas erä, Tappara johdossa ja vastustaja tappiolla. Tämmöisiä otteluita on ollut 14. Kyseisissä tilanteissa Tappara on hävinnyt laukaukset 7 kertaa ja tasakentällispelin maalipaikat 8 kertaa.
Tässä valossa Tappara on itse asiassa puolustanut laukaushallinnan kannalta paremmin johtoasemaansa kuin Kärpät.
3. Kärpät laukoo Tapparaa enemmän
Verrataan suhteessa vastustajaan. Tällä kaudella Kärpät on voittanut laukaukset omissa otteluissaan 13 kertaa 20:sta. Tasakentällispelin maalipaikat Kärpät on voittanut 16 pelissä 20:sta. Tapparan lukemat löytyvät väitteen 1 kohdalta.
Tässä mielessä Kärpät laukoo Tapparaa enemmän, ja pelin hallinnan näkökulmasta Kärpät on edellä, koska maalipaikkoja on yleensä enemmän kuin vastustajalla (jopa 16 kertaa 20:sta).
4. Kärppien vastustaja saa kiekkoja
sektorista vähemmän maalille asti kuin Tapparan vastustaja
Otetaan aineistoksi vain torjutut ja maaliin menneet laukaukset vaaralliselta maalintekoalueelta. Kärppien vastustaja on saanut näitä laukauksia aikaiseksi keskimäärin 8,70 per ottelu ja tasakentällisin keskimäärin 6,05 per ottelu. Tapparan vastustaja on saanut näitä laukauksia aikaiseksi keskimäärin 10,18 per ottelu ja tasakentällisin 6,82 per ottelu.
Otetaan aineistoksi kaikki laukaukset vaaralliselta maalintekoalueelta. Kärppien vastustaja on saanut näitä laukauksia aikaiseksi keskimäärin 12,90 per ottelu ja tasakentällisin keskimäärin 9,00 per ottelu. Tapparan vastustaja on saanut näitä laukauksia aikaiseksi keskimäärin 15,50 per ottelu ja tasakentällisin 10,80 per ottelu.
Tässä mielessä väitteesi on totta. Mutta otetaan suhteellinen tarkastelu, eli laukaustarkkuudet:
Kärppien vastustajan laukaustarkkuus vaaralliselta maalintekoalueelta 67,4 % ja tasakentällisin 67,2 %. Tapparan vastustajan laukaustarkkuus vaaralliselta maalintekoalueelta 65,7 % ja tasakentällisin 63,1 %.
Karvalakkijohtopäätös: Tappara pystyy paineistamaan vastustajan laukomaan heikommin kuin Kärpät (enemmän ohi/blokatuksi)? Esimerkiksi KooKoon vastustajan laukaustarkkuus vaaralliselta maalintekoalueelta on 69,4 % ja voinemme todeta, että KooKoon puolustus ei ole laadukkaimmasta päästä. Useilla muillakin joukkueilla vastustajan laukaustarkkuus vaaralliselta maalintekoalueelta pyörii lähempänä 70 % kuin 60 %.
-
Minulla on kyllä niistä Screamagerin ansiokkaista tilastoista sellainen tuntuma pidemmältä ajalta, että Tappara on nimenomaan vienyt vastustajia laukauksissa parhaalta keskisektorilta, ja ollut niissä myös paljon tehokkaampi. Pelkkä laukausmäärä ei ole kovin hyvä mittari, koska Tapparalle on ollut viime vuosina tyypillistä lähes välttää laukomista huonosta sektorista. On joukkueita jotka laukovat mistä tahansa koko ajan (omana mutu-esimerkkinä vaikka SaiPa), ja jos vastustaja puolustaa hyvin keskustaa (kuten Tappara viime kausina), tällaiset joukkueet laukovat vielä enemmän sektorin ulkopuolelta koska eivät paremmille paikoille pääse. Toki sitä joskus kaipaa itsekin Tapparaltakin suoraviivaisempaa ja yksinkertaisempaa lähestymistapaa, mutta kolme hopeata ja nyt useampi kierros sarjakärjessä kertovat siitä ettei valittua hyökkäyspelisuunnitelmaa välttämättä kannata lähteä säätämään.
Laukausmäärä on huono mittari menestykselle.
Nyrkkisääntönä tarvitaan keskimäärin 40 laukausta vaarallisen maalintekoalueen ulkopuolelta 1 maalin tekemiseen.
Vaaralliselta maalintekoalueelta niitä tarvitaan keskimäärin 5 kertaa vähemmän (8 laukausta).
Kun otetaan huomioon peliaika ja se kuinka monta kertaa päästään hyökkäysalueelle niin joukkueen on vaikea saada yli 60 laukausta ellei hallita selvästi kiekollista peliä.
Vaarallinen maalintekoalue on kun laukausetäisyys on alle 10 metriä ja laukaisukulma yli 45 astetta.
Se on noin 80 neliömetriä ja 15% hyökkäysalueesta.
Ei tarvitse edes pelata kovin puolustusvoittoista peliä että tämä alue pystytään miehittämään kohtuullisen hyvin.
Taitoa on luoda niitä (hyviä) maalintekopaikkoja vaaralliselle maalintekoalueelle.
Rautakorven tulon alkukankeuden jälkeen (ja Ässät-finaalisarjaa lukuunottamatta) Tapparalle on ollut tyypillistä hyvä laukausten onnistumisprosentti eli yleensä lähellä tasoa 7-8%.
-
Liigassa 22. ottelun megaviikko takana ja Tappara raapi väkisin meille jaossa olleet kuusi pistettä. Eli eipä voi suuremmin valittaa, kun säilytimme ykkössijan pienistä vaikeuksista huolimatta...
Kärjessä on niin tasaista, että usemman sijan muutoskin olisi ollut mahdollista kuluneella viikolla.
Esim. Kärpillä tietenkin olisi ollut vielä tänään mahdollisuus nousta ykköseksi, mutta loukkaantumissuma vei parhaan terän (Aittokallio, Tarkki, Aho, Kukkonen(?)...), vaikka Jypilläkin oli vajausta.
Eli kirveet teroitettuna kohti ensi viikkoa ja taistelu jatkuu. Meillähän menee ihan kohtuu hyvin :)
-
Näyttää siltä, että 4 peliä / viikko on joukkueelle kuin joukkueelle liikaa. Nää härkäviikot ei oo sujuneet muiltakaan hyvin, joten Tapparan tippuminen toissaviikolla CHL:stä ja matsien jääminen Kalpalle ja Ilvekselle ei ole enää yllätys, kun vertaa, kuinka huonosti muutkin samassa tilanteessa ovat menestyneet.
Tuo ei kyl oo hyväksi lajille, että noin on. Kannattaisi max. 3 / viikko hoitaa kaikille joukkueille, koska nyt liigassa tulee todella rankka määrä ristiinpelaamisia, kun rasituserot viikoilla on ihan valtavan erilaiset. Aiemmin saatto puhua siitä, että siitä saa etua, jos pääsee levänneenä pelaamaan, kun toisella on peräkkäispelit ja toisella ei, mutta tällä kaudella tää on ottanut ihan uuden tason, kun näyttää siltä, että suurempi ongelma on todella epätasaisesti jakautuva pelirasitus eri viikoilla. Voidaan puhua ihan kokonaisuudestakin, että esim. Tapparalla tällä viikolla 2 peliä ja joillain joukkueilla 2x back-to-back eli 4 peliä tällä viikolla. Ensi viikolla esim. Tapparalla on vaan 3 peliä ja IFK:lle tulee 6 päivää 4 peliä ja vielä back-to-back pelit vs. Kärpät ja Tappara. Eihän toi palvele ketään ja kokonaisrasituserot aiheuttaa vaan ristiinpelaamista.
-
Eihän tuohon mitään ruutihattua tarttis suunnittelemaan ohjelma, joka olisi oikeasti tasapuolinen kaikille. Pelkkää matematiikkaa ja maalaisjärkeä, niin hyvä tulisi, mutta taitaa olla ihan turhaa haaveilla. Vaimo voisi tuon halvalla tehdä, kun on matemaatikko.
-
Tätä pidetään varmasti vastustajien leirissä turhana selittelynä, mutta ei Tapparan liike viime peleissä ole ollut suhteessa vastustajiin ollenkaan sitä mitä se oli lokakuun voittoputken aikana. Tapparalla on selvästi pieni suvantovaihe, ja ikävästi se osuu tähän vieraskiertueeseen jonka aikana pisteet olisivat tiukassa parhaassakin formissa. Viime viikolla Tappara ei Patrik Laineen mukaan pitänyt välipäiviä, vaan treenejä oli joka päivä ennen kaakon kierrosta. Saapa nähdä ottaako valmennus erilaisen tulokulman tulevaan viikkoon, kun pelataan taas vieraissa pe-la-tahdilla. Toki joukkueen luistelu ei ole aivan yhtä kankeata ollut mitä se pahimmillaan oli Rautakorven kausilla, mutta jotain samaa tuossa on nyt havaittavissa. Vastustaja ehtii tällä hetkellä Tappara-pelaajien iholle paljon nopeammin, tämä näkyi hyvin etenkin SaiPaa vastaan. Silloin kun joukkue liikkuu kokonaisuutena paremmin, keskialue ylittyy kuin itsestään ja hyökkäysalueen syöttö- ja paikanvaihtopelaaminen on niin synkronoitua että siihen on vaikea iskeä kiinni. Eilen SaiPa iski kiinni joka puolella kaukaloa, ja Tappara ei ehtinyt "tehdä peliä".
Se on hyvä asia että Tappara on tällä kaudella taistellut pisteistä pelissä kuin pelissä, ohipelejä ei muistu mieleen äkkiseltään yhtään Liigan puolelta. Eilenkin oli pienestä kiinni että oltaisiin päästy jatkoajalle ja saatu ainakin yksi piste. Joukkue on ihan selvästi osoittanut olevansa sarjan kolmen parhaan joukossa, vaikka viime aikoina on ollut vaikeampaa. Mitä parempi joukkue, sen lyhyemmiksi vaikeat ajat kauden mittaan jäävät.
-
Itselleni on ollut aivan selvää, että tämä kausi on palasteltu ja rytmitetty toisin kuin useampi edellinen. Tappara on ollut läpi syksyn niin hyvin liikkuva ja freesin oloinen, eli lähes vastakohta koko Rautakorpi-Tapolan ajan normaalista syysilmeestä. Aavistelin, että 1. maajoukkuetaon jälkeinen aika tulee olemaan tahmeampi ja sitä se on ollut. Pitää muistaa, että parilla edellisellä kaudella Tappara on lähtenyt liiankin pitkältä takamatkalta kevääseen, vaikkakin kiritys onnistuikin lopulta hyvin.
Hyvä veto kokeilla välillä vähän eri kaavalla. En epäile hetkeäkään etteikö pelin taso lähde jälleen nousuun, viimeistään Joulun jälkeen.
-
Itselleni on ollut aivan selvää, että tämä kausi on palasteltu ja rytmitetty toisin kuin useampi edellinen. Tappara on ollut läpi syksyn niin hyvin liikkuva ja freesin oloinen, eli lähes vastakohta koko Rautakorpi-Tapolan ajan normaalista syysilmeestä. Aavistelin, että 1. maajoukkuetaon jälkeinen aika tulee olemaan tahmeampi ja sitä se on ollut. Pitää muistaa, että parilla edellisellä kaudella Tappara on lähtenyt liiankin pitkältä takamatkalta kevääseen, vaikkakin kiritys onnistuikin lopulta hyvin.
Hyvä veto kokeilla välillä vähän eri kaavalla. En epäile hetkeäkään etteikö pelin taso lähde jälleen nousuun, viimeistään Joulun jälkeen.
Vai lähtisikö se tällä kertaa vasta siinä tammikuun lopulla?
-
Vai lähtisikö se tällä kertaa vasta siinä tammikuun lopulla?
Varmaan runkosarjan tilanne määrittelee tämän. Eli onko tarvetta pelata maksimaalisesta tuloksesta, vai voidaanko vielä uhrata nykyhetkeä paremman kevään nimissä. Uskoisin tässä tilanteessa Tapparaa kiinnostavan runkosarjan voitto, nyt kun se vielä on realistisesti mahdollista. Mahdollisen viimeisen finaalin kotietua ei voi aliarvioida. Samoin välierävaihe saattaisi mahdollisesti helpottua.
-
Runkosarjan voitto tuntuu jotenkin epätodelliselta tässä kohtaa huolimatta syksyn hyvästä jaksosta. Tappara on pelannu myös huonoja jaksoja ja meidän rosterin laatu näkyy mielestäni siinä että silloin pisteitä on hukattu ihan käsittämättömiin kämmeihin. Nuo on niitä siellä täällä pisteen menetyksiä jotka kyllä vie mahdollisuuden runkosarjan kärkipaikasta.
Tekemistä riittää että ollaan edes neljän sakissa, takaata tulee joukkueita ihan tosissaan ja kärki menee myös eteenpäin.
-
Runkosarjan voitto tuntuu jotenkin epätodelliselta tässä kohtaa huolimatta syksyn hyvästä jaksosta. Tappara on pelannu myös huonoja jaksoja ja meidän rosterin laatu näkyy mielestäni siinä että silloin pisteitä on hukattu ihan käsittämättömiin kämmeihin. Nuo on niitä siellä täällä pisteen menetyksiä jotka kyllä vie mahdollisuuden runkosarjan kärkipaikasta.
Tekemistä riittää että ollaan edes neljän sakissa, takaata tulee joukkueita ihan tosissaan ja kärki menee myös eteenpäin.
Totta - ainakin jos vertaa kuukauden takaiseen tilanteeseen. Toisaalta "kärjellä" on sittemmin ollut samanlaisia suvantovaiheita ja tappioputkia niilläkin, joten vielä uskon että kuntoajoituksella ja harjoitteluilla selitetään ainakin osaksi tätä mennyttä huonompaa vaihetta.
-
Minä en nyt tekisi yhtään mitään johtopäätöksiä runkosarjan suhteen tässä vaiheessa kautta. Täydellinen Kärppä pelasi eilen todella surkean pelin Sporttia vastaan ja ainoastaan Sportin keino viimeistely esti Kärppien tappion. Muillekin kärkijoukkueille tulee ohi-iltoja, muillekin kärkijoukkueille tulee vaikeuksia back-to-back peleissä, ihan niin kuin Tapparallekin. Niin se vaan tuntuu olevan, että hirveän mieluusti nähdään ainoastaan oman joukkueen vaikeat hetket, vaikka niitä tulee ihan kaikille. Olemme hyvin kilpailussa mukana ja runkosarjasta voidaan sanoa tarkemmin vasta helmikuussa, kun tammikuun otteluputket on takana. Esim. Tammikuussa on back-to-back pelit Ilvestä, Sporttia ja Lukkoa vastaan. Se on yhteensä 6 matsia samoja jengejä vastaan ja niistä ottamalla esim kahdesta parista täydet pisteet niin ollaan jo kovin lähellä. Tappara ei edes ole pelannut mitenkään poikkeuksellisen huonosti ja tuloskunto on ollut aivan riittävä, koska mitään tappioputkia ei ole tullut. Ihan samalla tavalla näille Kärpille ja Lukoille ja IFK:lle tulee ohipelejä.
Kärpät 8-2 IFK viime viikolla. IFK varmaan pelasi tasollaan?
-
Kärpät 8-2 IFK viime viikolla. IFK varmaan pelasi tasollaan?
Paikan päältä nähneenä voin kertoa, että luojan kiitos ei ollut Tappara vierasjoukkueena. Ei olisi kestänyt katsoa loppuun asti millään. Hyökkäyspelistä ei tietoakaan ja puolustuspäässä Kärpät loi A-luokan maalipaikkoja ja löi kiekkoa tyhjään rysään solkenaan. Ei olisi uskonut, että se punapaitainen jengi oli sarjakärki tai edes liigajoukkue.
E: Valkoisissa vieraspaidoissa ne pelasivat joo.
-
Kärpät 8-2 IFK viime viikolla. IFK varmaan pelasi tasollaan?
Paikan päältä nähneenä voin kertoa, että luojan kiitos ei ollut Tappara vierasjoukkueena. Ei olisi kestänyt katsoa loppuun asti millään. Hyökkäyspelistä ei tietoakaan ja puolustuspäässä Kärpät loi A-luokan maalipaikkoja ja löi kiekkoa tyhjään rysään solkenaan. Ei olisi uskonut, että se punapaitainen jengi oli sarjakärki tai edes liigajoukkue.
E: Valkoisissa vieraspaidoissa ne pelasivat joo.
Nyt en siis täysin ymmärrä, että kumpaa tässä tarkalleen haluat hehkuttaa: kärppien ylivoimaisuutta vai IFK:n huonoutta? Kuitenkin pari viikkoa sitten IFK voitti Kärpät 5-1...Sanotaan ihan rehellisesti näin, että voimasuhteet voi vaihdella lyhyessä ajassa melekoisesti.
-
Olihan eilettäinkin Kärpät altavastaajana aina niin vaarallista Sportia vastaan, vaikka voittikin rankkareilla.
-
Olihan eilettäinkin Kärpät altavastaajana aina niin vaarallista Sportia vastaan, vaikka voittikin rankkareilla.
Niinpä. Kysymys on siitä, että miten keksitään keinot voittaa myös silloin, kun joukkueella on heikompi päivä. Jos aikoo olla runkosarjassa kärjessä, pitää pystyä voittamaan myös silloin, kun jalka painaa tai keskittyminen ei ole ihan tapissa.
-
Eli mitenkä rakennetaan joukkue, joka voittaa aina pelit, runkosarjan ja mestaruuden.
Helppoa, hankitaan kärkinimiä, vai mitenkä se oli Jokerit?
-
Vastaus: Osaava valmennus ja kärkinimiä. Mielestäni molemmissa on parantamisen varaa ja paljon, joten mestaruudesta voidaan tänäkin vuonna vain haaveilla. Kärppien mestaruus on lähes varma. :) Kärkinimiä + osaava valmennus.
-
Vastaus: Osaava valmennus ja kärkinimiä. Mielestäni molemmissa on parantamisen varaa ja paljon, joten mestaruudesta voidaan tänäkin vuonna vain haaveilla. Kärppien mestaruus on lähes varma. :) Kärkinimiä + osaava valmennus.
Kyllä, Tapola ja muut ei osaa. Piste.
Ai niin, ja kun *********, niin mainitaan vielä, että joku rasmuskulmala on ihan käsittämätön hankinta, ja mua ei kiinnosta vaikka se olisi vain kaksi peliä, vaan huudan vain huutamisen takia, ja toimistolla nukutaan kun kaikki muut hankkii crosbyja ja kaikki on mennyttä.
Joo, ei mitään asiaa ollut, ettei sinänsä. Ai niin joo, eihän meillä ole kärkinimiäkään. ;)
-
Vastaus: Osaava valmennus ja kärkinimiä. Mielestäni molemmissa on parantamisen varaa ja paljon, joten mestaruudesta voidaan tänäkin vuonna vain haaveilla. Kärppien mestaruus on lähes varma. :) Kärkinimiä + osaava valmennus.
Kumpaankas ollaan viimeiset kolme kevättä kaaduttu? :)
Jos mestaruuden voisi ostaa sen olisi voittanut jok'ikinen kerta Kärpät, Lukko tai IFK. Jos mestaruuden olisi voinut ostaa, Jokerit olisi ollut aina finaalissa. Meillä on ihan riittävän hyvä rosteri siihen, että voidaan uskottavasti tapella mestaruudesta. Ostamaan sitä ei valitettavasti pystytä, mutta varmasti kaikkemme tehdään siltikin :)
-
Nyt en siis täysin ymmärrä, että kumpaa tässä tarkalleen haluat hehkuttaa: kärppien ylivoimaisuutta vai IFK:n huonoutta? Kuitenkin pari viikkoa sitten IFK voitti Kärpät 5-1...Sanotaan ihan rehellisesti näin, että voimasuhteet voi vaihdella lyhyessä ajassa melekoisesti.
Jääkiekko on vähän semmoinen peli, ettei ole helppoa sanoa, kummasta on kyse. Sanoisin, että IFK:n paskuus oman maalin edustalla ja puolustusalueella yleisesti oli ainakin selviö. Oliko hyökkäyspelin tukehtuminen sitten Kärppien hyvyyttä vai IFK:n heikkoutta, sitä on vaikeampi sanoa. Kärpät oli tehokas, minkä voi kahdeksasta maalista päätellä, mutta niin oli IFK:kin kun sai kaksi maalia paikoistaan.
Mitä Tapparan viimeaikaiseen nihkeyteen tulee, väitän että erikoistilanteet on isossa osassa. Ollaan päästetty kymmenessä pelissä Karjala-tauon jälkeen 11 maalia omiin miesvajaalla ja kaksi miesylivoimalla. Samaan aikaan ollaan tehty viisi ylivoimalla ja yksi alivoimalla. Kymmenen ottelun yv-prosentti on 11,9 %, mikä on samaa tasoa KalPan ja HPK:n kanssa: ainoastaan Ilves (6,7 %) on varsinaisesti heikompi. Alivoimaprosentti on 78,4, mikä on normaalimpi luku, mutta silti liigan keskiarvon alapuolella. Koko kauden ylivoimatilastossa ollaan sijalla 10 ja alivoimatilastossa sijalla 8, mitkä ovat sellaisia lukuja joilla ei runkosarjoja voiteta. Mestaruuden voittaminen sen sijaan voi onnistua, sillä pudotuspelien aikaan annetaan poikien pelata ja tasakentällismaalien osuus kasvaa.
-
Kumpaankas ollaan viimeiset kolme kevättä kaaduttu? :)
Jos mestaruuden voisi ostaa sen olisi voittanut jok'ikinen kerta Kärpät, Lukko tai IFK. Jos mestaruuden olisi voinut ostaa, Jokerit olisi ollut aina finaalissa. Meillä on ihan riittävän hyvä rosteri siihen, että voidaan uskottavasti tapella mestaruudesta. Ostamaan sitä ei valitettavasti pystytä, mutta varmasti kaikkemme tehdään siltikin :)
Menestys tulee yhtälöstä (tärkeimmät ensin) materiaali (=raha+pelaajapolitiikka)+ pitkäjänteinen työ+ joukkueen nälkä+ valmennuksen osaaminen.
Pitkäjänteisen merkitys näkyy siinä että valmentajapotkuilla saadaan harvoin kunnon parannusta ja kun joukkueeseen tulee uusi valmentaja niin yleensä menestystä ei tule uuden valmentajan ensimmäisellä kaudella (Kari Jalonen/Hifk).
Mestaruus on nyt hävitty monta kertaa niukasti.
Varmasti jotain olisi voitu tehdä paremmin mutta millään osa-alueella ei ole epäonnistuttu ja paremmalla tuurilla olisi tullut ainakin yksi mestaruus.
Jokerit ja Hifk ovat Liigan rikkaimpia ja niillä on aina nimekkäät joukkueet mutta surkeaa on ollut menestys.
Viimeiseltä kymmeneltä kaudelta Hifkillä on 1 mestaruus (ja ainoa finaalipaikka) ja Jokereilla 2 finaalipaikkaa.
Molempien joukkueiden keskimääräinen sijoitus on ollut 6,4 (kaikkien 7,5).
Lukolla on ollut varaa satsata mutta ei yhtään finaalipaikkaa viimeiseltä kymmeneltä kaudelta ja keskimääräinen sijoitus 7,1.
Raha on auttanut Kärppien menestystä mutta jotain siellä tehdään paremmin kuin yllämainitussa triossa.
Olihan Kärpilläkin huonompi jakso (4 peräkkäistä kautta 2010-2013) jolloin joukkueen korkein sijoitus oli 8.
Kärpät voitti mestaruudet 2004 ja 2005.
Seuraavalla kaudella Kärpät dominoi runkosarja valmentajana edelleen Jalonen mutta ei tullut enää mestaruutta.
Taisi voittonälän puute ratkaista.
Tapparalla ei ole yhtä nimivahva joukkue kuin Kärpillä ja Hifkillä mutta ei se automaattisesti estä mestaruuden voittamista.
Ja melko varmasti joukkueeseen tulee vahvistuksia.
-
Kumpaankas ollaan viimeiset kolme kevättä kaaduttu? :) Jos mestaruuden voisi ostaa sen olisi voittanut jok'ikinen kerta Kärpät, Lukko tai IFK. Jos mestaruuden olisi voinut ostaa, Jokerit olisi ollut aina finaalissa. Meillä on ihan riittävän hyvä rosteri siihen, että voidaan uskottavasti tapella mestaruudesta. Ostamaan sitä ei valitettavasti pystytä, mutta varmasti kaikkemme tehdään siltikin :)
Arvon tapparalaiset, ei saa tyytyä tähän Leinosmaiseen tai Leinosta myötäilevään lähestymiskulmaan. Ihmiset, arvon palstaveljet, jannut ja janterat, nimimerkki peterra yrittää vaikuttaa teihin, juuri sinuun alkkareissa pyörivä kendojanariseni! Nimimerkki peterra yrittää vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen - niinhän keskustelupalstoilla on tietysti tapana, mutta nimimerkki peterra omaa täällä vankan hegemonisen aseman, siksi asiaan on, aina silloin tällöin, hellästi mutta päättäväisesti, puututtava.
Raha tarkoittaa parempia pelaajia, paremmat pelaajat suurempaa todennäköisyyttä mestaruuden voittamiseen. Toki rahalla ei yksinään saavuteta mitään, sehän on näissä kohdin aina jo ihan retoriikan vuoksi mainittava.
Kun jälkipolvi tarkastelee ja arvioi Leinosen toimintaa, niin todennäköisesti katsoo, että se oli hyvä. Leinonen ansaitsee toiminnallaan siis suuren kiitoksen. Mutta, se akilleenkantapää: Kun Leinosesta on kyse, on aina vaara, että Leinonen säästää sukanvarteen ja taivaspaikkaan, eikä iske kun on paikka. Sillä nyt on se paikka. Nyt on se aika: Uranus, mars ja Orion ovat yhtä aikaa taivaalla. On siten hyvä mahdollisuus mestaruuteen (lue: finaalipaikkaan), mutta letsfeissit, todennäköisyyttä on korotteva eli hankittava joku/jokunen vahvistus. Toki Tappara voi tälläkin rosterilla mestaruuden voittaa (tämäkin kuuluu tässä kohtaa sanoa), mutta todennäköisyys on sille turhan pieni. Sisimmässään peterrakin tietysti tietää tämän, mutta yrittää vain ylläpitää, sinällään varsin arvostettavasti (isot propsit), yhteiskunta-, toimisto- ja palstarauhaa.
Siksi, arvon veljet, vielä kerran: varokaa vääriä profeettoja, kannustakaa toisianne kollektiiviseen riskinottoon. Psykologinen mekanismi on sama kuin lähimmäisyydenrakkaudessa - rakastakaa toisianne, ja siis samanaikaisesti kannustakaa toisianne riskinottoon, ja katsokaa idästä nousee appelsiinhohtoinen aurinko, mahdollisuus, ja se mahdollisuus on finaalipaikka, muuta ei voi luvata, muuta ei voi sanoa.
-
Urama lähtiessään Tapparasta pronssikauden jälkeen 2008 antoi julkista kritiikkiä seurajohdon kunnianhimottomuudesta, olis kai tarvinnut tuolloin lisää työkaluja kun Kärpät riepotteli Tapparaa välierissä 4-0. Muutenhan kritiikkiä on sitten annettu epäsuorasti, kun Saarinen ja Mattila lähtivät kesken sopimuksen kesällä 2010. Tosin näiden veijareiden lähtö oli pelkästään hyvä asia lopulta, mutta resurssien puutetta taisivat pelätä ja omien kasvojen menettämistä sitä myötä. Sittemminhän on panostettu, mutta jääty harmittavan lähelle kolme kertaa. Joten:
Hommataan nyt ne pari kolme täsmävahvistusta tänne, hinnalla millä hyvänsä. Intohimoa mestaruuden voittamiseen pitää löytyä joukkueen ja fanien lisäksi myös toimistolta. Artin kiteytys yllä on hyvä.
-
Urama lähtiessään Tapparasta pronssikauden jälkeen 2008 antoi julkista kritiikkiä seurajohdon kunnianhimottomuudesta, olis kai tarvinnut tuolloin lisää työkaluja kun Kärpät riepotteli Tapparaa välierissä 4-0. Muutenhan kritiikkiä on sitten annettu epäsuorasti, kun Saarinen ja Mattila lähtivät kesken sopimuksen kesällä 2010. Tosin näiden veijareiden lähtö oli pelkästään hyvä asia lopulta, mutta resurssien puutetta taisivat pelätä ja omien kasvojen menettämistä sitä myötä. Sittemminhän on panostettu, mutta jääty harmittavan lähelle kolme kertaa. Joten:
Hommataan nyt ne pari kolme täsmävahvistusta tänne, hinnalla millä hyvänsä. Intohimoa mestaruuden voittamiseen pitää löytyä joukkueen ja fanien lisäksi myös toimistolta. Artin kiteytys yllä on hyvä.
Meillä on nyt 3 hyvin tuloksentekoon kykenevää kenttää joiden kemiat toimii melko hyvin ja tasonnosto keväällä on havaittavissa. Mikä tarve meillä on vahvistua kolmella täsmähankinnalla? Mikä järki ottaa taloudellinen riski tilanteessa ja mahdollisesti sotkea toimivat ketjukemiat? Tappara on tehnyt voittoa kolme kautta putkeen ja ollut finaalissa kolme kautta putkeen. Onko leinosen strategia jotenkin huono ja pitääkö sitä muuttaa matkimalla kärppiä vaikka ei olla kärpät? Kärpillä on kärppien resurssit ja meillä omamme. Karu fakta on se että rahaa on vähemmän käytössä joten meidän täytyy olla muussa tekemisessä edellä. Näin se vaan menee...
Ps. Ainakin yksi täsmähankinta varmaan tulee, niinkuin kolmella aiemmalla kaudella.
-
Ei ole niin yksinkertainen juttu mun mielestä se vahvistusten hankkiminen. Uskon, että riskiä ottamalla pystyttäisiin tuomaan sisään 2-3 pelaajaa jotka ainakin niminä olisivat sellaisia, että hankintahetkenään nostaisivat meidän mahdollisuuksia mestaruuteen. Mikään ei siinä kohtaa estäisi esim IFK:ta,Lukkoa,Kärppiä tekemästä lisähankintoja tai kilpailemasta meidän havittelemista pelaajista. Joloin joko saadaan pelaajat isoon hintaan tai sitten ei ollenkaan.
Vahvistusten tuominen kesken kauden on meille sikäli haastavaa, koska ei pystytä varsinaisesti rahalla kilpailla ja tarjolla ei ole niin paljon tasokkaita pelaajia kun kauden alussa (lue:ennen seuraavan kauden alkua neuvotteluita toki käydään jo nyt).
Lisäksi meillä roikkuu viimekauden vahvistus, Dixon, mukana. Joka hankittiin viimevuonna riskillä venyttämällä budjettia tämän kauden osalta (tämä on tieto). Niin jos me kokoajan kaivetaan maata alta ei lopulta olla enää top6 joukkuekaan.
En sano, etteikö tarvittaisi vahvistuksia, mutta en halua niitä siten, että se vaarantaa seuraavat kaudet. Onhan päivä vielä huomennakin... Lisäksi se mestaruus on kaksi vuotta ollut maalin päässä, joten jossain kohtaa sen kortin on käytävä kirkonmiehellekin ihan kirkon resursseilla.
-
Kuinka moni viimehetken hankinnoista on ratkaissut mestaruuden? Ratkaisijat on hankittu ennen kauden alkua.
-
Kuinka moni viimehetken hankinnoista on ratkaissut mestaruuden? Ratkaisijat on hankittu ennen kauden alkua.
Machuldan siirto SaiPasta Jokereihin -02 tulee ainakin mieleen.
-
Myös Bissett ja Marusak olivat Tapparalle erittäin tärkeitä palasia 2003.
-
Sekä Lasse Jämsen Tappara -03. No joo, ei ratkaissut mestaruutta vaan puolivälierät, joten tavallaan sittenkin ratkaisi mestaruuden, koska mestaruutta ei voi voittaa jos ei pääse puolivälieristä jatkoon (oho, melkein ehta bubismi).
Jämsen olikin todellinen viimehetken hankinta, kun siirtyi Tapparaan viimeisenä mahdollisena siirtopäivänä.
-
Meillä on nyt 3 hyvin tuloksentekoon kykenevää kenttää joiden kemiat toimii melko hyvin ja tasonnosto keväällä on havaittavissa. Mikä tarve meillä on vahvistua kolmella täsmähankinnalla? Mikä järki ottaa taloudellinen riski tilanteessa ja mahdollisesti sotkea toimivat ketjukemiat?
Tämän päivän hyökkäysketjut:
25 Henrik Haapala - 24 Jani Lajunen - 71 Kristian Kuusela
29 Patrik Laine - 44 Jan-Mikael Järvinen - 81 Jukka Peltola
19 Veli-Matti Savinainen - 22 Arttu Ilomäki - 26 Jere Karjalainen
27 Elmeri Kaksonen - 17 Stephen Dixon - 51 Miika Heikkilä
Sanoisin, että tuossa on tasan 1 ketju, johon tuo ylistyslaulu tuloksenteosta ja kemioiden toimivuudesta sopii. Ketjut 2-4 on ollut monessa muodossa kauden aikana, eikä ihan killerikoostumuksia ole vielä löydetty. Parhaiten varmaan tulosta teki se kauden alussa yhdessä ollut Laine-Ilomäki-Peltola kolmoskenttä. Dixonin ympärille rakennetut kakkoskentät ei ole oikein missään vaiheessa ottaneet toimiakseen toivotulla tavalla, ja nyt mies pelaa sitten neloskentässä.
Jos aatellaan, että Tappara toisi nyt hyökkääjävahvistuksen tuohon rosteriin, niin eihän se olisi minkään sortin ongelma. Tuolta voidaan aivan hyvin pullauttaa Kaksonen tai Heikkilä pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle, joukkueen kemia saati tehot tuskin kärsii siitä millään tavalla. Ja kun kentissä 2-4 ei ole vielä mitään vakiintuneita kokoonpanoja ehtinyt muodostua, saati tutkapareja tai tehonyrkkejä, niin uuden pelaajan sovittelu kentällisiin tuskin rikkoisi mitään jo toimivaa.
Pakistoon niin ikään mahtuisi yksi vahvistus helposti. Jopa Tömmernes-tason peluri otettaisiin vastaan mieluusti, mutta vähintään nyt joku ringinlaajennus tarvitaan kuitenkin. 7 pakilla on vähän ohkaista lähteä pudotuspeleihin. Rouhiainen on 8., mutta ei ole juuri pelannut, tuskin siis uskalletaan peluuttaa pudotuspeleissäkään.
Mutta uskon, että budjettiin on tällekin kaudelle jätetty liikkumavaraa sen verran, että ne pari hankintaa sieltä saadaan myös tehtyä, tarvitsematta mitään hullua taloudellista riskiä ottaa. Tosin joudutaan varmaan taas tyytymään niihin pelaajiin, joista ei niin kilpailua ole, tuollaiset Machulda- ja Hirschovits-tason kaappaukset jää noille rahaseuroille. Mutta kuten nämä Marusakit ja Tömmernesit on vuosien varrella opettanut, niin kyllä näistäkin pelimanneista, jotka ei ole suurelle yleisölle entuudestaan tuttuja, löytyy ihan kelpo pelaajia.
-
Alkais jo pudotuspelit. En tiedä mitä Tapparan pelille on taas tapahtunut, mutta eipä taas kukaan tee yhtään enempää kuin on pakko ja kaikki ei edes sitäkään. Alku kaudessa oli muutama mahtava peli...kiekko ja miehet liikku. Nyt on palattu taas tähän Tapparan normaaliin kiekkoon. En pyydä kuin luistelua ja joka tilanteessa täysillä pelaamista. Toivottavasti Tappara Antaa vielä runkosarjan aikana pelillisiä ilonaiheita, vai voiko jo itsekkin heittää vapaalle ja palata hallille pudotuspeleihin?
-
Tänään radio (957) Cityn haastattelussa Tapola puhui viisaita Tapparan peliesityksistä tällä kaudella. Vuoristorataa on ollut, mutta antoi asiasta sellaisen kuvan, että ainakin itse olen luottavainen. Vahvistuksista ei puhuttu, mutta kyllä ne aina minulle kelpaa. Olisi Hirsokin kelvannut.
-
Lähinnä omaksi huvikseni kaivoin, mutta poustataan nyt tännekin: tietääkseni Tapparan kaikki viimehetken nousut ja tuhot. Pienenä detaljina myös edellisen päivän ottelut (k=koti, v=vieras).
Ke 16.9. Tappara–Lukko Tappara: KalPa (v), Lukko: Blues (v)
54:28 3–2 Koivisto
56:12 3–3 Lahti
63:04 3–4 Virtanen JA
Pe 25.9. Tappara–TPS Tappara: KooKoo (v), TPS: HIFK (v)
58:52 2–2 Koskiranta
59:33 2–3 Kallio
Ke 30.9. Sport–Tappara Tappara: Pelicans (k), Sport: ei
58:49 2–2 Laakso
65:00 3–2 Kokkala VL
Su 11.10. JYP–Tappara Tappara: ei, JYP: ei
51:55 2–2 Salmio
59:35 2–3 Haapala
Ti 24.11. Tappara–SaiPa Tappara: ei, SaiPa: ei
52:03 1–2 Strömberg
57:39 2–2 Kuusela
63:47 2–3 Strömberg JA
Ke 25.11. Pelicans–Tappara Tappara: SaiPa (k), Pelicans: ei
47:37 2–3 Björninen
54:56 3–3 Sopanen
59:35 4–3 Da Costa
La 28.11. Tappara–HIFK Tappara: ei, HIFK: Kärpät
56:05 4–4 Rask
65:00 5–5 Laine VL
La 12.12. Sport–Tappara Tappara: JYP (v), Sport: ei
46:07 6–3 Bertrand
47:40 6–4 Karjalainen
58:17 6–5 Ilomäki
59:11 6–6 Kuusela
65:00 6–7 Laine VL
Ke 16.12. Tappara–Ilves Tappara: KalPa (v), Ilves: ei
58:03 2–2 Bonsaksen
59:55 3–2 Järvinen
-
Laitoin nyt tällä kertaa tänne. Laskeskelin, että Tappara on pelannut 18 peliä vieraissa ja 15 kotona(en tarkistanut toiseen kertaan). Luulisi, että pelimäärä vieraissa ja kotona tulee tasoittumaan. (Liigasta ei koskaan tiedä:D). Mielestäni joukkue on suoriutunut hyvin syksystä, verrattuna nyt vaikka viime vuoteen. Kovin pitkiä tappioputkia ei ole, joten voisi sanoa, että suorittaminen on ollut tasaisempaa.
Joukkueen identiteetti ja pelitapa on vahvistunut. Se on mielestäni suurin edistys viime vuoden syksyyn. Tykkään tästä pelitavasta huomattavasti enemmän kuin Rautakorven aikaisesta. Huomattakoon, että tämä tapa pelata on vaikeampi omalle maalivahdille, joten ihan vertailukelpoisuutta ei ole, mitä tulee mokkepeliin.
Mokkepelistä en avaudu isommin. Suht koht puhtaat paperit. Sanon vain sen, että Domi on yllättänyt minut positiivisesti. Mitä tulee Karhuseen, niin olen hiukan pettynyt. Taso ei ole noussut odotukseni mukaan. Samat puutteet näkyvät pelissä, kuin kesälläkin. Vaikea sanoa tyypistä sen kummemmin, kun en poikaa tunne. Olen tunnistavinani kuitenkin ongelman syvimmän olemuksen. Ja jos näin on, niin haastavaa tulee olemaan.
Pakisto on miestäni pelannut kelvollisesti, vaikka lapsuksia tulee silloin tällöin. Pahin sattui Bonsalle tuossa muinoin ihan tuplana. Jalkanopeus tuottaa hiukan ongelmia. Elorinteelle enemmän peliaikaa, niin puolustuspelaaminenkin paranee :D
Hyökkäys samoin saa puhtaat paperit. Maaleja en ole laskenut, onko enemmän kuin viime kaudella vastaavaan aikaan vai ei? En tarkastanut. Menetetyt pelaajat on mielestäni pystytty korvaamaan omilla ja vierailla. Positiivisin pelaaja on ollut Kuusela. On noussut elämänsä vireeseen.
Karjalainen on ollut myös positiivinen yllätys. Minun odotusten mukaan ovat menneet mm. Lajunen, Haapala, Savinainen, Laine.
Muista ei sen kummemmiin.
Alivoima -ylivoimapeliin en ole ihan tyytyväinen. Kukapa koskaan olisi?
Valmennus saa myös puhtaat paperit. Hiukan tuntuu joskus siltä, että pelin sisällä reagoiminen on hidasta tai olematonta. Varsinkin pelin loppuhetkillä toivoisi hiukan vielä viilausta. Peluuttaminen yleensä voisi mielestäni olla tasaisempaa. Minun ymmärtääkseni lähes kaikissa joukkueissa ei ylivoimaa ja alivoimaa vedä samat jätkät. Se luo peluuttamiselle lähes ylivoimaisia haasteita. Esim. Haapla on tuosta kärsinyt tulokseensa ja taitoihinsa nähden kohtuuttomasti. Ilmeisesti viime peleissä tuohon on valmennuskin kiinnittänyt huomiota. Saa
nähdä, vaikka pelaisi tuosta syystä jossain muussa ketjussa kuin Lajusen ja Kuuselan kanssa???
Yleisömääriin hiukan pettynyt olen minä. Muutama sata voisi peleissä käydä enemmän väkeä, koska kyseessä on liigan kärkijoukkue. Fanikatsomo on ollut oikein aktiivinen.
Keväälle toivon ainakin yhtä laituria minimissään ja lisäksi.....katsotaan.
-
Mitä tulee Karhuseen, niin olen hiukan pettynyt. Taso ei ole noussut odotukseni mukaan. Samat puutteet näkyvät pelissä, kuin kesälläkin. Vaikea sanoa tyypistä sen kummemmin, kun en poikaa tunne. Olen tunnistavinani kuitenkin ongelman syvimmän olemuksen. Ja jos näin on, niin haastavaa tulee olemaan.
Minun silmääni, näkemättä kaikkia pelejä, Karhusen trendi on ollut laskeva. Tai korkeintaan vaakasuora ja pelin taso on noussut. Kauden ensimmäisissä peleissä hän näytti mielestäni oikein hyvältä, kauden ajankohta huomioiden, mutta syksy on tuonut tullessaan ongelmia. Ns. helposta maaleista on puhuttu, mutta itse on katsellut huonoja irtokiekkoja ja vähän "sekavan" näköistä tekemistä jossain tilanteissa.
Eihän Karhun itseluottamus ole kärsinyt siitä, että huomaa tulevansa oikeasti haastetuksi, eikä olekkaan suvereeni ykkönen?
@Messi, mistä muuten valmennus tai johto tiesi, että Domi pystyy täyttämään saappaat, koska tämä ei saanut yhtään peliä Norosen vielä ollessa mukana?